Paljon onnea Myttö!

Talvi ja kevät ovat takana. Elämme kesää ja tänään on sen suurin juhla; rakas Myttömme täyttää seitsemän vuotta 💗. Myttönen on Hipun paras ystävä, utelias tutkija ja lempeä hännänheiluttaja. Myttö rakastaa auringon ottamista ja pötköttelyä Hilpun kyljessä kiinni. Mökkimme Kangasniemellä on Mytön lempipaikkoja ja auringonpalvontaa etenkin mökkilaiturilla on Myttösestä ihana harrastaa. Olemme kovin onnellisia, että Myttö on osa pientä perhettämme 💕.

Päivänsankaritar sen lempipaikassa,
mökillä Kangasniemellä.

Lämpimät ja suuren suuret 

onnentoivotukset ihanalle Mytölle!

Juhlapäivää vietämme perhepiirissä. Mytölle on varattu iso lahjapaketti ja synttäriherkkujakin on luvassa kurkun ja mustikoiden muodossa. Alkukesän isokorvat mökkeilivät isäntänsä kanssa Puulan rannoilla, jonne suuntaamme ihan pian koko jengi.

Mytöllä epäillään allergiaa ja sen ruokavalio koostuu tällä hetkellä hypoallergisesta ruuasta. Samasta, mitä Hippu on syönyt jo monta vuotta. Kaikki eläinperäiset herkut ovat toistaiseksi pannassa, jotta saisimme tietää, mikä allergia Myttöä vaivaa. 

Kevään mittaan myös Hipulla on ollut hiukan terveyshuolia mutta ne on toistaiseksi selätetty. Mutta eläinlääkärireissut ovat menneen muutaman kuukauden aikana olleet liiankin tuttuja retkiä meille. Se on yksi syy, miksi blogin kirjoittaminen on jäänyt minulta toissijaiseksi. En ole jaksanut kirjoitella ikäviä uutisia tänne, sillä välillä on ollut hitusen raskasta, kun rakkaat karvakuonot eivät ole kunnossa. Mutta onneksi toki paljon kivaakin meillä on kevään aikana ollut ohjelmistossa. Ja niistä lupaan kirjoitella kesän aikana, sieltä Puulan rannoilta 😀. Ihanaa kesää toivotellen!

Lämpimät onnentoivotukset ihanalle Hipulle!

Tänään meidän ihana ja upea Hippu täyttää 11 vuotta. Vaikka matkan varrella on ollut terveyspulmia ja liikaakin on Hippu joutunut niiden vuoksi eläinlääkärissä tutkittavana olemaan, olemme kovin onnellisia nykyhetkestä. Hippunen on utelias, iloinen, reipas, leikkisä ja ystävällinen seniori. Ja kovin tärkeä Mytölle, minulle ja tyttösten isännälle. 

🎂 Paljon, paljon onnea

syntymäpäivänäsi🎈

rakas Hippu 💖

Juhlapäivää vietetään perhepiirissä ja Hippu saa lahjaksi mm. herkkuja. Toivomme Hippuselle pitkää ikää ja vielä runsaasti vuosia eteenpäin. Uskon, että kaikkein mieluisin lahja koittaa sille toukokuussa, kun pääsemme pitkän talvitauon jälkeen mökille Puulan rannalle. 

Biiglekaksikon kevätkuulumisia

Talvi on taitettu ja kauan odotettu kevät on saapunut. Meidän likat rakastavat lunta ja erityisesti kantohankea, jonka päällä käppäillä. Mutta itse en talvesta erityisemmin välitä ja siksi on upeaa, että se on takanapäin. 

Meidän laumalle kuuluu hyvää. Olemme pysyneet terveinä, ainakin pääosin. Myttöä käytimme eläintohtorin pakeilla ennen loppiaista, koska sille tuli äkillisiä vatsavaivoja. Ei siinä auttanut muu kuin ajella päivystykseen, jotta Myttönen sai tarvitsemansa hoidon. Vatsa ultrattiin ja otettiin myös röntgenkuva sekä verikoe. Mahan temppuiluksi eläinlääkäri epäili jotakin epäsopivaa, mitä Myttö oli pistellyt suuhunsa. Peräruiske, kipulääke ja pahoinvointilääke auttoivat nopeasti. Myttö oli melko pian taas iloinen oma itsensä. 

Ystävät 💗

Huhti- ja toukokuulle meillä on edessä vielä pari eläinlääkärikäyntiä, yksi molemmille biigleille. Mytöllä on kilpirauhasen vajaatoiminnan kontrollikäynti ja Hipulla virtsavaivoihin liittyvän estrogeenilääkityksen kontrollikäynti. Mutta nämä ovat rutiinijuttuja, jotka ovat edessä vuosittain. Itselläni marraskuun alussa saamani jalkavaiva on poikinut sen päälle vielä lisäkremppaa. Mutta nyt alkaa kaikki näyttämään senkin suhteen hyvältä. Hilpaa ja Myttöstä olen kyllä lenkittänyt täysin normaalisti jo koko tämän alkuvuoden. 

Kevään on saapunut koirapuistoonkin.
Lumesta ei ole enää kuin rippeet.

Koska kevät on edennyt vauhdikkaasti, on meillä isot odotukset siitä, että vappuna voisimme avata mökkikauden Kangasniemellä. Ennen sitä juhlimme 11-vuotiasta Hippua ja vietämme pääsiäistä. Tyttösten isäntä teki tammikuussa reissun Espanjan auringon alle. Minä taas heitän huhtikuussa parikin minimatkaa yhdessä rakkaiden ystävieni kanssa. Tuo mökkireissu tulee olemaan Hipulle ja Mytölle sitä parhaina aikaa tälle keväälle. Mökki on ehdottomasti niiden lempipaikka. Reilun puolen vuoden tauon jälkeen sinne pääsy on ihanaa. Vapaana viilettäminen ilman remmejä, hihnoja ja tarkkoja aikatauluja on  parhautta. 

Näin siis täällä meillä. Minulla on tapahtunut töissä iso muutos ja se saa jatkoa loppusyksystä. Mutta muutos on ainakin ekan erän osalta mieluisa. Toivottavasti myös sitten syksylläkin. Pääasia on, että jatkossakin voimme taata Hipulle ja Mytölle parhaista parhaimman arjen mm. sillä, että pystyn joustamaan työajoissa ja tekemään etätöitä. Tyttösten isännällä tämä ei ole mahdollista. Uskon lujasti, että asiat lutviutuu hyvälle tolalle.

Saimme käyntiin vuoden 2026

Joulu on vietetty ja vuosi vaihtui. Ryhdymme pikkuhiljaa pyhien jälkeen siirtymään taas arkisiin askereisiin. Saimme tänne etelään vihdoinkin hieman lunta pakkasen kera. Tämä keli voittaa mennen tullen karmean vesisateen ja pimeän harmaat päivät. Hippu rakastaa lumessa kierimistä ja Myttö nuuskii innokkaasti lumen alta löytyviä hajuja. Meidän lenkit ovat varsin vauhdikkaita siis ja yritän pysyä perässä. Onneksi jalkani on melkein jo juoksukunnossa 😉.

Vuosi 2026 on aloitettu lumella, pakkasella
ja auringonpaisteella.

