Hippu filmitähtenä

Niinhän siinä kävi, että syksyn lukukoirailut peruuntuivat. Vantaan kaupunki päätti noudattaa Kennelliitolta tullutta ohjeista siitä, että lukukoirailuja ei syksyllä järjestetä. Joten Hilpu on lomautettuna vielä vuoden loppuun saakka. Kovastihan sitä harmittaa. Se odotti jo pääsevänsä kirjastolle kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan rapsutuksia. Mutta jäämme odottamaan kevättä. Toivottavasti Hippu pääsee silloin taas hommiin. Pääasia tällä hetkellä on toki kaikkien terveys.

Täysin työtön Hippu ei kuitenkaan ole ollut. Elokuussa siitä kuvattiin video, josta teille jo kerroinkin. Video on osa Vantaan kaupungin panosta Lasten ja Nuorten säätiön Read Hour-kampanjaan, johon myös Vantaa tänä syksynä osallistuu. Hipun lisäksi videotähdiksi, edistämään tärkeää lukemisen asiaa, pääsivät mm. Sari Multala. 

Ammattilainen poseeraa.

Videon lisäksi Hipun kuva koristi myös Vantaan kaupungin julkaisemaa tiedotetta Read Hour-kampanjasta. Olemme isännän kanssa olleet äärettömän ylpeitä Hipusta. Ja Myttönen luo siskoonsa palvovan ihailevia katseita ja liimautuu Hipun kylkeen nukkumaan aina, kun se on mahdollista. Ne ovat parhaat kaverit. Paljon olen saanut viestejä, joissa kehutaan Hipun esiintymistä videolla. Ja hienostihan kuvaukset sujuivatkin. Onneksi olin varannut mukaan ison pussin herkkuja...

Pääsette katsomaan Hipun videon täältä. Ja tiedotetta voitte kurkata täältä. 

Lukukoiran loma lopuillaan

Olemme iloinneet kovasti siitä, että kesäiset kelit sen kun jatkuvat. Helteitä ei kaivatakaan mutta lämmin ilma kelpaa kyllä. Hippu ja Myttö rytmittävät etätyöläisen päiviä. Ne vievät minut ulos "lounaslenkille", jotta en täysin jumahda juntturaan koneen ääressä istuessani. Työergonomia kun ei ole meidän huushollissa parhaalla mahdollisella tasolla... 

Tytöt ihmettelivät piikkipalloa.
Suloinen kaveri!

Viikko sitten juhlistimme pienimuotoisesti isännän heinäkuussa ollutta synttäripäivää. Anoppini ja appiukkoni kanssa kilistelimme juhlamaljat ja söimme hyvin jälkiruuaksi kakkukahvit nauttien. Hippuli ja Myttöskä olivat riemuissaan, kun tapasivat näitä lemppari-ihmisiä jälleen kerran. Rapsutuksia kaksikko osasi pyytää koko illan ja niitä tulikin runsain mitoin. Myttö kantoi ylpeydellä housujaan ja kaikki kehuimme, miten hienosti se niitä suostuu pitämään. Hyvä tyttö 👍.

Alkuviikosta ihmettelimme siiliä, jonka tapasimme päivälenkillä suojaisesta lehtikasasta. Itse en olisi sitä havainnut mutta Hippu hoksasi kaverin. Kovin lähelle en isokorvia päästänyt vaikka ne olisivatkin halunneet tutkia piikkikaveria tarkemmin. Jätimme siilin jatkamaan päiväuniaan. Tämän kesän aikana olemme nähneet siilin useammin kuin moneen vuoteen. Hienoa, että niitä näyttäisi olevan taas enemmän.

Eilen läksimme piipahtamaan Haltialan tilalla. Siellä oli runsaasti porukkaa katsomassa mm. lampaita ja lehmiä. Lehmät olivat tällä kertaa kaukana pellolla, joten läheltä emme päässeet niitä näkemään. Harmi, sillä olisi ollut hauska nähdä, mitä Myttö niistä tuumaa. Se kun ei ole vielä koskaan lehmiin törmännyt. Ajellessamme takaisin kotiin, pysähdyimme kahville Helsingin pitäjän kirkolle. Siellä on viihtyisä kahvila, jonka terassilla hörpimme kahvit auringonpaisteessa. Hilpu ja Myttöskä keräsivät ihailijoita ympärilleen ja tietysti nauttivat suosiostaan 😀. 

Haltialassa elukoita enemmän meidän
likkoja kiinnosti erilaiset hajut.

Huomenna käynnistyy Lasten ja Nuorten säätiön lanseeraama Read Hour-kampanja. Vantaan kaupunki julkaisi asiasta tiedotteen, jonka kuvassa poseeraa ryhdikkäästi ja ammattimaisella otteella meidän Hippu! Voit kurkata tiedotteen täältä. Keskiviikkona suuntaamme kotikirjastolle. Saamme kunnian aloittaa kirjaston syksyn lukukoirailut maskien, turvavälien ja käsidesin kera. Uskon, että Hippu on innoissaan päästessään taas hommiin. Sen ei onneksi tarvitse maskia kuonoonsa laittaa. Riittää, kun työasu on mukana ja emännällä runsaasti palkkioherkkuja 😁.

