Hetkinen on mennyt siitä, kun viimeksi kerroin meidän lauman kuulumisia. Tammikuu on takana. Päivät ja viikot luiskahtavat nopeasti. Olen ollut nyt kuukauden töissä. Siellä sujuu mukavasti ja pystyn jonkin verran säätelemään omia aikataulujani sekä etätöitä. Se onkin ehdoton edellytys, jotta biigeleiden hyvinvointi pysyy hanskassa. Isännän työt ja työaika eivät jousta. Minä voisin henkisesti huonosti, jos Hippu ja Myttö joutuisivat olemaan pitkiä päiviä keskenään täällä kotosalla. Onneksi näin ei ole. Mitään sen erikoisempia ohjelmia ei meillä viime aikoina ole ollut. Muutamia ystäviä sekä lähisukulaisia olemme viikonloppuisin tavanneet. Se on tuonut hauskaa ja mukavaa piristystä arjen keskelle.
Alkujaan toukokuussa 2009 Pimu-nimiselle beaglelle, joka oli kooltaan pieni mutta luonteeltaan Suuri, omistettu blogi. Sivurooliin astui loppuvuodesta 2009 Typy-beagle, joka otti pääroolin tammikuussa 2014. Sivurooli miehitettiin uudelleen toukokuussa 2015 Hipulla, beagle sekin. Lokakuusta 2018 lähtien blogi on jatkanut kulkuaan Hipun johdolla. Sivuroolissa on elokuusta 2019 alkaen tassutellut Myttö. Tervetuloa mukaan lukemaan Hipun ja Mytön elämästä sekä seikkailuista!
maanantai 7. helmikuuta 2022
Lukukoirailuja odotellen ja lumen määrää päivitellen
Lunta riittää vaikka se tällä hetkellä onkin taas märkää sohjoa. Pari lumimyräkkää olemme muutaman viikon sisällä kohdanneet. Hilpunen ja Myttönen ovat innoissaan lumesta. Ja isäntä on päässyt sivakoimaan suksilla. Koirapuistossa meidän likat ovat kaivelleet kuoppia ja haistelleet hangen alta löytyviä erilaisia hajuja. Vaikka luminen talvi onkin hieno juttu, odotan jo kevättä. Mökille on kova ikävä ja haaveilen saunomisesta ja takassa kärvennetystä makkarasta.
Ensi viikolla aloitamme Hipun kanssa kevään lukukoirailut. Toivon, että kirjastokäynnit pääsevät käyntiin. Koronatauti jyllää yhä keskuudessamme mutta eikös noita kokoontumisrajoituksia yms. olla jo purettu. En itse meinaa enää pysyä perässä siinä, mikä on rajoitettua ja mikä ei. Hippu on varmasti iloinen, kun pääsee taas kuunteluhommiin. Niistä saatu palkka eli rapsutukset sekä tyytyväiset lukijat ovat tietysti iso osa onnistuneita kirjastokeikkoja.
Hipun ja Mytön kuulumisista vielä sen verran, että molemmat voivat hyvin. Hipun korvia huuhdellaan säännöllisesti korvalinimentillä. Mytönkin korvat huljautellaan sillä aika ajoin puhtaaksi. Hilpurin vatsa on pysynyt hyvänä. Suolistosairaan ruokavaliolla, testatulla sellaisella, mennään. Niin on tehty jo useampi vuosi ja se jatkuu elämän loppuun saakka. Luovuimme siitä, että hankkisimme Mytölle erilaisia herkkuja kuin Hipulle. Joten mustikat, vadelmat, kurkku, peuran korvat ja kuivattu peuran keuhko ovat myös Myttösen herkkuvalikoimassa. Lisäksi löysimme eräästä lemmikkieläinkaupasta strutsista valmistettuja keksejä, jotka sopivat Hipun vatsalle ja toki myös Mytölle.
Tässä kirjoitelmassani olevien talvisten koirapuistokuvien myötä toivotan Teille kaikille, meidän lukijat sekä ystävät iloista helmikuun jatkoa ja hyvää vointia! Pysyttehän reissussamme mukana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan ensmäsenä pittää sannoo että pysytään matkassa ihan varmasti! :) <3
VastaaPoistaMukava että sieläe on sitä lunta piisanna ni on suanna tytöttii naattija lumessa peohoomisesta :) Kyllä se lumj on vuan mukavata.
Nuista rajotuksista ee liene ennee kukkaa kärrillä matkassa! Muuttuuvat vähämpiästä ja yks sannoo yhtä ja toenen toesta.Myö on kotj´mökillä enimmäkseen pysytelty ja pikasesti äet kaapalla käännä.Että rajotuksille se ja sama.
Mukava jos ne lukukoerahommat piäsöö alakammaan. Lapset tarvihtoo sitä lukuhommoo, varsinnii ku on nuin ihana lukukoera >3
Mukava kuulla, että siellä voidaan hyvin, ja että uudessa työpaikassa sujuu sutjakasti. Tytöt näyttävät kummatkin hyväkuntoisilta ja onnellisilta koirilta. Mikäs on ollessa todella hyvässä hoidossa!
VastaaPoistaUpeannäköisiä tyttösiä talvisissa kuvissa. :)
VastaaPoistaKiva, jos pääsette lukukoirailemaan! Vähän on hankala pysyä nykyisissä rajoituksissa perässä, mutta jospa lukukoiraa saisi kuitenkin tavata. :)