Joulun viettomme käynnistyi isolla suru-uutisella. Saimme jouluaattona valitettavan tiedon siitä että Esco, likkojen isännän veljen koira, lähti aattona viimeiselle reissulleen siirtyen tuonpuoleiseen. Esco oli valloittava persoona, jota koko meidän lauma jää kaipaamaan. Mutta nyt Escolla ei ole enää kipuja ja sillä on kaikki parhain päin 🖤.  

Poikkesimme tänä vuonna parissa kohtaa meidän aiemmista jouluperinteistämme. Nimittäin kuusi koristeltiin jo reilusti ennen joulua. Yleensä olemme hommanneet kuusen vasta aatonaatoksi mutta nyt se nökötti olohuoneessa hyvissä ajoin ennen joulua. Lisäksi emme paistaneet kinkkua vaan ostimme joulupöytäämme pienen, valmiiksi paistetun kinkun. Muuten mentiin samalla kaavalla kuin usein ennenkin. Kävimme aatonaattona hautausmaalla. Tervehdimme jouluaattona lähisukua sekä ystäviämme puhelimitse. Hilpuselle ja Myttöselle oli ostettu lahjoja useampikin paketti. Ne sisälsivät mm. kuivattuja silakoita, kuivattua peuraa ja leluja. Meillä oli mukavan rauhallinen ja leppoisa joulu. 

Lahjojen jakoa aattoiltana. Hippu
ja Myttö seuraavat toimitusta 
tarkkaavaisina. 

Otimme tämän alkaneen vuoden 2026 vastaan kotona pienimuotoisten kemujen merkeissä. Meidän vuoden vaihtumista helpottaa se, ettei tarvitse miettiä, miten Hipa ja Myttö suhtautuvat paukkeeseen ja raketteihin. Täällä kaupunkilähiössä sitä kun riittää. Isokorvat viis veisaavat metelistä ja keskittyivät tänäkin uudenvuodenaattona rapsutuksien sekä herkkujen kerjäämiseen 😀. Me kaksijalkaiset nautimme likkojen isännän paistamista antimista ja kippistelimme vaihtuvalle vuodelle. Naurua ja iloa piisasi pitkälle yöhön asti, jolloin sanoimme heipat meidän niin mukaville vieraille. 

Nähtäväksi jää, mitä vuosi 2026 tuo meille tulleessaan. Ainakin alkuvuoteen minilomareissun tyttösten isännälle sekä minulle. Hippusen 11-vuotissynttäreitä juhlitaan maaliskuussa ja tiedossa on pientä juhlaa jo ennen sitä. Toivomme, että pääsemme mökkikauden aloittamaan vapun paikkeilla. Minulla on edessä melko isokin muutos työpaikallani viimeistään kesän jälkeen. Hiukan jännittää, mitä se tuo tullessaan. Isoin toiveeni kuitenkin on, että me kaikki pysyisimme terveinä ja ne meille tärkeät ihmiset, jotka kulkivat kanssamme menneenä vuonna, matkaisivat reissussamme mukana jatkossakin. 

Minä, Hippu, Myttö ja tyttösten isäntä toivotamme kaikille PSB:n lukijoille ja ystäville sekä blogikamuillemme palveluskuntineen 

💖paljon ilon ja onnen hetkiä alkaneelle 

uudelle vuodelle 🌟

Joulunaluskuulumisia

Luvattoman pitkä aika on siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiimme. Syksy on kiitänyt vauhdilla kohti joulua, jossa ihan pian olemme. Syyskuisessa kirjoitelmassani lupasin palata meidän kesälomakuulumisiin. No, niihin ei taida olla fiksua enää palata vaan kerron tässä kirjoituksessani meidän syksykuulumiset. 

Meidän elämässä ei ole tapahtunut mitään dramaattista tai jotain, mikä selittäisi ainakaan pitkän poissaolomme täältä Pienestä Suuresta Beaglesta. Syitä voi hakea minun laiskuudestani ja saamattomuudestani, joita hävettää tässä myöntää. Mutta meidän poppoolla on kaikki hyvin ja syksy on ollut melko mukavaa aikaa. Hippu on nauttinut eläkepäivistään ja Mytön kanssa niillä on riittänyt hauskoja, yhteisiä touhuja.

Lokakuussa laitoimme mökkivanhuksen talviteloille odottelemaan ensi kevättä. Syyslomalla saunottiin ahkerasti, grillattiin, juotiin tämän vuoden ekat glögit, syötiin ekat suklaakonvehdit ja käytiin sienestämässä. Syksyllä ennen viimeistä mökkireissua ehdimme käymään Puulan rannalla pari viikonloppuakin. Mökkeily on parhautta!

Marraskuun alkupuolella sain jalkavaivan. Se veikin koko marraskuun ja kinttu ei ole vieläkään täysin kunnossa. Kepeillä köpöttelin useamman viikon etätöitä kotona tehden ja viikon verran huilasin töistä kokonaan. Hilpan ja Myttösen kaikki ulkoilutukset olivat likkojen isännän kontolla pitkän, pitkän aikaa.  Joulukuun alussa tuli kaiken huipuksi takapakkia toipumiseen. Mutta nyt olen reilun viikon päässyt tekemään pikkulenkkejä tyttösten kanssa ja tänään pidensin jo matkaa. Voiton puolella siis ollaan! Olen hyvin onnellinen tästä sekä siitä, että Hipulla ja Mytöllä on maailman parhain ihmis-iskä. Meidän turvaverkostot koirien suhteen on melko minimaaliset mutta onneksi myös hyvät ystäväni riensivät parissa tiukassa kohdassa apuun. 

Hippu ja Myttö ovat reipas ja toimelias kaksikko. Mökkeilyt Puulalla ovat olleet varmasti niiden tämän vuoden kohokohtia. Terveyttäkin on onneksi piisannut. Lokakuussa Hilpa kävi hammaslääkärissä ja sinne jäi kolme hammasta. Mytön kanssa siirryttiin ihmisen kilpirauhaslääkekokeilusta takaisin koirien lääkkeeseen. Keväällä ja kesällä oireillut ihottuma ei näillä näkymin johdukaan lääkkeestä, sillä se ei ole palannut. Pysymme siis koirien kilpparilääkkeessä, ainakin näillä näkymin. Hipun estrogeeniannosta vähensimme tämän kuun alussa. Kokeillaan, jospa se pärjäisi sillä. Pitäkää peukkuja, että näin käy.

Toivon, että teillä kaikilla blogimme ystävillä on ollut hieno syksy. Nyt edessä on joulu, jota me vietämme pääosin rauhallisesti kotosalla vapaapäivistä, hyvästä ruuasta ja yhdessäolon hetkistä nauttien. Kirjoittelen seuraavalla kerralla meidän loppuvuoden touhuista. Tämän kirjoitelmani päätän toivottamalla koko meidän lauman puolesta

🎄Oikein hyvää ja iloista joulua 🎅

Täällä ollaan ja kaikki hyvin!

Kesä on takana ja kuljemme syksyssä. Blogikirjoittelu jäi todella vajavaiseksi kesäkuukausina ja syypäätä saa etsiä allekirjoittaneesta. Kovin saamaton olen ollut ja vaikka mielessä on ollut hyvin usein, että laitan kuulumisiamme tänne Pieneen Suureen Beagleen, on se sitten jäänyt aikomuksen asteelle. 

