Hyvä alku

Hippu täytti tänään yhdeksän viikkoa ja on kotiutunut meille loistavasti. Ikävää ei juurikaan ole itketty ja jos itku pääsee, otamme pikkuisen syliin. Lyhyen rapsuttelutuokion jälkeen Hippu on jo täysin rauhoittunut. Typsy on päivä päivältä yhä paremmin hyväksynyt tämän uuden tilanteen. Ihan liki se ei vielä huoli Hippua mutta muuten Typy on suorastaan ihmeellisen kärsivällinen pentua kohtaan. Välillä toki pitää ilmoittaa, että kuka on kuka...

Meidän uusi perheenjäsen on iloinen, reipas ja vauhdikas kaveri. Se ei vierasta ketään ja suhtautuu moniin asioihin rohkein mielin. Hippua on ehtinyt jo meidän lähisukulaiset käydä moikkaamassa (isäni ja hänen vaimonsa Hippu tapaa kesäkuussa) ja tälle alkaneellekin viikolle on vieraita tiedossa. Luin jostain koirakirjasta, että ainakin ensimmäinen viikko tulisi pennun kanssa olla vain oman perheen kesken. Kaksi koiraa kasvattaneina ja maalaisjärkisinä ihmisinä totesimme isännän kanssa, että Hippua saa tulla katsomaan, kun ollaan pari päivää kotiuduttu. Eikä Hipun kohdalla ole ollut ongelmia. Se hoksaa jo, ketkä sen omaa laumaa ovat. Fiksu tyttö!

"Koskahan tuo Typy ottaa viereen..."

Ensimmäinen yö

Ensimmäinen yhteinen yö Hipun kanssa on takana. Se meni paremmin kuin hyvin. Pentu nukkui rauhallisesti omassa sängyssään liki seitsemän tuntia. Taisi väsyttää tulokasta jännittävän päivän jälkeen. Sain työkaveriltani hänen Papu-koiransa pentuajan sängyn, jossa Hippu nyt nukkuu. Ei siis tarvitsekaan siinä pahvilaatikossa maata...

Typy otti tulokkaan vastaan kohtuullisen neutraalisti. Mustasukkaisuutta on kyllä ilmassa sekä omistushalua. Keittiöön Typsy ei eilen päästänyt Hippua ollenkaan ja rähähti, jos pikkuinen lähestyi meitä tai Typyä itseään. Mutta alku on ehdottomasti lupaava ja uskon, että ensikankeuden jälkeen kaikki sujuu mainiosti. Typyn reaktiot ovat täysin luonnollisia ja olimme isännän kanssa varautuneet pahempaankin pomoiluun Typsykän suunnalta. Mutta suurta draamaa ei vielä ainakaan ole ilmassa ja siitä olemme eri iloisia.

Yhteiskuvaan en kaksikkoa ole vielä onnistunut saamaan. Mutta eiköhän sekin lähipäivinä jo onnistu. Typylle on annettava aikaa sopeutua tilanteeseen ja sitä se saa niin paljon kuin tarvitsee.

Lämmin kiitos teille kaikille blogikavereillemme palveluskuntineen, että olette niin mukavasti olleet meidän "odotuksessa" mukana ja kannustaneet minua pennun tuloon liittyvissä ajatelmissani. Kiitokseni esitän myös meidän läheisille sekä ystäville. Nyt, kun Hippu on kotona, on minullakin jo vahvana tunne, että kyllä tästä hyvä tulee! Pimu olisi varmasti ajatellut samoin.

Kohta kotona

Jotain uutta...

...jotain vanhaa...

ja jotain sinistä (ja vanhaa).

Emme ole tehneet Typyn pikkusiskolle kummoisia hankintoja. Tallessa kun on Pimun ja Typyn vanhoja pantoja, remmejä, fleksejä, ruokakippoja pentuajoilta ja valjaita. Leluja riittää ja Pimun vanha peti on pestynä odottamassa uutta nukkujaa. Hertta-staffilta perittyjä varusteita on myös vielä säästössä. Ostimme pennulle kyllä oman sängyn mutta se otetaan käyttöön vasta sitten, kun neiti on sisä- ja tuhoamissiisti. Siihen saakka petipaikan virkaa saa hoitaa peitoilla varustettu pahviloota.

