Isäntä on taas terveen kirjoissa. Se on mukava juttu. Sen sijaan eilen sain kuulla meidän lukukoiraporukasta hyvin surullisia ja ei-mukavia uutisia...
Kaksi karvakuonoa on nimittäin poissa. Vuorokauden sisällä lukukoiraremmimme harveni kahdella jäsenellä, sillä ne oli jouduttu saattelemaan paremmille kuuntelupaikoille tuonne pilven reunalle. Tuntui epätodelliselta tämä tieto! Kylläpä lukukoiraporukkaa koitellaan nyt toden teolla. Esitin surunvalitteluni haukkujen omistajille ja toivotin voimia ja jaksamista. Tiedän, miten kamala paikka on, kun rakas kaveri lähtee pois. Itsellänikin on vielä hyvin ja tuoreessa muistissa tunnelmat sekä tuntemukset, mitä parhaan karvakamun poislähtö teettää.
Koska tilanne on nyt tämä, tarjouduin Typyn kanssa hommiin. Suunnistamme siis vielä ensi viikolla kuuntelemaan pieniä lukijoita kevään viimeisenä lukukoirakertana. Syksylle on nyt tiedossa enemmän työkeikkoja, sillä meidän lisäksi koirakoita on mukana enää yksi. Mutta hoidetaan homma kunnialla läpi toisen parivaljakon kanssa ja toivotaan, että lastenosaston pomo saa rekrytoitua lisää väkeä meidän sakkiin.
Rentukat kukkivat ojien reunoilla ja voikukatkin ovat kukassaan. Typsy yrittää pyydystää kimalaisia suuhunsa, kielloista huolimatta. Onneksi kimpparit ovat liian vikkeliä Typykälle. Näemme rusakoita miltei joka lenkillä mutta niistä Typy ei ole kiinnostunut. Ainoastaan niiden papanoista, joita se nappaa paremmin suuhunsa kuin pörriäisiä...
Tosi ikävää, että lukukoiraporukasta on kaksi nyt sateenkaarella. Ei auta, vaikka tietää, että elämällä on alku ja loppu, aina tuntuu tosi surulliselta, kun rivit harvenevat.
VastaaPoistaToivotaan, että uusia lukukoiria ilmaantuu syksyllä.
Voi Typy hyvä, yritä nyt hillitä intoasi kimalaisten ja muiden pistiäisten kanssa. Ne ovat todella vaarallista sakkia, jos pääsevät kurkkuun tuikkaamaan.
Aika uskomaton uutinen tuo oli, kun kuulin että peräti kaksi koiraa poistuivat yhden päivän sisällä paremmille metsämaille. Mutta sairaus vei nämäkin haukut eikä siinä ollut enää mitään tehtävissä.
PoistaTypy on ihan höntti, kun yrittää kimalaisia pyydystää. Luulisi sen oppineen pentuajoista, kun sitä ja Pimua pisti ampiaiset. Mitäs menivät mökillä vattupuskaan nuohoamaan, siellä oli ampparien pesä. Onneksi kimalaiset eivät anna ottaa itseään kiinni ja me isännän kanssa vedämme Typyä kauemmaksi heti, kun se yrittää saalistaa pörriäisiä.
Typyn emäntä
Voe suruva...! Ompa tosj surullinen asija että kaks kerralla lähti. Vaekka ohan niillä ollunna toesistaa kaverj sillä matkalla minekkä sittä mänivät...
VastaaPoistaKoetahhan Typsykkä olla jahtoomata niitä pörrijjäesijä! Mieluummin niitä rusakoeta. Ne ee pistä. Pistävistä suattaa tulla iso vahinko.
Mukavata viikolloppuva! <3
Surullista on, että kaksi on porukasta poissa. Omistajilleen tietysti ihan kamalaa. Ehkäpä ne tuolla jossain jatkavat kuunteluhommia...
PoistaMinunkin mielestäni Typy voisi ennemmin jahdata rusakoita kuin kimalaisia. Mutta Typylle kelpaa vain metsäjänis, jota se viitsii ajaa. Onneksi hyönteiset, kaikenlaiset, ovat niin nokkelia ja nopeita, että Typsyllä ei ole toivoakaan saada niitä kiinni.
Auringonpaisteista viikonloppua teille ja Typyltä muiskuterkkuja!
Typyn emäntä
Kyä Typy tiätää, että papanat on suurta herkkua. Surullista tommonen kavereiden siirtyminen tuanilmasiin. Niisk.
VastaaPoistaMut aattele, Typy, kui paljon sä tuatat iloo niille lukijalapsille!
Juu, papanat on Typyn suurta herkkua. Yäks...
PoistaToivottavasti tuotamme lukijalapsille ja muillekin lastenosaston kävijöille iloa. Reaktiot ovat kyllä Typyä kohtaan aina hyvin mieltä lämmittävät.
Typyn emäntä