Mutta nyt täällä ollaan taas ja meille kuuluu hyvää. Kesässämme oli runsaasti kivoja tapahtumia ja rentoa lomailua Kangasniemellä. Alkulomasta piipahdimme likkojen isännän kanssa Kööpenhaminassa. Hilpu ja Myttönen olivat hoidossa Escon ja sen omistajien luona. Hoitoreissu oli sujunut hienosti. Esco kävi Puulan rannalla vieraanamme, kuten myös Patu-herra. Teimme möksältä päiväreissuja Pieksämäelle ja Mikkeliin. Piipahdimme Haukivuorella isäni ja hänen vaimonsa mökillä. Ja se helle! Säästä ei ainakaan voi valittaa ja järviveden ollessa parhaimmillaan 27-asteista, oli lomakelit kohdallaan 😃

Kesäpäivän viettoa Mikkelissä.

Ei me ihan päästy eläinlääkärikäynneistä eroon kesälläkään. Mytöllä alkoi iho-oireet kilpirauhaslääkkeestä ja nyt kokeilemme sille ihmisten kilpparilääkettä. Hipulla oli pariinkin otteeseen virtsatietulehdus (kyllä, taas... 😟). Meillä oli myös reilu viikko sitten vuosikontrolli liittyen Hipan niska- ja selkävaivoihin. Sieltä tuli hyviä uutisia ja tulehduksiin löysimme erinomaisen pätevän sisätautilääkärin. Joten tällä hetkellä terveyshuolia ei ole.

Kirjoittelen lisää kesästämme seuraavissa kirjoitelmissa. Ja lähetän terveisemme täältä Kangasniemeltä, jossa vietämme Hipun ja Mytön kanssa pitkää viikonloppua isokorvien isännän ollessa viikonloppureissulla meren rannalla. Toivon, että teillä kaikilla PSB:n lukijoilla ja ystävillä oli mukava ja iloinen kesä. Kuulumisiin!

Mitä suurimmat onnittelut Mytölle!

Tänään, 30. kesäkuuta, on suurta aihetta juhlaan 🥳. Meille niin rakas Myttö juhlii syntymäpäiväänsä. Olemme hankkineet Myttöselle lahjaksi ison fleeceviltin (se rakastaa fleecepeittoja ja -vilttejä) ja lelun. Pakettiin laitettiin myös herkkuja ja niitä on sen verran reilusti, että Hippukin saa oman osansa. Mytön juhlaruoka-annosta tulee koristamaan kynttilä. 

Miten paljon iloisia hetkiä tämä suloinen biigletyttö on meidän elämäämme tuonut 💖. Niitä laskiessa ei riittäisi mikään aika. Hippu on saanut Mytöstä uskotun kaverin ja parhaan ystävän.

Suuret onnentoivotukset meidän 

ihanalle 6-vuotiaalle Mytölle!

🎂

Kaikin puolin sopuisa juhannus

Vietimme leppoisan ja mukavan mökkijuhannuksen, jota ei vesisadekaan onnistunut pilaamaan. Juhannusaatto oli säältään hieno, kuten myös sunnuntai. Juhannuspäivänä Puulan rannalle heitettiin muutama sadekuuro mutta taukoamatonta vesisadetta ei ollut. Lämpimämpi keli olisi tietysti saanut olla ja järviveden 15-asteen "lämpö" ei houkutellut uimaan minua eikä Keravan porukan äitiä/emäntää/hyvää ystävääni. Kaikki muut uivat ahkerasti ja eritoten Patu. Se herra on varsinainen vesipeto 😀.

Juhannusbiigelit.

Patulla oli vauhti päällä ja senhän ymmärtää. Meidän mökillä kun saa juosta ja hillua vapaana niin paljon kuin lystää. Kiitos Hilpan ja Myttösen isännän, joka muutama vuosi sitten teki massiivisen urakan ja pisti aitaa metritolkulla pystyyn. Tilaa ja tannerta siis riittää, missä juosta viipottaa. Meidän likat katsoivat Patun kouhotusta välillä jopa hiukan kummeksuen. Kuten sitäkin, että herra pulikoi mahtavan pitkiä uimalenkkejä. Jopa niin pitkiä, että pari kertaa Patu piti hakea veneellä pois järveltä, kun näytti, että sen voimat alkavat hiipumaan. 

Kyllähän Patulle sitten väsymys aina jossain vaiheessa iski. Myttö oli eri mieltä siitä, että Patu tuppasi itsensä yhtä aikaa meidän sänkyyn Hipun ja Mytön kanssa. Mutta hyvin yhteisymmärrys kuitenkin löytyi ja kolmikko otti torkkuja sulassa sovussa. Myttö on hiukan ärhäkämpi ja mustasukkaisempi Patua kohtaan. Mutta voi, miten jaksan aina ihailla Hipun joviaalia ja lauhkeaa luonnetta. Vaikka se puolensa osaa toki pitää, antoi Hipa Patun liittyä seuraan ilman sen kummempia rähinöitä.

Hippu ja Myttö olivat vieraanvaraisia
ja luovuttivat Patulle sängyn viltit.

Pikkuruinen mökkimme näytti taas, mihin se taipuu. Ruokailut hoidettiin pääosin ulkona mutta lauantaina sateen tullessa piti mökin ruokapöydän ääreen mahduttaa kahdeksan henkeä. Ja onnistuihan se, kun vähän kalustettiin uudelleen 😄 Sopu sijaa antaa, sanoi Keravan miniäkokelas moneen kertaan ja niinhän se on. Kaikki sujui mallikkaasti vaikka meitä oli iso porukka ja kolme koiraa siihen päälle. Juhannusaattona sytytimme kokon palamaan 🔥 Lisäksi juhannusohjelmassa oli sitä kaikkea, mitä juhannustervehdyksessäni teille jo kerroinkin.

Ensi viikolla juhlitaan kuusivuotista Myttöä, valmistaudutaan minireissulle ja mökkilomalle, minä teen vielä vähän töitä, likkojen isäntä huristelee kaksipyöräisellä 🏍 ja menemme Hipun kanssa läksiäiskahveille Tikkurilaan. Sanomme myös heipat kesäkuulle ja toivotamme tervetulleeksi heinäkuun, joka toivottavasti tuo mukanaan paljon lämpöä ja aurinkoa 🌞

Juhlavaa juhannusta!

Iloiset kesäterveiset Puulan rannalta 🌞 On keskikesän juhla juhannus. Meillä on se etuoikeus, että saamme viettää sitä täällä mökillä. Tämän viikonlopun ohjelmassa on saunomista, grillaamista, kivaa yhdessäoloa, koirien rapsuttelua, uimista, huussin tyhjentämistä, puiden kantoa, lukemista, tiskaamista, radion kuuntelua, erilaisia pelejä ja maljannostoja juhannukselle. 

