Mitä tapahtuikaan vuosi sitten...

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kotiimme saapui uusi perheenjäsen. Tämä nelijalkainen pikkuinen valloitti oitis meidän omistajien sydämet. Ja monen muunkin. Pimulle pennun tulo oli järkytys ja se tuumaili viikon verran, mikä kaveri tämä ylienerginen luppakorva oikein on. Stressi iski päälle ja vanhus ei tiennyt miten uuteen tulokkaaseen pitäisi suhtautua. Mutta kun vuosi vaihtui, oli yhteisen sävelen alkutahdit jo soitettu. Tästä todisteena loppiaisen tienoilla otettu oheinen kuva.

Paljon on tähän vuoteen mahtunut. Kaikkea uutta ja ihmeellistä, etenkin Typylle. Me omistajat emme ihan tarkalleen muistaneet, mitä kaikkea koiranpennun tulo tuokaan mukanaan. Jos emme koskaan ole olleet siivousfriikkejä, ei sitä koiranpennun omistaessa voi totta totisesti olla. Mattoja en ole eläissäni pessyt niin usein kuin menneenä vuotena. Nyt Typyllä on jonkin sortin uhma-ikä ja sen vuoksi mm. kirjahyllyt pysyvät edelleen pahveilla peitettynä. Jouluvalotkin nostetaan pois pöydiltä koirien jäädessä keskenään kotiin. Mutta olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että päivääkään (enkä etenkään koiraakaan) vaihtaisi pois.

Kohta koittaa joulu, Typylle toinen sellainen ja Pimulle jo 13:sta vaikka ensimmäisen niistä se viettikin vielä Dino-emon hoivissa. On aika rauhoittua nauttimaan yhdessäolosta koko perheen voimin, sillä syksymme on ollut melko kiireinen. Aion siis käpertyä sohvalle miehen kainaloon ja omaan kainalooni otan meidän beagletytöt. Mahdolliset mattopyykit hoidan vasta ensi vuonna...

Ruumis (ei heikkohermoisille!)

Viikonloppuna törmäsimme taas yhteen kuolleeseen metsän asukkiin. Eihän se tietysti mikään erityinen ihme ole, että metsissä on elukoiden raatoja. Mutta aina on mielenkiintoista seurata beagletyttöjen reaktioita, kun eteen osuu ruumis!

Tällä kertaa hengestään oli päässyt rusakko ja sen jäätynyt kroppa makasi miltei kotitalomme pihalla. Typy otti täydet kierrokset, kun sen nenä haistoi pupun hajun (vaikkakin kuolleen). Vauhti oli aivan mahdoton, kun se juoksi pitkin metsän laitaa ja talon pihaa. Aivan valtaisat kicksit Tyyperi vemmelsäärestä sai. Pimu otti rauhallisemmin eikä intoutunut vallattomasti riekkumaan vaikka toki senkin kuono mielenkiinnolla haisteli jänön jämiä.  Mutta Pimu taisi tuumata, että onhan näitä nähty eikä siis vaivautunut esittämään sen suurempia riemunpyrähdyksiä. 

Jotta rusakolle suotiin edes jonkinlainen hautarauha, otti isäntä sitä jaloista kiinni ja kantoi pihamaalta syrjemmälle metsään. Siellä se nyt makaa odottaen, että kettu tai varis syö sen juhla-ateriana. Ja kyllä tästä raadosta iloa riittää vielä meidän koirillekin. Ne kun muistavat vuosienkin päästä, missä hyviä raatohajuja oli. Joten niin kauan kuin kalman haju leijailee niiden nenään, remmit kiristyy joka lenkillä vetäen kohti jänön viimeistä leposijaa.

Ikävä on

Aamulenkillä tuli mieleen mökki. Ja Kangasniemi. Voi kun on jo ikävä sinne! Olen "palannut lapsuuteeni", sillä lapsena mökillä vietetyt kesät olivat hauskaa aikaa. Ja arvostan mökkiämme ja siellä vietettyä aikaa huimasti enemmän nyt taas aikuisena kuin teini-iän myrskyissä. Tuolloin oli parempaakin tekemistä kuin mennä korpeen kuuntelemaan vanhempien jorinoita. Kesät syötiin aina muikkuja, marjojakin olisi pitänyt kerätä... Nyt maistuu muikut (vaikka en edelleenkään niitä montaa kertaa viikossa kykene syömään) mutta marjoja en juurikaan poimi. Olen keskittynyt sieniin.