Huomenna uusi tulokas sitten haetaan tänne etelään. Tervetuloa kotiin Hippu!

Jännittää jo!

Viikonloppuna tapahtui kaikenlaista mukavaa. Lauantaina kävimme kyläilemässä Risun ja Escon luona. Esco alkaa nykyään jo olemaan melko rauhallinen Typsykän kohdatessaan. Ensimmäiset tapaamiskerrat kun olivat räyhäämistä puolin ja toisin. Risun kanssa riitelyä ei ole ollutkaan, sillä Risu on rauhallinen kaveri ja keskittyy ihailemaan Typyä. Mainioita veikkoja nuo pojat!

Eilen piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Siellä oli porukkaa jonkin verran ja osa koirista näytti uivan jo täyttä päätä hyisessä meressä. Typy ei uskaltautunut uimaan mutta kahlasi kyllä rannassa. On hyväkin, ettei se mene kylmään veteen. Tiedä vaikka saisi takapäähänsä jonkin tulehduksen. Muistan, kun Typy ensimmäisenä keväänään sai pari päivää kestäneen pissivaivan. Ja se johtui ihan siitä, että se oli lotrannut mökillä viikonlopun järvessä yötä päivää.

Rajasaaren rannalla. 

Tällä viikolla meillä on tuurauskeikka kirjastossa ja toivottavasti lukijoita riittää vielä näin kevään viimeisellekin tapaamiselle. Ja mitä muuta tällä viikolla... haemme Typyn pikkusiskon kotiin! Jäänkin reilun viikon kestävälle "mammalomalle" pennun haettuamme. Teen myös etäpäiviä, jotta karvakaksikon ei tarvitse jäädä keskenään kotiin heti yhteiselon alkumetreillä. Nyt kyllä jännittää jo kovasti! 

Lukukoira ei vielä lomailekaan

Isäntä on taas terveen kirjoissa. Se on mukava juttu. Sen sijaan eilen sain kuulla meidän lukukoiraporukasta hyvin surullisia ja ei-mukavia uutisia...

Kaksi karvakuonoa on nimittäin poissa. Vuorokauden sisällä lukukoiraremmimme harveni kahdella jäsenellä, sillä ne oli jouduttu saattelemaan paremmille kuuntelupaikoille tuonne pilven reunalle. Tuntui epätodelliselta tämä tieto! Kylläpä lukukoiraporukkaa koitellaan nyt toden teolla. Esitin surunvalitteluni haukkujen omistajille ja toivotin voimia ja jaksamista. Tiedän, miten kamala paikka on, kun rakas kaveri lähtee pois. Itsellänikin on vielä hyvin ja tuoreessa muistissa tunnelmat sekä tuntemukset, mitä parhaan karvakamun poislähtö teettää.

Koska tilanne on nyt tämä, tarjouduin Typyn kanssa hommiin. Suunnistamme siis vielä ensi viikolla kuuntelemaan pieniä lukijoita kevään viimeisenä lukukoirakertana. Syksylle on nyt tiedossa enemmän työkeikkoja, sillä meidän lisäksi koirakoita on mukana enää yksi. Mutta hoidetaan homma kunnialla läpi toisen parivaljakon kanssa ja toivotaan, että lastenosaston pomo saa rekrytoitua lisää väkeä meidän sakkiin.

Rentukat kukkivat ojien reunoilla ja voikukatkin ovat kukassaan. Typsy yrittää pyydystää kimalaisia suuhunsa, kielloista huolimatta. Onneksi kimpparit ovat liian vikkeliä Typykälle. Näemme rusakoita miltei joka lenkillä mutta niistä Typy ei ole kiinnostunut. Ainoastaan niiden papanoista, joita se nappaa paremmin suuhunsa kuin pörriäisiä...