Tämän kuvan kera, jossa poseeraa meidän vastapestyt biigelitytöt, toivotan koko meidän jengin puolesta Teille kaikille 

🌼 Oikein mukavaa juhannusta 🍓

Virallisesti eläkeläinen

Alkukesä hujahti nopeasti ja olemme jo juhannuksen kynnyksellä. Blogikirjoittelu on ollut taas laiskaa, josta pahoittelut teille lukijoillemme. Työkiireet ovat verottaneet sen verran, että en ole vapaa-ajalla oikein innostunut enää koneen ääressä istumaan. Mutta tässä meidän kuulumisia viimeisten viikkojen ajalta 🌺

Hippu teki lukukoirauransa viimeisen työvuoron toukokuun lopulla. Tämä hieno homma päätettiin sinne, mistä se seitsemän ja puoli vuotta sitten aloitettiin eli kotikirjastoomme. Mieli oli haikea, kun vaihdoin Hipulle kotimatkaa varten valjaat työpannan tilalle. Siinä sitä oltiin. Viimeisen kerran tutussa huoneessa, jossa Hippu otti näinä vuosina vastaan kymmeniä ja kymmeniä lukijoita sekä moikkaajia. Kukkien ja korttien kera lähdimme kotiin. Vaikka olo oli surullinen, olin myös äärettömän ylpeä ja onnellinen. Hippu teki valtavan hienon uran. Typyn ja Hipun kanssa minä sain 11,5 vuoden ajan muistorikkaita ja antoisia kokemuksia. Kiitollisin mielin oli hyvä päättää tämä hauska harrastus. Palaamme vielä Tikkurilaan läksiäiskahvien merkeissä. Hipun Typyltä perimänsä lukukoirahuivi menee sitten joskus Hipun mukana sen viimeiseen leposijaan mökkirannalle.

Lukukoirauran viimeinen työkeikka
kotikirjastossamme. 

Tämän kuluvan kesäkuun alkupuolen Hipa ja Myttönen mökkeilivät yhdessä isäntänsä kanssa. Minäkin piipahdin Puulan rannoilla pari päivää mutta kesälomani alkaa vasta heinäkuussa. Likat rakastavat mökillä oloa ja onhan se jotain aivan muuta olla vapaana luonnon keskellä kuin talsia täällä kaupungissa. Kotipuolessa olemme käyneet moikkaamassa lampaita, jotka kasvavat hurjaa vauhtia. Myttö on saanut voimiaan takaisin kilpirauhaslääkkeen ansiosta. Erityisesti mökillä meidän isokorvakaksikko ottaa kovia juoksu- ja painikisoja. On ilo katsoa, miten hauskaa Hipulla ja Mytöllä yhdessä on. Hilpun vanhuudenvaivoihin ei kova riehuminen toki ole hyvä juttu. Mutta vaikea kaksikkoa on yrittää pistää aisoihin, kun riehumiskuume iskee päälle 😁

Juhannusta vietämme tuttuun tapaan Kangasniemellä. Saamme sinne vieraiksemme Keravan poppoon ja tänä vuonna se onkin hiukan tavallista suurempi, sillä mukaan liittyy myös heidän miniäkokelas 😊 Patu-herra on menossa mukana myös ja koirakolmikolla saattaa syntyä vauhdikastakin kisailua keskenään. Minulla on vielä tovi kesälomaani, joten palaamme ensi viikolla takaisin etelään. Mutta kun lomani koittaa, se aloitetaankin pitkästä aikaa tekemällä pieni reissu yhdessä tyttösten isännän kanssa. Hilpuselle ja Myttöselle on tiedossa oikein kiva hoitapaikka tuttujen ihmisten luona. Ja onpa siellä koirakaverikin odottamassa. Matkan jälkeen pakkaamme kassit uudelleen ja lähdemme kohti mökkiä, jolla vierähtääkin sitten useampi viikko.

Miten meidän mökkijuhannus meni. Ja mitä täällä kaupungissa on touhuttu ennen kuin perheemme yhteinen loma-aika alkaa. Näistä lisää ensi kerralla 😍

Kangasniemellä, kirjastossa ja kilpirauhaskontrollissa

Jestas, miten aika on taas kiitänyt. Vappua vietimme avaten mökkikauden Kangasniemellä. Hipulla oli viime viikolla naapurikirjaston viimeinen työvuoro lukukoirana. Mytön kanssa kävimme eläintohtorin luona 6. toukokuuta kontrollikäynnillä ja minä juhlin viime lauantaina ystävieni kanssa syntymäpäivääni Hipun ja Mytön isännän pitäessä huolta sekä meidän likoista että huushollistamme. 

Mökillä oli kaikki talven jäljiltä hyvin ja kunnossa. Puulan vesi on harvinaisen matalalla ja vappuna veden lämpötila oli seitsemän astetta. Isäntä pulahti Puulaan, minä en. Lämmitimme saunaa, teimme hiukan pihahommia, luimme, kuuntelimme radiota, grillasimme, ihmettelimme keväistä luontoa. Oli hirmuisen mukavaa päästä taas mökkeilemään. Hilpunen ja Myttönen ottivat kaiken ilon irti ja olivat ulkona aamusta iltamyöhään. Onhan se vapaus aivan mahtavaa!

Laiturilta käsin ihmeteltiin 
kuikkien touhuja järvellä.

Mytöllä oli kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen sen ensimmäinen kontrollikäynti heti vapun jälkeen. Verikokeen otto sujui hienosti ja Myttö käyttäytyi mallikkaasti. Verikokeen tulos oli oikein hyvä; lääkeannostus on osunut heti kohdalleen ja kilpirauhasarvo oli kunnossa. Eläintohtori totesi, että seuraava kontrollikäynti on sitten vuoden päästä. Lääkettä riittää reseptillä sinne saakka ja annostus pysyy siis samana. Myttönen on piristynyt ja on eläväisempi sekä reippaampi. Se on ollut ihana huomata. 

Myttö nautiskelee auringosta.

Jätimme Hipan kanssa haikeat hyvästi naapurikirjastollemme, kun Hippu teki siellä viimeisen lukukoiravuoronsa viime viikolla. Meitä muistettiin kukkasin, lahjoin ja kortein. Kyyneleiltä ei vältytty. Hakunila on aivan valtavan kiva kirjasto ja sen henkilökunta on ottanut minut, Typyn ja Hipun avosylin vastaan. Joka ikinen kerta. Nyt siirrymme Hipun kanssa Hakunilan asiakkaiksi, sillä eihän kirjasto ja mekään minnekään hävitä. Itse saatan jatkaa siellä syksyllä vapaaehtoistyötä hiukan eri kuvioissa. 

Hakunilan kirjaston
viimeinen lukukoirailu.

Viime viikolla lukukoirailimme myös kotikirjastossamme. Sinne Hippu tekee uransa viimeisen työkeikan ensi viikolla. Varmasti myös silloin on haikeat tunnelmat mutta olen sitä mieltä yhä edelleen, että tämä on oikea hetki päästää Hippu eläkkeelle. Ikävästi näyttää siltä, että ainakaan Hakunilaan ei vielä ole löydetty Hipulle seuraajaa. Toivottavasti sinne saadaan uusi lukukoira ja tämä mainio toiminta voi jatkua.

