Ystävänpäivänä

Lämmin tervehdys blogin lukijoille

Ystävänpäivänä 14. helmikuuta!

 

Arvokkainta maailmassa on ystävyys.

Kiinalainen sananlasku

Kirja-arvostelu

Lukijaraatimme käsittelyssä oli tänään Mika Waltarin teos "Kuka murhasi rouva Skrofin?".

Raatia kirja miellytti kovasti ja se olikin läpikäyty kansia myöten noin 15 minuutissa.

"Hyvä kirja" totesivat kriitikkomme Pimu ja Typy.

Perinteitä noudattaen

Taitaa muodostua perinteeksi se, että kun uusi perheenjäsenemme on vielä riehakkaassa ja päätöntä menoa olevassa pentuiässä, jään viikonlopuksi yksin, kun isäntä "pakenee" ulkomaille. Ja näin on odotettavissa ensi viikonloppuna. Kuin toistona reilun 10 vuoden takaa, isäntä seikkailee Tukholmassa ja minä yritän viihdyttää sekä vanhaa jääräpäätä että nuorta energiapommia. Tällä kertaa tavoitteeni on, että en aio paeta vessaan. Olen uskoakseni viisastunut vuosien varrella ja toivon selviytyväni tulevasta koitoksesta hyvin. Ja aika mukavasti koirat viihdyttävät toinen toisiaan painin ja muun hauskan meiningin merkeissä. Eli eiköhän tällä kertaa selvitä ilman kyyneliä.

Odottelen siis mielenkiinnolla tulevaa viikonloppua. Pidetään peukkuja, ettei ainakaan kovat pakkaset enää iske ja pääsen pitkille lenkeille karvanaamojen kanssa. Sisätiloissa vauhti kun voi yltyä välillä liikaa. Ja isäntää odottaa kyllä oma osuus keväällä, kun suuntaan itse muutamalle viikonloppureissulle. Lohduttaudun siis sillä mikäli viikon päästä istun vessassa nenäliina kourassa ja lasken sataan...

Toiveena järjen voitto

Kuluvan talven aikana on lehdistä saanut lukea laman vaikutuksesta myös lemmikkieläimiin. Sosiaalisten ongelmien vuoksi eläimiä hylätään enemmän kuin muutamana menneenä vuotena. Kun työttömyys iskee, saattaa iskeä myös masennus ja talousasiatkin menevät rempalleen. Tällöin ei enää jakseta eikä ehkä pystytäkään huolehtimaan eläinystävistä. Surullista.

Olen viime viikkoina pohtinut ylipäätään sitä, kenestä on sopivaksi eläimen omistajaksi ja kenestä taas ei. Lemmikin hankinnassahan on mielestäni kyse melko pitkälti itsekkyydestä. Haluamme seuralaisen, joka on aina iloinen, sille voi jutella ja se ottaa meidät tyhjässä kodissa riemuiten vastaan. Meillä on lenkkikaveri ja eläinystävästä voi hakea lohtua, kun maailma tuntuu murjovan. Mutta meneekö itsekkyys joskus järjen edelle? Vaikka olosuhteet eivät olisi aivan oivalliset esim. koiran pitoon, hankitaan haukku silti, koska koira on vaan niin kiva. Mielestäni koiraa hankittaessa pitäisi todella miettiä, onko hauvalle aikaa.

Tunnen itsekin ihmisiä, jotka innolla harkitsevat koiran hankintaa mutta joiden mielestäni tulisi kuitenkin tarkkaan miettiä koiran ottamista. Ja olen mielipiteeni ääneen sanonutkin. Koira kun vaatii työpäivän jälkeen pitkän ulkoilulenkin, lyhyt käynti pihalla ei riitä. Ja ei koiraa mielestäni saisi myöskään jättää kovin usein työpäivän jälkeen vielä illaksikin yksin kotiin, kun omistaja lähtee kyläilemään tai harrastuksiinsa. Koira on laumaeläin ja me omistajat olemme sen laumaa. Koiran kanssa on vietettävä aikaa myös kotioloissa, pelkkä ulkonakäynti pari-kolme kertaa päivässä ei riitä. Eikä pelkäksi lenkkikaveriksi koiraa kannata ottaa, siihen sopii iPod paremmin.

Toivon, että järki voittaisi aina itsekkyyden, kun harkinnassa on lemmikin ottaminen. Eläimet ovat ihania, mutta jos elämässä on paljon muutakin, mikä menee lemmikin edelle, onko silloin järkevää hankkia sellaista. Mielestäni ei ole. Olen itse saanut joskus osakseni kummastelua, kun kuulemma "höösään" Pimun kanssa (ja nyt myös Typyn) liikaakin. Mutta meillä järjestys on selvä; omat menot tulevat kakkosena. Ja luotettavat hoitopaikat (kiitos vaan anoppi, appiukko ja lankomies) takaavat sen, että voimme joskus lähteä reissuun, minne koiria ei voi ottaa mukaan. Toki meidänkin koirat on hankittu itsekkäistä syistä mutta uskallan sanoa, että järki silti voittaa meillä aina. Siksi en aio hankkia hevosta vaikka sellainen olisi kyllä tosi kiva.

Ajokoirat ykkösiä mutta beaglenpentu tuo kunnon talven!

Kennelliitto on taas listannut Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2009 penturekisteröintien perusteella. Suosituimmaksi roduksi nousi vuoden tauon jälkeen suomenajokoira. Hyvä hyvä ajokoirat! Beagle ei päässyt kymmenen suosituimman joukkoon mutta eipä tuo minua ainakaan haittaa. Suomenajokoiran suosion ymmärrän helposti, sillä se on kuulemma leppoisan mukava kaveri ja oiva metsästäjän apuri. Maaseudulla törmää useinkin näihin isokorviin, kaupungissa harvemmin. Ja sama pätee beagleihin.

Viikonloppuna pakkasta oli vihdoinkin niin vähän, että pääsimme koko sakki tekemään melko pitkiä lenkkejä lähimetsissä. Lunta on vaan niin paljon, että välillä Pimu ja Typy meinasivat kadota kokonaan nietokseen. Luin eilen lehdestä, että Helsingin seudulla on ollut näin paljon lunta viimeksi talvella 1999. Ja näin olen itsekin muistellut. Pimu nimittäin haettiin meille kotiin tammikuussa -99 ja lunta oli silloinkin valtavasti. Eli kun meille tulee beaglenpentu, on tiedossa kunnon talvi! Pitäisikö siis taas syksyllä laittaa pentu tilaukseen, jos mielii saada lumirikkaan talven myös ensi vuonna...