Taas veneiltiin ja sienestettiin

Kauniin värikästä ja aurinkoista lokakuuta! Luonto kylpee väriloistossa ja ilmassa on syksyn kosteutta ja kirpeyttä. Tähän mennessä olemme saaneet nauttia vähistä sadepäivistä ja toivon, että näin mennään jatkossakin. Viimeistään joulukuussa saisi tulla jo lunta. 

Vietimme viikonlopun Kangasniemellä. Lauantaina veneilimme vakiosaareemme, koska järvi oli liki tyyni ja aurinko paistoi. Sää oli hyvin lämmin syyskuun lopun ilmoiksi. Tällä kertaa veneeseen pakattiin mukaan mm. halkoja, jotta pystyimme paistamaan retkimakkarat. Hipalle varasin välipalaksi peurankorvan ja Myttöskä sai nautiskella lampaankorvasta.

Saaressa vierähti useampi tunti kirjojen ääressä ja eväitä syödessä. Hippunen ja Myttönen juoksivat pitkin poikin saarta. Ja mikäs siellä juostessa, autiolla saarella, joka ei kuitenkaan kooltaan ole ihan pieni. On tilaa mennä viilettää. Kävin itsekin kiertelemässä rantoja sieniä etsien. Muutama kantarelli löytyi. 

Hippu otti torkut isännän jaloissa.

Sunnuntaina läksin vielä uudelle sieniretkelle mökkimetsään. Kaveriksi sain Hipun ja Mytön. Sienisaalis oli tälläkin reissulla melko tynkä mutta on meillä nyt pakastimessa muutamaan kantarellikastikkeeseen ainekset. Hirvikärpäsiä oli harvinaisen vähän, punkkeja sitäkin enemmän. Onneksi ne löytyivät isokorvista helposti ja saatiin pois. Minuun niitä ei tarttunut. Punkit ovat viheliäisiä elukoita.  

Sienestäjät, jotka nauttivat välipalaksi puolukoita.

Meidän syysloma kolkuttelee kohta ovella. Vielä pitää tovi malttaa, että pääsemme taas Puulalle. Se onkin tämän vuoden viimeinen möksäreissu. Ensi kesälle on suunniteltu jo pari hommaa. Ja syyslomalla mittailemme ja suunnittelemme aitaa, joka saadaan kesällä ainakin jonkinlaiseen malliin. En ole jaksanut enää ikävistä naapurinnaapureista välittää. Kiukkuni on laantunut ja pistän tuollaiset ihmiset täysin omaan arvoonsa. Mutta aita aiotaan tehdä, ettei tarvitse tuntea hätää ja pelkoa koirien puolesta.

Tiistaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta
Typyn kuolemasta.

Kun lauantaina läksimme veneellä saaresta takaisin mökille, nousi matkalla kyyneleet silmiini. En mahtanut sille mitään, että iski kova ikävä Typyä. Voi, miten se rakasti mökkiä ja Puulaa. Veneilyä ja uimista. Kuistilla tarkkailua ja makkaramakupaloja. Typyn, Pimun ja Nupin (chinchillani) haudalla paloi kynttilät läpi viikonvaihteen ja siellä ne tuikkivat yhä sunnuntai-iltana, kun suuntasimme kohti etelää. Siitä olen niin valtavan onnellinen, että Typsykkä sai viimeisen lepopaikkansa mökiltä, Puulan rannalta. Sen lempipaikasta. 

Uusi kaveri koirapuistossa

Kiersimme päivälenkillä koirapuiston kautta. Sinne oli ilmestynyt uusi kaveri. Isokorvat pääsivät moikkaamaan tätä mykkää tuttua jo eilen iltalenkillä yhdessä isännän kanssa. Myttö oli haukkunut ja juossut kaveria karkuun. Hippu oli käynyt haistelemassa tyyppiä hetken aikaa ja jatkanut sitten muiden hajujen etsintää. Hienolta tuo puistoon kai vakituisesti asettunut koiruli näyttää ja sen isäntä tai emäntä on taitava käsistään.

Yksi mykkä, yksi hiljaisen rauhallinen ja
yksi äänekäs touhottaja.

