Potilas kotiutunut ja toipumassa

Tänne kuuluu hyvää. Eilinen leikkaus oli nopeasti ohi ja tulimme Typyn kanssa puolen päivän maissa kotiin. Toki toipilas oli tuolloin vielä tokkurainen ja "humalassa". Askel oli hitaan rauhallinen ja hieman hoippuva. Mutta omin jaloin meidän urhea Typsykkä käveli autoon ja sieltä pois. Oma koti on aina paras paikka parantua.

Operaatio sujui suunnitelmien mukaan moitteettomasti. Haavoja on kaksi; sekä nisäkasvain että munasarjat poistettiin. Huomenna voimme ottaa haavojen päällä olevat sidokset pois. Tikkejä ei ole, sillä haavat on liimattu kiinni ja ihon sisällä olevat tikit ovat itsestäänsulavia. Vappuun saakka Typyn elo on rauhallisempaa. Lenkit ovat alkuun lyhyitä ja hyppelyä, loikkimista ja kiipeilyä on vältettävä. Katsotaan, miten paraneminen edistyy. Siitä ja Puulan jäätilanteesta riippuu, suuntaammeko vapuksi mökille.

Typsy on edelleen hyvin uupunut ja nukkunut paljon. Mutta isoja itkuja ei ole syntynyt, edes emännällä. Ruoka maistuu ja lääkkeet menevät sen mukana näppärästi suuhun. Hippu on antanut hienosti isosiskolleen tilaa toipua. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, kamut nukkuvat aika ajoin kylki kyljessä niiden omassa Teltassa. Typyn aloitteesta. Ja sehän sopii Hipille paremmin kuin hyvin.

Pääsiäispainit

Hyisen kylmästä tuulesta huolimatta nautimme aurinkoisesta pääsiäisestä. Kävimme muutamaan otteeseen Rajasaaressa. Hippu juosta kouhotti pitkin saarta yhdessä muiden haukkujen kanssa. Monen kokoista ja -näköistä juoksukaveria riitti ja Hipsulilla oli hauskaa. Typy innostui painimaan Hipun kanssa ja se oli Hipun mielestä ihan parhautta saarireissuillamme.

Rajasaaressa saaripainia

Rajasaari-retkien lisäksi kävimme isännän kanssa lauantaina kuuntelemassa vanhaa ranskalaista kirkkomusiikkia. Aika ajoin piipahdamme klassisen musiikin konserteissa ja yleensä sellaisissa, joissa esiintyjät eivät ole julkkis-kuuluisuuksia. Olemme näissä konserteissa törmänneet hienoihin harrastelijamuusikoihin ja -esiintyjiin. Niin nytkin, konsertti oli upeaa kuunneltavaa.

... ja pääsiäispainia.

Pari tuntia sitten isäntä vei Typyn eläinlääkäriin. Siellä meidän rakas Typsykkä on nyt jo leikkauspöydällä tai odottelee vielä operaation alkua. Yritän tehdä aamupäivän töitä ja heti, kun soitto lääkäristä tulee, lähden hakemaan Typsyn kotiin toipumaan. Miten leikkaus sujui, siitä kirjoittelen heti huomenna!

Hyvää pääsiäistä!

Kepeää Kiirastorstaita! Tästä alkaa pääsiäispyhät ja sehän tarkoittaa meidän perheessä lomaa töistä. Edessä on pitkä vapaa viikonloppu, josta nautimme ulkoillen sekä lammasta ja suklaamunia syöden. Rajasaaressakin meinaamme piipahtaa. Ohjelmassa on myös varastokopin siivous. Siellä olevat mökkikassit ja muu möksätavara on inventoitava vappua silmällä pitäen.

Tämän viikon lukukoirailut sujuivat Typsyltä hienosti vanhalla rutiinilla. Lukijoita riitti tuttuun tapaan reilusti. Lukukoiraremmistä on valitettavasti poistunut taas pari koiraa ja Typy onkin nyt lähikirjastomme lukukoirista pisimpään siellä vieraillut kuuntelija. Niin, tämäkin harrastus vaatii sitoutumista ja aina voi sattua myös jotakin yllättävää ja odottamatonta.

