Mitä tapahtuikaan vuosi sitten...

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kotiimme saapui uusi perheenjäsen. Tämä nelijalkainen pikkuinen valloitti oitis meidän omistajien sydämet. Ja monen muunkin. Pimulle pennun tulo oli järkytys ja se tuumaili viikon verran, mikä kaveri tämä ylienerginen luppakorva oikein on. Stressi iski päälle ja vanhus ei tiennyt miten uuteen tulokkaaseen pitäisi suhtautua. Mutta kun vuosi vaihtui, oli yhteisen sävelen alkutahdit jo soitettu. Tästä todisteena loppiaisen tienoilla otettu oheinen kuva.

Paljon on tähän vuoteen mahtunut. Kaikkea uutta ja ihmeellistä, etenkin Typylle. Me omistajat emme ihan tarkalleen muistaneet, mitä kaikkea koiranpennun tulo tuokaan mukanaan. Jos emme koskaan ole olleet siivousfriikkejä, ei sitä koiranpennun omistaessa voi totta totisesti olla. Mattoja en ole eläissäni pessyt niin usein kuin menneenä vuotena. Nyt Typyllä on jonkin sortin uhma-ikä ja sen vuoksi mm. kirjahyllyt pysyvät edelleen pahveilla peitettynä. Jouluvalotkin nostetaan pois pöydiltä koirien jäädessä keskenään kotiin. Mutta olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että päivääkään (enkä etenkään koiraakaan) vaihtaisi pois.

Kohta koittaa joulu, Typylle toinen sellainen ja Pimulle jo 13:sta vaikka ensimmäisen niistä se viettikin vielä Dino-emon hoivissa. On aika rauhoittua nauttimaan yhdessäolosta koko perheen voimin, sillä syksymme on ollut melko kiireinen. Aion siis käpertyä sohvalle miehen kainaloon ja omaan kainalooni otan meidän beagletytöt. Mahdolliset mattopyykit hoidan vasta ensi vuonna...