Menneenä lauantaina otin pienen irtioton arjesta. Juhlimme ystävieni kanssa synttäripäivääni hyvän ruuan ja juoman äärellä. Loppuillasta suuntasimme euroviisukatsomoon. Taas kerran totean täällä blogissakin, että minä olen ihan hirmuisen onnekas, että elämässäni on tämä rakas, upea naisporukka. Meillä on aina hauskaa vaikka tälläkin kertaa illan keskusteluissamme nousi esiin myös niitä elämän harmillisempiakin asioita. Se, että minulla on Hipun ja Mytön isännän lisäksi myös nämä tyypit elämässäni, on arvokas asia.  

Kesä on kohta ovella ja sitä kohti mennään iloisin sekä odottavin mielin. Kesälomasuunnitelmia on tehty ja tiedän, että ainakin mökkeilyt Puulan rannalla ovat sitä odotetuinta lomatekemistä. 

Iloinen jälleentapaaminen ennen kuin Kangasniemi taas kutsuu

Viime lauantaina suuntasin Hippusen kanssa meidän lähikoirapuistoon. Olimme sopineet sinne treffit Hipun velipojan Winstonin kanssa. Winston asuu Varsinais-Suomessa ja oli tullut tänne etelään vierailemaan mummolassaan. Siitä ehti vierähtää jo useampi vuosi, kun viimeksi tapasimme Winstonin ja sen emännän kanssa. Lauantaiset treffit olivat hartaasti odotettu tapahtuma. 

Kuin kaksi marjaa. Arvatkaapa,
kumpi on kumpi?

Sisarukset tuntevat toisensa, siitä ei ole toista sanaa. Winston pisti jo kaukaa itkuksi, kun näki Hilpan koirapuiston aitojen sisällä. Hippu meni maahan makaamaan ja odotti, kun veli tulee portista sisään. Kohtaaminen oli niin lämmin kuin olla ja voi 😍. Kaksikko pisti nopeasti leikiksi ja juoksukisojen välissä nuuskuteltiin puiston hajuja. Teimme kävelylenkin ja kaksikko kulki kuonot maassa, samaan tahtiin askeltaen. Winston on aivan ihana biiglepoika ja luonteeltaan hyvin samanlainen kuin Hippu; rauhallinen, leikkisä, joviaali ja ihmisrakas. Molemmat epätyypillisiä beagleja turkkinsa suhteen, pumpulipalloja 😃. Oli aivan valtavan kivaa tavata Winston ja toivottavasti tapaamme pian taas. 

Lukukoirailuja koiranpäivänä.

Valtakunnallisena koiranpäivänä Hippu kävi heittämässä lukukoirakeikan meidän naapurikirjastossa. Lukijoita oli kiva määrä ja rapsuttelijoita jälleen kerran sitäkin enemmän. Matkasimme pitkästä aikaa molempiin suuntiin bussilla eli sekä menomatkalla että paluumatkalla kotiin. Yleensä kuljemme toiseen suuntaan autolla. Hippunen on reipas matkustaja, sen kanssa ei tarvitse yhtään stressata julkisissa liikennevälineissä kulkemista. Toukokuussa Hippu tekee sitten viimeiset kirjastokäyntinsä.

Hajuja hajuja...

Mytölle on annettu kilpirauhaslääkkettä nyt useampi viikko. Se on piristynyt ja saanut lisää energiaa. On ollut oikein kiva huomata tämä vaikka luulen, että lääkitys ei aivan vielä ole täysin kohdallaan. Se selvinnee ensi viikolla, kun menemme Myttösen kanssa ekalle kontrollikäynnille. Myttö on vaivaton potilas siinä missä Hipakin. Se käyttäytyy eläinlääkärissä rauhallisesti ja ensi viikon verikokeen otto sujuu varmasti hyvin. Minua jännittää varmasti enemmän kuin Myttöstä 😅.

Kevät on edennyt vappuun 🎈 Niin se talvi vaan taittui ja edessä on mökkikauden avaus Puulan rannalla. Eipä siis aikakaan, kun auto pakataan täyteen tavaraa ja käännetään sen nokka kohti nelostietä. Lokakuussa tuntui, että tuleepa kovin pitkä aika odottaa, että pääsemme taas rakkaalle möksällemme. Mutta nyt se hetki jälleen koittaa 🥳. Uskon, että Hippu ja Myttö ovat riemuissaan, kun pääsevät niiden lempipaikkaan ja vapauteen.

Hauskaa ja iloista vappua teille kaikille! Kevään juhlaa vietetään koleassa säässä ja tuskin pulahdan vielä Puulaan. Mutta onhan tämä vuodenajoista sitä parasta kesän lisäksi. Kuulumisiin ensi kertaan!

Iloa ja valoa pääsiäiseenne!

Kevät on edennyt pääsiäiseen. Me vietämme nämä pyhät kotimaisemissa. Ulkoilemme, lepäämme ja tapaamme myös ystäviämme tänään pitkäperjantaina. Isokorvien isäntä rassaa moottoripyöräänsä, jotta saisi sen tien päälle 🏍 

Ostimme Hipulle ja Mytölle eilen pääsiäisherkuiksi strutsin kuivattuja henkitorvia 😁 Ne ovat hyvin mieluisia meidän likoille ja toki myös varsin eksoottista syötävää 😄 Mutta Hipan vatsa tykkää tällaisista makupaloista. Ja sorruin jo viikko sitten ja ostin tyttösille kaksi pääsiäismunaa, koirien pehmoleluja sellaisia. Me ihmiset odotamme vappuun ja herkuttelemme sitten Kangasniemellä grillin ääressä. Toivottavasti pääsiäinen on aurikoinen ja lämmin. Ainakin lupaavalta näyttää näin ensi alkuun. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, täällä etelässä valkovuokot jo kukkivat.

Toivotan koko meidän lauman puolesta 

kaikille Teille hyvät lukijamme ja 

blogikaverimme palveluskuntineen

🐰 🐥 hyvää ja leppoisaa pääsiäistä 🐣🌷

Suuria uutisia

Tässä kirjoitelmassa kerron parista kevään suuresta uutisesta koskien meidän ihania isokorvia.

Aloitan Mytöstä, jolla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tieto sairaudesta tuli viime viikolla. Kävin Mytön kanssa eläinlääkärissä tiistaina ja keskiviikkona saatiin kilpirauhaskokeen tulos. Syy lääkärireissulle oli se, että olemme jo jonkin aikaa pohtineet Mytön väsymystä ja vetämättömyyttä. Se on luonteeltaan rauhallinen kaveri. Mutta alkoi mietityttää, että onpa se todella muuttunut kovin veteläksi ja väsyneeksi. Se nukkuu paljon ja lisäksi jo aikaisin syksyllä sille piti pistää palttoota päälle, kun Myttöskä paleli todella herkästi. 

Myttö odottelee pääsyä
eläintohtori Sannan luokse.

Jotta sain itselleni mielenrauhan, päätin varata ajan eläintohtorille, sisätauteihin erikoistuneelle sellaiselle. Mytöltä otettiin laaja verinäyte ja kaikki arvot olivat loistavat. Ultraäänessä ei sisuskaluissa näkynyt mitään, joten senkin suhteen kaikki hyvin. Mutta kilpirauhaskokeen tuloksia piti keskiviikkona hetki nieleskellä ja sulatella, itkukin siinä minulta taas pääsi. Likkojen isäntä lohdutti, eihän tämä kuolemantuomio ole. Eikä olekaan. Hipun velipojalla Winstonilla todettiin sama sairaus kolmivuotiaana ja Winston elää edelleen iloista ja hyvää koiran elämää.

