Alkuun suuret kiitokset lauantain juhlaväelle! Pimun synttärikemut olivat jälleen kerran hauska ja iloinen illanvietto, josta kertonee viimeisen vieraan poistuminen kotiin aamuviideltä... Kiitos myös kaikista onnentoivotuksista, joita tuli mm. Facebookin kautta. Olen välittänyt päivänsankarille kaikkien terveiset.
Illan aikana nostimme maljoja pikkujoululle, Suomen itsenäisyydelle sekä tietysti itse juhlakalulle. Päivänsankaria muistettiin monin lahjoin, joista osa kyllä päätyi Typyn suuhun. Se kun osaa pitää puolensa ja vanhuksemme ystävällisesti luovutti osan herkuista pikkuneidille nautittavaksi. Ison luun, jonka vanha neiti sai, Typy röyhkeästi varasti. Mutta luusta riitti seuraavana päivänä kaluttavaa myös Pimulle. Synttärikakussa paloi 12 kynttilää, jotka minä puhalsin Pimun puolesta. Se kun keskittyi ärisemään Typylle, joka notkui liian lähellä kakkulautasta. Eikä Pimusta olisi tainnut muutenkaan olla kynttilöiden puhaltajaksi vaikka nokkela koira onkin! Molemmat luppakorvat saivat palan kakkua, sehän kuului asiaan ja rapsutuksia sekä silityksiä sateli. Luulenpa siis, että hyvät oli kekkerit myös Pimun ja Typyn mielestä.
Lunta satoi viikonlopun aikana valtavasti lisää ja nyt pitää Pimunkin laittaa neliveto päälle, jotta pääsee hangessa eteenpäin. Ajattelinkin, että otan joku päivä pulkan mukaan lenkille. Niin kovasti molemmat koirat vetävät hihnassa, että jospa ne jaksaisivat vetää emäntää perässään. Isäntä kyllä arveli ettei koirilla sellaisia voimia ole, että minut saisivat liikkeelle. Kuulemma sukset jalassa saattaisi onnistua. Jaa... No, ainakin alamäessä luistaa ja siihen ei tarvitse koirienkaan vetoapua. Siispä tänään kellarin kautta pulkka kainalossa ulos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.