Pakkohan se oli jo Puulalle palata

Eihän me maltettu kauaa olla pois Kangasniemeltä vaan perjantaina läksimme viikonlopuksi möksälle. Sää ei olisi upeampi voinut olla, suorastaan helteinen. Ja järveenkin tarkeni vielä oikein hyvin pulahtaa uimaan. Teimme lauantaina saariretken eväiden kera. Hilpusella ja Myttösellä oli hauskaa, kun ne kirmailivat pitkin saarta. Välillä piipahdettiin Puulassa kastelemassa jalat ja vatsat. 

Kun on päästy veneestä pois, tehdään
yleiskatsaus saareen.

Täällä kotinurkilla olemme käyneet morjestamassa lampaita. Käppäillään metsässä ja peltojen reunoilla. Koirapuistoihin meillä ei ole muutamaan viikkoon asiaa. Mytöllä alkoi kuluneella viikolla sen ensimmäinen juoksu. Olimme sitä jo odotelleetkin. Aiomme viedä Mytön loppuvuodesta steriloitavaksi. Joten nämä ovat sen ensimmäiset ja viimeiset juoksut. 

Koska meillä ei ollut enää koirien juoksuhousuja tallessa, ostimme Mytölle pöksyt. Ja isännän kanssa olemme olleet kovin yllättyneitä siitä, miten hienosti Myttö pitää housuja päällään. Hippu sai raivarit ja hepulit, kun sille pisti housut jalkaan. Siitä ei tullut yhtään mitään. Typykään ei housuista tykännyt, Pimu suhtautui niihin hiukan paremmin. Mutta Myttönen kulkee pökät jalassa oikein mallikkaasti. Mitään erityisiä käytöksen muutoksia en ole juoksun takia Mytössä havainnut. Ehkä se nukkuu hieman tavallista enemmän. Tuskinpa tuo kivaa aikaa koiralle on...

Loman jälkeen arki rullaa taas eteenpäin entiseen malliin. Syksylle on tehty muutamia kivoja suunnitelmia. Se jää nähtäväksi toteutuvatko ne. Onneksi ainakin mökkireissut varmasti toteutuvat, jos vain terveiden kirjoissa pysytään. Kantarellit odottavat poimijaansa ja eiköhän me venekin saada vielä vesille, kokka kohti saariseikkailuja.

Lomalta takaisin kaupunkiin ja PR-hommiin

Olemme palanneet kotiin kaupunkiin. Itse aloitin työt jo mökiltä käsin viikko sitten. Isäntä palasi sorvin ääreen toissapäivänä. Olen etätöissä. Miten pitkään, se selvinnee lähipäivinä. En pistä ollenkaan pahakseni vaikka voisin työskennellä kotikonttorilla vaikkapa vuoden loppuun saakka. Täällähän ne parhaat työkaveritkin ovat, Hippu ja Myttö!

Paiskittuani pari päivää möksällä töitä, saimme isokorvien kanssa perjantai-iltana vieraaksemme iloisen rempseän ystäväporukkani. Perinteinen tyttöjen viikonloppu päätti reilun viiden viikon mökkireissumme ja mikäpä olisi ollutkaan parempi tapa se lopettaa. Saunoimme, grillasimme, kilistelimme maljoja ja nauroimme välillä vedet silmissä. Lauantaina piipahdimme kirkonkylällä ja kävimme mm. lounaalla rantaravintolassa. Isäntä mökkeili ystäviensä kanssa Naantalissa ja sielläkin oli ollut hauskan rempseä meininki. 

Tyttöjen viikonloppuna riitti menoa ja meininkiä.
Välillä piti kerätä voimia.

Kaiken kaikkiaan meillä oli hieno, rentouttava ja leppoisa mökkiloma. Vaikka taustalla kummittelikin alkuloman ikävä episodi, josta olen varmasti jo tarpeeksi teille kertonutkin. Säät olivat vaihtelevat, kuten Suomen kesään kuuluu. Saimme kuitenkin pääosin nauttia lämpimän aurinkoisista päivistä. Uimassa tuli käytyä usein, joka on minulle se miltei mieluisin tekeminen mökillä. Teimme useita saariretkiä Hilpun ja Myttösen kanssa. Olo on levännyt ja onnellinen. Tietysti myös haikea, sillä olisin voinut jäädä vielä möksälle. Nauttimaan kauniista luonnosta, sen rauhasta ja niistä pulahduksista Puulaan.

Saariretkillä ihailtiin Puulaa ja
sen rantoja.