Uskon, että Pimu ja Typy nauttivat taas täysin rinnoin, kun mökkikausi päästään keväällä avaamaan. Typyä katsoessani mietin jo mitä kaikkea pikkumonster keksiikään. Pimu nautiskelee taas kuistilla auringonpaisteesta ja nuuhkii grillissä paistuvia makkaroita... On kiva muistella mennyttä superlämmintä kesää näillä pakkasilla. Veneretkeä saareen, sukulaisten piipahtamisia kahvikupin ääreen, loputonta uimista (etenkin Typy) ja saunomista, ostosreissuja paikalliseen lihamyymälään (herkullisia pihvejä!), puunkaatoa, rupisammakon kohtaamisia jne.  Näillä eväin jaksamme koko meidän poppoo odottaa kevättä, pääsiäiseen on reilut neljä kuukautta. Jospa jo silloin...!

Maljapuheita, rapsutuksia ja lisää lunta

Alkuun suuret kiitokset lauantain juhlaväelle! Pimun synttärikemut olivat jälleen kerran hauska ja iloinen illanvietto, josta kertonee viimeisen vieraan poistuminen kotiin aamuviideltä... Kiitos myös kaikista onnentoivotuksista, joita tuli mm. Facebookin kautta. Olen välittänyt päivänsankarille kaikkien terveiset.

Illan aikana nostimme maljoja pikkujoululle, Suomen itsenäisyydelle sekä tietysti itse juhlakalulle. Päivänsankaria muistettiin monin lahjoin, joista osa kyllä päätyi Typyn suuhun. Se kun osaa pitää puolensa ja vanhuksemme ystävällisesti luovutti osan herkuista pikkuneidille nautittavaksi. Ison luun, jonka vanha neiti sai, Typy röyhkeästi varasti. Mutta luusta riitti seuraavana päivänä kaluttavaa myös Pimulle. Synttärikakussa paloi 12 kynttilää, jotka minä puhalsin Pimun puolesta. Se kun keskittyi ärisemään Typylle, joka notkui liian lähellä kakkulautasta. Eikä Pimusta olisi tainnut muutenkaan olla kynttilöiden puhaltajaksi vaikka nokkela koira onkin! Molemmat luppakorvat saivat palan kakkua, sehän kuului asiaan ja rapsutuksia sekä silityksiä sateli. Luulenpa siis, että hyvät oli kekkerit myös Pimun ja Typyn mielestä.

Lunta satoi viikonlopun aikana valtavasti lisää ja nyt pitää Pimunkin laittaa neliveto päälle, jotta pääsee hangessa eteenpäin. Ajattelinkin, että otan joku päivä pulkan mukaan lenkille. Niin kovasti molemmat koirat vetävät hihnassa, että jospa ne jaksaisivat vetää emäntää perässään. Isäntä kyllä arveli ettei koirilla sellaisia voimia ole, että minut saisivat liikkeelle. Kuulemma sukset jalassa saattaisi onnistua. Jaa...  No, ainakin alamäessä luistaa ja siihen ei tarvitse koirienkaan vetoapua. Siispä tänään kellarin kautta pulkka kainalossa ulos!

12 vuotta täynnä!

On juhlan aika!

Tänään synttäripäiväänsä viettävälle Pimulle suuren suuret ja makkaranmakuiset onnentoivotukset!

Rakasta ikäneitoa juhlitaan huomenna pikkujouluisissa tunnelmissa. Nostamme maljoja juhlakalulle ja kakkuun on varattu 12 kynttilää.

Lahjaksi ikäneitomme saa meiltä omistajilta (sekä tietysti Typyltä) uuden viltin ja tyynyn sekä herkkuja. Juhlapäivän kunniaksi ruokalistalla on perinteinen lenkkimakkara, jonka Pimu saa jokaisena synttäripäivänä. Ja huomenna tarjoillaan toki myös sitä kakkua!