Myttö on nyt viikon verran syönyt lääkettä, jota se tulee syömään lopun ikäänsä. Kuukauden päästä meillä on eka kontrollikäynti, jossa katsotaan, mitä kilpirauhasarvot sanovat. Myttönen on jo saanut hieman energiaansa takaisin. Se on ilahduttavaa. Mutta ennen kuin lääkitys saadaan kuntoon ja annostus kohdalleen, voi edessä olla vielä monta eläinlääkärireissua. Pääasia kuitenkin on, että luotimme vaistoihimme ja veimme Mytön lääkärin tsekattavaksi. Löytyi vaiva ja siihen on hoitokonstit. 

"Isäntä tuli kotiin, nyt saadaan herkut!"

Kuten olen kirjoitellut useampaan kertaan, meidän Hippunen täytti maaliskuussa 10 vuotta. Hippukin syö taas lääkettä niskan välilevyn sekä selkärangan ongelmiin. Mutta pirteä ja reipas kaveri meidän seniori on. Hipun kanssa meillä on toivottavasti vielä monen monta vuotta yhteiseloa edessä. 

Mietin jo vuosi sitten, milloin Hipun on aika päästä eläkkeelle lukukoiran töistä. Päätin silloin, että jatkamme kuitenkin tuota mainiota harrastusta. Sitten tuli syksy ja nämä vanhuudenvaivat. Ne eivät ole Hipun lukukoirailuja estäneet. Mutta nyt olen päättänyt, että Hipa on eläkepäivänsä ansainnut. On ilo päästää se eläkkeelle hyvävointisena ja iloisena. Se on oman panoksensa antanut Vantaan kaupungille ja vapaaehtoistyölle. Päätämme lukukoirailut tähän kevääseen. Toukokuussa on viimeiset kirjastokeikat ja sen jälkeen Hippu siirtyy kesälomalle, jonka kautta eläkepäivät kutsuvat. 

Viime viikolla lukukoirailtiin
kotikirjastossa.

Molempiin kirjastoihin olen päätöksestäni ilmoittanut. Aika aikaansa kutakin, niinhän sanotaan. Joskus tämä kiva ja mukava harrastus olisi kuitenkin lopetettava. Nyt on sen aika. En halua asettaa kirjastoja sekä itseäni siihen tilanteeseen, että Hipun vaivat alkaisivat haittaamaan kirjastokäyntejä. Peruisin sen vuoksi meidän työvuoroja ja aiheuttaisin pettymyksiä lukemaan tuleville sekä itselleni. Voin ylpeästi sanoa, että minulla ja Typyllä&Hipulla on ollut valtavan korkea työmoraali. Se, että olisin perunut kirjastokeikan, on ollut ison kynnyksen takana. Sitä on tapahtunut 11,5 vuoden aikana kerran. Pidämme siis Hipun kanssa toivottavasti tämän saldon toukokuun loppuun saakka.

Tällaisia uutisia siis meidän keväästä. Kirjoittelen näistä kahdesta aiheesta varmasti vielä lisää. Toivotan kaikille Teille aurinkoista ja leppoisaa huhtikuun jatkoa 🌞🌷🐶 Kuulumisiin ensi kertaan!

Viikko yhtä juhlaa!

Viime viikolla juhlimme meidän ihanaa Hippua. Virallinen syntymäpäivä oli maanantaina ja silloin Hipa sai meiltä, sen omalta perheeltä, lahjapaketin. Lisäksi Hippu ja Myttö maiskuttelivat runsaasti herkkuja, ehkä vähän liikaakin 😀. Koska Hippu on suolistovaivainen, ei synttärikakkua tms. ollut valitettavasti tarjolla. Mutta hyvin maistui lahjapaketista ilmestyneet vakioherkut.

10-vuotias poseeraa lahjapakettinsa
äärellä.

Niin, koska mielestäni pitää olla tasapuolinen ja Hippu on varmasti samaa mieltä, sai rakas Myttö-pikkusisko oman osuutensa synttäriherkuista sekä maanantaina että lauantaina pidetyissä synttärikemuissa.

Päivänsankaritar ja Myttö saivat strutsin
kuivatut henkitorvet. Myttö odotteli
hienosti omaansa, kun Hilpu sai 
itseoikeutetusti herkun ensin. 

Jotta koko viikko ei olisi ollut aivan yhtä juhla- ja synttärihumua, kävimme keskiviikkona lukukoirakeikalla kotikirjastossamme. Lukijoita oli taas hieno määrä ja Hippu sai kuunnella mm. koira- ja marsutarinoita. 

Juhlan keskellä oli hiukan arkistakin
aherrusta. Mutta lukukoirailut eivät
ole Hippulin mielestä työtä vaan
hauska harrastus.

Lauantaina meille kotiin kerääntyi joukko ystäviämme sekä lähisukua juhlistamaan 10-vuotiasta synttärisankaritarta. Illan ohjelmassa oli ruuan ja juoman äärellä seurustelua, paljon rapsutuksia ja silityksiä isokorville, likkojen isännän pitämä juhlapuhe sekä Hippu-aiheinen tietovisa. Tietokilpailussa jokainen voitti jotakin 😃. Me isäntäväki emme osallistuneet 😉.

"Milloin minulle tarjoillaan jotain?"

Hippu sai paljon lahjoja; herkkuja, lelun ja lahjakortteja. Näistä tietysti osansa tulee saamaan myös Myttönen. Meillä oli tosi kiva ilta. Näytti, että vieraat viihtyivät ja tarjoilut maistuivat. Ja vielä seuraavana päivänäkin juhlaporukalta saamiemme viestien perusteella olin osunut aavistuksessani oikeaan 💖. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan, kun näkivät tuttuja kasvoja, joista osaa emme olleet toviin tavanneetkaan. Esitän vielä tässäkin lämpimät kiitokset teille kaikille 💕

Uni alkoi jo painaa meidän
biigletyttöjä mutta silti jaksettiin
tunnollisesti seurata, mitä juhlaväki
mm. söi. Koskaan kun ei voi tietää,
jos vaikka tipahtaisi jotain 😄.

Joku saattaa kenties kummeksua, miksi järkkäämme koirille syntymäpäiväjuhlia. Mutta kuten vierasjoukollemme totesin, Hippu on juhlansa ansainnut. Ja lisäksi tämä oli mainio "tekosyy" taas kerran kutsua kokoon meille tärkeät ihmiset, vaihtaa kuulumisia ja viettää hauska ilta arjen keskellä. Toistan itseäni, kun totean jälleen, että olemme valtavan onnekkaita, kun meillä on nämä ihmiset elämässämme. 

Loppuillasta kaksikko jo malttoi käydä
sohvalle huilaamaan. Silloinkin rapsuteltiin 
ja vatsat olivat täynnä herkkuja. Kuvassa makaa
siis kaksi varmasti melko onnellista koirulia.