Hippu on muutamana menneenä päivänä tutkinut kuollutta oravaa, joka makaa tien poskessa yhden vakiolenkkireittimme varrella. Varis söi raadolta pään vaikka Hippuli häätikin raakkuvan linnun pois ruumiin kimpusta. Onneksi Hippu ei ole kiinnostunut maistamaan oravaa. Eilen se olisi kuitenkin halunnut napata oravan kintusta kiinni ja ottaa raadon mukaansa. En antanut. Jätetään ruumis rauhassa maatumaan pensaiden keskelle. 

Pieni Suuri Beagle rauhoittuu tämän kirjoitelman myötä pyhien viettoon. Niinpä toivotankin koko meidän poppoon puolesta kaikille lukijoillemme sekä plogikavereillemme ja niiden kotijoukoille 

keväistä, valoisaa ja mukavaa pääsiäistä!

Noitia, konna ja kemut

Sunnuntaina Hippu pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa virvottavaksi. Pikkunoidat lausuivat Hipsulle tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks ja loppuun annettiin palkka virpojille. Typy tyytyi katselemaan touhua isännän sylistä, sillä se oli hiukan epäluuloinen noitia kohtaan. Typyä on joskus menneinä vuosina virvottu, joten senkin puoleen annoin nyt Hilpurille mahdollisuuden tutustua tähän pääsiäisperinteeseen. Hippu olisi mieluusti halunnut syödä virpomisvitsat...

Leskenlehtiä löytyy jo runsaasti. Typy tykkää keväästä, sillä
maasta nousee mielenkiintoisia hajuja.

Lauantaina otin synttärivaraslähdön ja pistin isännän isokorvien kanssa illaksi anoppilaan evakkoon. Kokoonnuimme hyvien ystävieni kanssa istumaan iltaa ja juhlistamaan tulevaa merkkipäivääni. Olikin kummallinen olo, kun sai syödä sohvalla rauhassa ilman, että kaksi kerjäävää karvanaamaa tuijottavat vieressä. Eikä tarvinnut vahtia taukoamatta, että märkä kuono varastaa pöydältä tarjoiluja. Ilta oli täynnä naurua ja hyvää mieltä. Paransimme maailmaa ja jaoimme myös mieltä painavat murheet. Olen ikikiitollinen, että minulla on nämä ystävät ja he ovat kulkeneet matkassani mukana vuodesta toiseen.

Siskoni maakilpikonna oli meillä hoidossa pitkän viikonlopun. Hippua kiinnosti konna kovasti mutta en uskaltanut antaa sen tehdä parempaa tuttavuutta kilpparitytön kanssa. Hippulilla kun voi otteet olla melkoisen vauhdikkaat eikä konna ole tottunut koiriin. Tällä viikolla käymme Typsykän kanssa lukukoirailemassa ja rauhoitumme pääsiäisen viettoon. Pyhien jälkeen meillä onkin toipilas. Jotta Typyllä on turvallista parantua operaatiosta, teen sekä etätyöpäiviä että lomailen heti leikkauksen jälkeen. Teemme kaikkemme, että Typy toipuu hyvin ja nopeasti.

Kavereiden kanssa

Sanoimme maaliskuulle näkemiin ja huhtikuu avattiin synttärihulinoilla. Olimme Keravalla juhlistamassa poikakolmikosta vanhimman syntymäpäivää. Nyt on täynnä täydet 11 vuotta! Kemujen päälle jäimme "hoitamaan" poikia yön yli. Isojahan koko kolmikko jo on, joten ei pojissa mitään varsinaista hoitamista ole. Kivoja, reippaita ja kilttejä kavereita kaikki!

Typyllä ja Hipulla on hauskaa, sillä pojat jaksavat riehua niiden kanssa. Sen päälle kun saa vielä paljon rapsutuksia ja muuta huomiota, on kyläreissut hyvin onnistuneita. Ja ilo on molemminpuolista. Kyllä meidän tyttöjä taidetaan paljon enemmän odottaa kylään kuin meitä kaksijalkaisia. Tämä on täysin hyväksyttävissä, onhan Typsyli ja Hippa aivan valloittavia.

Keravalla käyntien kohokohtia ovat pojilta saatavat
lukemattomat rapsutukset, silitykset ja halit.

"Täälä keittiön pöydän alla on paras paikka
kytätä syötävää".

"Hyvää oli tuo kinkku. Saisiko seuraavaksi
siivun juustoa?"

Sunnuntait on huilausta, lepoa ja
onnellista yhdessäoloa
varten.