Meidän kaksijalkaisten lisäksi myös Hippua kutsui työt. Syksy aloitettiin pr-hommilla. Vantaan kaupunki osallistuu Lasten ja Nuorten Säätiön Read Hour-kampanjaan. Minuun otettiin yhteyttä, josko Hippu voisi osallistua kampanjaan yhdessä paikallisten julkkisten kanssa. Suostui ilolla pyyntöön, kun Hilpuri pääsee taas edistämään tärkeää lukemisen asiaa. 

Kuvauksissa kirjastolla.

Tiistaina suuntasimme kirjastolle videokuvauksiin. Ne sujuivat hienosti ja olin äärettömän ylpeä Hipusta. Se toimi kuvauksissa tottelevaisesti ja kuvaaja sai kameralle hyvää materiaalia. Siitä koostetaan video, jonka ensi-ilta on keskiviikkona 2.9. Lupaan linkittää videon tänne blogiin, kun se on julkaistu. Ja jos seuraatte Twitteriä, haettehan sieltä Lukukoira Hipun. Lataan videon myös sinne. Hauska sattuma videon julkaisupäivään liittyen on se, että samana päivänä meillä on syksyn ensimmäinen lukukoirakeikka. Mutta saapa nähdä, toteutuuko se, jos koronatilanne tästä nyt pahenee. 

Isäntä keräsi saaressa mustikoita.
Kaksikko seurasi tarkkana putsaus-
operaatiota.

Niin, tästä se elokuu etenee kohti syksyä. Nyt käppäillään taas pääosin kotikulmilla. Mutta mökille palaamme varmasti pian. Lokakuussa on perinteisesti syysloma, jolloin möksäkausi päättyy. Mutta siihen on vielä onneksi pitkästi aikaa. Pieni Suuri Beagle aktivoituu jälleen enemmän näin kesälomien päätyttyä. Hienoa, jos jaksatte olla matkassamme mukana. Toivotamme Hilpusen ja Myttösen kanssa oikein aurinkoisen kesäistä elokuun jatkoa kaikille teille 🌻🐶🌞.

Sijaiskärsijät

Ilta täällä Puulalla on rauhaisa. Lomamme alkaa kääntymään loppusuoralle. Se tuntuu haikealta mutta muistamme toki, ettei mökkikausi vielä tähän pääty. Jotta emme ihan höperöityisi täällä metsän keskellä, olemme tehneet päiväretket Pieksämäelle sekä Jyväskylään. Hippuli ja Myttöskä syövät joka päivä desitolkulla mustikoita. Isäntä nikkaroi omaksi huvikseen ja minä luen. Katsomme myös Yle Areenasta brittidekkareita ja komisario Montalbanoa.

Hilpu ja Myttönen ovat tottuneet pikkuhiljaa siihen, etteivät ne voi enää mennä viipottaa täällä miten haluavat. Saariretkillä ne ovat voineet nauttia vapaudesta ja ovatkin ottaneet retkistä kaiken ilon irti. Ensi kesäksi olemme suunnitelleet ottavamme teltan mukaan, jotta voimme peräti yöpyä joillakin saarikäynneillä.

Kävin jututtamassa uutta mökkisakkia, jotta saimme lisäselvyyttä siihen, mitä ongelmia Hippu ja Myttö ovat heille aiheuttaneet. Keskustelu oli avartava eikä poistanut pelkojamme. Koko keskustelun avaaminen tähän tekisi tästä päivityksestä piiitkän. Totean kuitenkin ainakin nyt sen, että kyse ei ole koiravihasta eikä koirapelosta. Uusi mökkiporukka on ryhtynyt rajariitoihin heidän ja meidän välissä olevan mökkinaapurimme kanssa. Ja tästä riidasta kärsii nyt Hippu ja Myttö, koska ovat käyneet naapurissamme ja siellä ylittäneet riitapukarien tonttien rajan. Naapurimme ei ole moksiskaan isokorvien kyläilyistä mutta emmehän me sitä pysty estämään, että tassut siirtyvätkin toisen mökin maalle. Suoraan kun sanon, en pysty mitenkään ymmärtämään tällaista enkä myöskään sitä, miten meille tuikituntemattomat ihmiset, ilman esittäytymistäkään, tulivat meitä uhkailemaan. Itse arvostan hyviä käytöstapoja.

Vaikka tämä omituinen käänne meidän mökkeilyissä aiheuttaa edelleen minulle suurta mielipahaa, en ole antanut sen pilata lomaani ja meidän kaikkien lomaa. Enkä odota, että kaikki ollenkaan ymmärtäisivät meidän kantamme asiaan. Mutta olen kovin kiitollinen meidän ystäville ja lähisukulaisille, jotka ovat meitä tukeneet, olleet myötätuntoisia ja harmistuneita meidän puolesta. Kaikki, jotka ovat täällä mökillä käyneet, ymmärtävät nykytilanteen surullisuuden. Mutta vielä ennen kotiinlähtöä teemme mittaukset aitaa varten, josta saadaan ensimmäinen versio ehkä jo ensi kesänä. Ja sen sisällä Hipun ja Mytön vapautta ei rajoita kukaan eikä mikään.