Perjantaina näimme päivälenkillä leskenlehtiä 😊. Eiköhän me kenties päästä vappua viettämään Kangasniemellä. Sitä ennen arki rullaa entiseen malliin töiden ja harrastusten parissa. Pääsiäinen on myös edessä sekä lukukoirailuja kirjastoissa. Unohtamatta lenkkejä Hilpan ja Myttösen kanssa, joilla päästään ihmettelemään ja ihastelemaan kevään etenemistä. 

Jättionnittelut Hipulle 10 v.

Tänään meidän ihana ja niin rakas Hippu (alias Hipa, Hippunen, Hilpu, Hippuli, karvamooses, Hipadeemus, Hilpanen, pumpulipallo, cotton ball) täyttää täydet 10 vuotta 🥳 🎂

Vaikka viime vuosina Hipulla on ollut hiukan terveysvaivoja, on ne kuitenkin onnistuneesti selätetty. Se on utelias, kiltti, joviaali, sosiaalinen, diplomaattinen, iloinen ja onnellinen seniori. Hipa on vähän "mammantyttö" ja en voi oikeastaan kuvailla, miten tärkeä rooli sillä on ollut minun elämässäni. Tietysti se on hyvin rakas myös isännälleen sekä Mytölle. Myttö palvoo Hippua ja olemme niin iloisia, että Typyn äkillisen poislähdön jälkeen Hipun elämässä alkoi isosiskon rooli meidän mainiolle Myttöselle. 

Tänään meidän synttärisankaritarta juhlitaan pienimuotoisesti oman perheen kesken. Lauantaina edessä on suuremmat kemut. Lahjaksi Hippu saa meiltä herkkuja ja niitä tulee varmaankin lauantaina lisää. 

Suuret ja sydämelliset onnentoivotukset

meidän Hipulle!  🎈🎁

Niin paljon ilon ja onnen hetkiä olet meille näinä 

vuosina tuonut.

Pikkusiskosi Myttö ja M & S

Luonto heräilee ja biiglet herättelee

Mytöllä oli parisen viikkoa sitten tapaaminen eläinlääkäri Jaakon kanssa. Hampaat laitettiin kuntoon eikä niissä hammaskiveä lukuun ottamatta ollut mitään muita ongelmia. Samalla Jaakko katsoi Mytön korvassa ollutta näppyläpattia. Sitähän ei itse asiassa ollut enää vaan oli kuihtunut pois, kun Myttö repi sitä. Eläinlääkäri oli yrittänyt ottaa siitä ohutneulanäytettä mutta kun ei ollut mistä ottaa 😃, niin asian annettiin olla. Korvassa ei siis ollut mitään operoitavaa. Mytön alahuulen ihopoimuissa oli havaittu lievää tulehdusta. Niihin likkojen isännälle annettiin ohjeeksi pyyhkiä Myttösen alahuulta puhdistusliinoilla. Ja näin ollaan nyt tehty. 

Toipilas.

Myttö oli ollut oikein reipas ja kiltti tuolla lääkärikäynnillä. Kun se isäntänsä kanssa palasi kotiin, oli askel hieman horjuva 😀 Ilta menikin Mytön nukkuessa sikeää unta. Toki kun Hippu sai iltaruuan, kampesi Myttönenkin itsensä siinä vaiheessa ylös. 

Hippu ahkeroi lukukoiran töissään ja tänään suuntaamme kotikirjastoon. Hippu voi hyvin eikä ole kipuillut niskastaan ja selästään. Olen siitä mahdottoman iloinen. Ensi viikolla menemme naapurikirjastoon ja samalla juhlimme etukäteen kirjaston väen kanssa Hipun 10-vuotissynttäripäivää. Lupasin viedä herkkuja sekä Hipulle että kaksijalkaisille ja saapa nähdä, mitä kirjastolaiset ovat keksineet Hippulille yllätykseksi...

Hippu ahkeroi.

Olin viime viikonlopun täällä Uudellamaalla mutta etelärannikolla. Reissulla oli hauskaa ja leppoisaa. Ulkoporeallas oli rentouttava kokemus ja söin tuolla matkalla tämän vuoden ekat grillimakkarat 😍 Hippu ja Myttö olivat pitäneet hienosti pystyssä tätä huushollia yhdessä isäntänsä kanssa. Se metka juttu taas yllätti minua, että likat antavat isäntänsä nukkua aamulla hyvinkin pitkään. Ei ole kiire ulos eikä aamupalalle. Mutta minun ollessa kotona, oli arki tai pyhä, Hipa ja Myttönen ryhtyvät herättelemään viimeistään aamulla klo 6. Vaikka olisivat käyneet ulkona esimerkiksi klo 2 yöllä 😕 Eli ainakaan ei pitäisi olla kiire aamulenkille. Eikä niillä usein olekaan mutta ehkä se onkin se aamuruoka 😂

Tässä ihmetellään päästäisen 
raatoa. 

Helmikuun päättyi ja olemme kevään ensimmäisessä kuukaudessa, maaliskuussa. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, kun pääsemme mökille. Eikä tästä ole enää pitkä matka siihenkään, että loputkin lumenrippeet sulavat ja vielä illallakin on valoisaa 🌞 Kevät on hienointa vuodenaikaa minun mielestäni. Ja tiedän, että Hippu odottaa jo kovasti, kun pääsee ensimmäisen kerran heittämään selälleen tuoreeseen nurmikkoon Mytön hämmästellessä kevään ekoja pörriäisiä 🐝

Hipun juhlat häämöttää, kuten myös Myttösen korva-operaatio

Hippu on ahkeroinut kirjastoissa ja eilen kävimme kotikirjastossa lukukoirailemassa. Siellä lopetti syksyn jälkeen pari lukukoiraa, joten remmissä on Hilpan lisäksi yksi koira. Sen vuoksi Hipulle siunaantui melko runsas määrä työkeikkoja tälle keväälle. Naapurikirjastossa on alkuvuosi startannut hiukan hiljaisesti mutta on se jo piristymään päin. Sitä paitsi me molemmat tykkäämme ihan hurjan kovasti olla Hakunilassa, joten ei haittaa vaikkei lukijoita joka kerta olisikaan suurta määrää. 

Hippu ahkeroi. Tässä kuunnellaan
kummitustarinaa.

Myttösellä on huomenna edessä jännittävä päivä. Likkojen isäntä vie sen eläinlääkäri Jaakon luokse. Mytön hampaat putsataan ja samalla Jaakko katsoo, mitä toimenpiteitä Mytön korva vaatii. Siinä ei ole enää näkyvää pattia mutta saattaa olla, että jonkinlaisen avausoperaation se silti vaatii. Minua jännittää kovasti tuo käynti, kuten aina. Mutta Myttö on reipas tyttö ja isäntä sen turvana, joten kaikki menee varmasti hyvin. Ja onhan meillä vahva luotto myös tohtori Jaakkoon, joka on mestari 😀

Maaliskuussa juhlitaan 🥳

Hipun 10-vuotissynttäripäivää juhlitaan maaliskuussa. Laitoin kutsukortit postin matkaan ja tarjoilujakin olen ryhtynyt suunnittelemaan. Mikäli kaikki kutsutut tulevat kemuihin, siihen ei yksi 10-hengen juhlakakku riitä 😉 Hilpunen ja Myttönen saavat toki oman kakkunsa. Meidän Hipa on ansainnut isot kekkerit ja oikein mielelläni niitä järjestelen. En voi uskoa, että tuo meidän ihana karvamooses on jo senioribiigle. Miten tämä aika on juossutkaan... Olemme miettineet tyttösten isännän kanssa syntymäpäivälahjaa Hipulle. Taidamme hankkia herkkuja, ne ovat varmasti mieluisin lahja. 

