Tiskaritytöt

Kesämökit ovat työleirejä. Ja kesämökit, joita ei ole tehty talviasuttaviksi, ovat haasteellisia lomanviettopaikkoja pakkaskeleillä. Kun saavuimme Kangasniemelle lauantaina, oli maassa pari senttiä lunta ja pakkanen paukkui neljän asteen verran. Ensimmäisenä siis takkaan, hellaan ja saunanuuniin tuli, jotta saimme lämpöä torppaan.

Lomalla ei ole ehditty lukemaan kirjoja ja blogin päivittäminenkin on jäänyt loman loppusuoralle. Olemme nimittäin kaataneet puita, hakanneet halkoja, siivonneet pihaa, tyhjentäneet huussin ja linnunpöntöt ym. Mutta ruumiillinen työ pitää kunnossa ja kirjat ehtii avata joulun pyhinä. Koska mökissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä, asettaa myös ruuanlaitto omat vaatimuksensa. Grilli kuumenee, koska se on helppo tapa laittaa murkinaa ja tiskiä tulee vähän, jos ollenkaan.

Maanantaina ostimme paikallisesta K-Marketista muikkuja! Näitä herkkuja kytättiin koko kesäloma, mutta ahti ei suonut silloin antejaan kaupan kalatiskille saakka. Mutta toissailtana pannussa tirisi kilon verran Puulan muikkua ja nämä makupalat maistuivat myös isokorville. Pimu ahmi omat kalansa suurella ahneudella, Typy mietiskeli tavallista pidempään ennen kuin pisti herkut suuhunsa. Ne olivat Typyn elämän ensimmäiset muikut ja toki niitä piti hiukan tarkastella ennen kuin uskaltautui ne syömään.

Tiskivuorossa Pimu ja Typy.

Muikkujen paistosta tuli tiskiä paistinpannullisen verran. Arvasin, että pannulle löytyy esitiskaajia ennen kuin itse tartuin tiskiharjaan. Pimu nuoli pannun puhtaaksi paistorasvasta ja Typykin työnsi kuononsa pannunreunoille saadakseen makua suuhunsa. Kiitos tytöille, suurin osa rasvasta sekä kiinni tarttuneista muikunpyrstöistä päätyi beagleneitien suihin ja minun ei tarvinnut hangata pannua ranne kipeäksi asti. Tänään syödään pihvit ja tytöille onkin tiedossa isompi pannu putsattavaksi!



Ruoalla leikkijät

Leikimme eilen ruoalla. Myönnän suoraan, että se on todella rumaa. Jossain päin maailmaa ihmiset kärsivät nälänhädästä ja meiltä unohtui käytöstavat täysin. Ruoalla kun ei saisi leikkiä.

Vakituinen lenkkireittimme kulkee hylätyn tontin ohi ja tällä tontilla kasvaa neljä omenapuuta. Usein nappaamme puista matkaevääksi herkullisia omenoita, niin myös eilen. Mutta koska omenoita oli tippunut myös maahan ja ne eivät olleet enää syöntikelpoisia, ryhdyimme heittelemään niitä Typylle. Omenathan kävivät pallon korvikkeesta. Pimu ei tarttunut tähän huijaussyöttiin vaan vaati kepin heittämistä. Mutta Typy juoksi innoissaan omenien perässä ja heitteli niitä itsekin ilmaan. Ja myönnän senkin, että hauska oli tämä ruokaleikki.

Odotamme jo innolla tulevaa lomaamme. Siihen on vielä pieni tovi aikaa mutta kohta alan pakkaamaan kasseja. Suuntaamme Puulan rannalle ja vietämme siellä viikon, joka sisältää polttopuiden tekoa, haravointia, sienestämistä (en aio vielä luovuttaa kanttarellien suhteen!) sekä mukavaa yhdessäoloa, saunomista, kirjojen lukemista ja grillaamista. On myös aika päättää tämän vuoden mökkikausi ja pistää mökki talviteloille odottamaan ensi kevättä. Tiedän, että tulee olemaan taas haikea hetki, kun hyvästelemme rakkaan vapaa-ajanviettopaikkamme talven ajaksi. Mutta kun mökki jää autiona jälkeemme, suuntaan jo kotimatkalla ajatukseni kohti kevättä ja uutta mökkikautta!

Onnea Ressu!

Suuret onnittelut Ressulle! Tämän ihastuttavan sarjakuvahahmon seikkailut alkoivat tasan 60 vuotta sitten. Seuratessani meidän "snoopyjen" touhuja minulle tulee usein mieleen Ressu. Niin samankaltaisia tuntuvat meidän tytöt olevan, Pimu mm. haukottelee samalla tavoin kuin Ressu (kutsummekin sitä snoopyhaukoitukseksi). Ja luulen, että neidit eivät pistäisi ollenkaan pahakseen lentävää koirankoppia. Muukalaislegioonaan ne tuskin silti lähtisivät...

Pimu poseeraa

Tässä lupaamani näyte viime viikon valokuvaussessiosta. Eikö vanha luppakorva olekin valokuvauksellinen!

Uskollinen ystävä

Eilen illalla emännälle tuli taas heikko hetki ja päädyin nukkumaan makuuhuoneen lattialle, jotta koirien ei tarvitse olla yksin olohuoneen puolella. Typylle iskisi kuitenkin eroahdistus ja se pissisi olohuoneen matolle, Pimukin haluaisi nukkua sängyssä isännän kainalossa... Tämä etuoikeus kun poistettiin vanhukselta Typyn tullessa taloon.

Koirat siis nukkuvat pääsääntöisesti oven takana, jotta Typy ei opi sängyssänukkujaksi. Tämä oli isännän ehdoton vaatimus, kun toisen koiran hankinnasta ryhdyttiin puhumaan. Ja kieltämättä on mukavaa, että mahtuu itse omassa sängyssään kääntymään miten lystää ja peittoakin riittää koko kropan ylle. Kannatan siis koirakieltoa sänkyymme ja sen vuoksi säälin iskiessä laitan patjan lattialle ja siinä sitten Typyn kanssa nukumme Pimun ja isännän kuorsatessa sängyssämme. Systeemi on toiminut yllättävän hyvin. Kun Typy pari kertaa kokeilee sänkyyn menoa ja saa huutia sekä isännältä että Pimulta, se luovuttaa ja kömpii minun täkkini alle.

Mutta systeemipä heitti illalla kuperkeikan; kokeiltuaan sänkyyn pääsyä ja saadessaan taas kerran pakit, pikkuneiti katosi sängyn alle nukkumaan. Ei kelvannut emännän peitto. Tällä välin Pimu istui lattialla patjani reunalla ja seurasi Typyn liikkeitä sekä katseli sängyssä nukkuvaa isäntää. Minä vedin peiton korviini ja toivotin koirille hyvää yötä. Nyt joutuisin nukkumaan lattiapedissäni yksin, pikkuriiviö valitsi minun seurani sijaan sängynalusen. Mutta... hyvän yön toivotukset sanottuani Pimun katse siirtyi minuun. Viisaan näköisenä hetken katseltuaan se kömpi viereeni, käpertyi käärölle ja kohta jo kuului tuttu tuhina peittoni alta. Tätä se on, ikuinen ystävyys!