Minä piipahdin viikko sitten eteläisessä Savossa. Toinenkin lyhyt reissu on edessä reilun viikon päästä. Minulla tekee nykyään aika tiukkaa jättää erityisesti Hippu kotiin vaikka tiedän, että isäntänsä huolehtii siitä sekä Mytöstä paremmin kuin hyvin. Jotakin pelkotilaa on kaiketi jäänyt viime syksystä, kun Hilpaan iski vanhuudenvaivat ystävieni kanssa tehdyn Kangasniemen reissun aikana ja vaivat uusiutuivat, kun olin Keski-Euroopan lomareissussa. Mutta tiedän, että en voi jäädä kotiin vahtimaan 24/7, tapahtuuko jotain tai sairastuuko Hippu tai Myttö. On tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan esimerkiksi lähtemällä ystävien kanssa jonnekin tuulettamaan aivojaan. Ja Savon reissu oli hurjan hauska!

Täällä etelässä on taas talvisempaa ainakin hetken. Hippu rakastaa lunta ja Myttö-raukalla pitää olla neulenuttu päällä ulkoillessamme, koska se on mahastaan liki kalju 😄Maaliskuuta kohti mennään ja eiköhän me reilun parin kuukauden päästä voida miettiä jo Puulan rannalle lähtemisiä. 

Lämmin tervehdys ystävänpäivänä!

Talvi jatkaa kulkuaan ja vaihtelun vuoksi täällä etelässäkin on jälleen hiukkanen lunta sekä pakkasta. Hippu on lukukoirailut ahkerasti ja Myttö on antanut emäntänsä nukkua taas rauhassa. Sohvalle en ole enää hetkeen siis mennyt. Likkojen isäntä saatiin kotiin Espanjan reissulta, matka oli sisältänyt mm. paljon padelin pelaamista. Minulla on edessä lyhyt reissu hyvän ystäväni kanssa, joten on isokorvien isännän vuoro pitää kämppä kasassa yhdessä Hilpun ja  Myttösen kanssa. Ja hyvinhän tuo kolmikko varmasti pärjää. 

Kirjoitan ensi kerralla enemmän meidän kuulumisia. Kaikkihan täällä on kunnossa ja mallillaan 😀 Toivotan koko meidän sakin puolesta kaikille Teille, kaksi- ja nelijalkaisille, hyvää ystävänpäivää 💗

 

Hippu palasi töihin ja Myttö tapasi pätevän tyypin

Hippuli aloitti viime viikolla kevään kirjastokeikat. Naapurikirjastossa oli lukijoiden suhteen hieman hiljaista mutta rapsuttelijoita riitti. Eilen käynnistettiin lukukoirailut myös kotikirjastossa ja siellä oli mukavasti lukijoita. Kuten aina. Kävipä Hippua moikkaamassa myös Vantaan kaupungin Nuorisotyö raiteilla-tiimin erityisnuorisotyöntekijöitä. Otettiin kuvia ja he kehuivat Hippua siitä hienosta työstä, mitä se tekee. Vastavuoroisesti kehuin heidän työtään, joka on hyvin tärkeää sekin.

Kotikirjastossa työn äärellä.

Myttö on kehitellyt uuden "harrastuksen" itselleen näin vuoden vaihduttua. Se herättää minut aamuyöllä raapimalla makuuhuoneen oven edessä olevaa porttia. Likkojen isäntä on niin sikeäuninen ettei hän siihen herää. Sitten Myttö ottaa kaihokatseisen biigleilmeen ja vaikka komennan sen takaisin nukkumaan, se tuijottaa tuolla katseellaan minua. Usein hellyn ja menen sohvalle nukkumaan. Ja välittömästi sohvalle päästyäni Myttönen käpertyy kainalooni ja jatkaa tyytyväisenä uniaan. Hippu kömpii jalkojeni väliin. Olen tuumaillut, että Myttösellä on jonkinlainen yöeroahdistus. Onhan se surkeaa mutta siinä emme periksi anna, että koirat nukkuisivat sängyssämme (paitsi mökillä, olosuhteiden pakosta). Menen siis sohvalle jatkossakin, jos tilanne sitä vaatii. Onneksi tämä tapa on ei ole ihan jokaöistä 😃

Ja mitä Myttöön vielä tulee, käytimme sen eläinlääkärissä maanantaina. Mytön korvanlehdessä, ulkopuolella, on ollut pieni näppylä jo pitkään. Samanlainen sillä on ollut kyljessä. Tuo korvan näppylä alkoi reilu viikko sitten sitä vaivaamaan. Myttöskä raapi korvaansa eikä antanut koskea siihen. Viime sunnuntaina se repi näppylän rikki tai se oli jo pikemminkin pieni paise. Varasin siis luottoeläinlääkärillemme Jaakolle ajan. Kyljen näppylä osoittautui talipatiksi, jonka Jaakko puristi pois. Sama diagnoosi tuli korvan näppylälle, talipatti. Se vaan oli jostain syystä alkanut vaivaamaan. Koska Myttönen tarvitsee myös hammaskiven poiston, Jaakko ehdotti, että hän avaa talipatin hammaskiven poiston yhteydessä, koska ei halua rauhoittaa Myttöä melko pienen ongelman takia. Tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta ja helmikuussa Myttö menee tähän toimenpiteeseen. Hampaat kuntoon ja patti pois 😀 Talipatti ei ole vaarallinen vaikka nyt sen tilalla onkin vähän nestettä sisältävä isompi paukama. Jos Myttö repii sen taas auki, on hoitona lämpimällä vedellä huuhtelu pari kertaa päivässä. Voimme myös itse yrittää tyhjentää paisetta. Nyt siinä on hieno rupi, johon ei kosketa. 

Tässä odotellaan nätisti aamuruokaa.

Arvostan todella paljon Jaakkoa. Hän on erittäin pätevä tyyppi. Lisäksi hän ei ehdota turhia toimenpiteitä rahankiilto silmissä. Maalaisjärkisenä hän miettii ja ehdottaa fiksuja vaihtoehtoja eikä halua turhaan tehdä rauhoituksia, kokeita, kuvauksia yms. jos niitä ei oikeasti tarvita. Vaikka olemme saaneet esim. Evidensiasta loistavaa palvelua Hipun vaivoissa niin on suuri onni, että on myös noita Jaakkoja.

Meidän perheen miespuolinen jäsen nousi aikaisin aamulla lentokoneeseen, suuntana Etelä-Eurooppa. Me jäimme Hilpan ja Myttösen kanssa pitämään huushollia pystyssä. Huomenna minulla onkin vapaapäivä ja ohjelmassa on ulkoilulenkkien lisäksi siivousta sekä pyykinpesua. Ja illalla saamme mieluisia vieraita iloksemme 🍹 Sunnuntai-iltana ollaankin taas koko lauma kasassa 😍