Lauantaina vietin iloisen illan hyvien ystävieni kera. Minulla ei ystäviä laumakaupalla ole. Mutta olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Olen kiitollinen tästä naispoppoosta, joiden kanssa jaan iloni ja suruni. Paransimme jälleen taas maailmaa, söimme herkkuja ja nautimme kuohujuomaa. Keskustelun aiheita riitti. Isäntä, Hipsu ja Myttönen pärjäsivät hienosti ilman emännän huolenpitoa 😉. 

"Melko hiljainen kaveri tämä
uusi tuttavuus."

Koirapuistokäyntien lisäksi kuljemme tätä syksyä eteenpäin vakiokaavalla. Se sisältää töitä, mökkeilyä, lomailua ja omalla kohdallani tietysti joulun odotusta sekä siihen valmistautumista. Taitaa olla meidän vakiolukijoillamme jo tiedossa, että olen jouluihminen. Isännälle olen luvannut, että aloitan jouluhössötykset, koristeiden haalimiset ja joululaulujen soittamisen lokakuussa. Ja sehän on jo ensi viikolla 😃.

Aihetta pieneen juhlaan

Viikko on lopuillaan. Syksyn merkkejä on kovin jo ilmassa. Eilen koko maata repi myrskyjen myräkkä. Toivottavasti mökkivanhus Puulalla selvisi ilman kolhuja. Täällä etelässä tuuli puhalsi kovasti mutta isompia vahinkoja ei kaiketi syntynyt. Kotitalomme pihamaa on kyllä täynnä käpyjä ja oksia. Teimme Hilpurin ja Myttöskän kanssa ihan normaalilenkit mutta metsää välttelimme. Onneksi vesisateet jäivät povattua pienemmiksi. Tänään saammekin nauttia taas aurinkoisesta päivästä. 

Lampaat laiduntavat pakkasiin saakka. 

Olemme käyneet moikkaamassa lampaita liki päivittäin. Ne ovat kovasti kasvaneet ja tottuneet myös ihmisiin. Osaavat tulla jo aidan taakse hakemaan rapsutuksia. Myttö tykkää katsella lampaiden touhuja ja nuuskutella niiden kanssa nokakkain. Hilpua innostaa enemmän aitauksen ympärillä olevat "tuoksut".

Olen miettinyt, mitä tyttöset mahtaavat tuumata, kun jossain vaiheessa siirryn etätöistä takaisin konttorille. Nyt meillä on ollut melkoisen erilainen päivärytmi, kun teen kotona töitä. Katkaisen työpäiväni käyttämällä esimerkiksi lounastaukoni koirien kanssa ulkoiluun. Muutenkin voidaan piipahtaa tarvittaessa useamman kerran päivän aikana ulkona. Pystyn pitämään työstä taukoja (ja pitääkin pitää). Voin venyttää päivää sitten illan suuntaan. Luulen, että Hippunen sopeutuu taas kaksinoloon oikein hyvin. Myttö on eri asia. Sille saattaa iskeä eroahdistus, joka tulee varmasti ilmenemään mm. sisälle pissimisenä. Mutta toistaiseksi teen kuitenkin etätyötä. Ja säännöllisesti jätän Hipun ja Mytön keskenään päivisin ja piipahdan vaikkapa lähikaupassa ostoksilla. Siihen ne eivät saa tottua, että täällä ollaan 24/7 paikalla. Kun edessä on varmasti se aika, että isännän lisäksi myös emäntä lähtee aamulla kohti työmaata.

Mytön mielestä maailman paras paikka huilata:
Hipun vieressä, kiinni kropassa. 

Tulevana viikonloppuna olen kutsunut koolle ystäviäni juhlistamaan syntymäpäivääni. Juhlapäivä oli jo keväällä mutta korona kaatoi silloiset suunnitelmat. Nyt kilistelemme maljoja kotioloissa. Tällaisista kemuista voidaan olla montaa mieltä mutta hyvät turvavälit huomioiden emme täyseristyksessä ole olleet tähänkään saakka. Olen valtavan iloinen, että hauska naisporukka kokoontuu pitkästä aikaa yhteen. Isäntä on luvannut huolehtia Hilpusta ja Myttösestä, joten saan nauttia vapaaillasta noiden upeiden naisten seurassa. Ja eiköhän me juhlien jälkeen suunnata taas viikonlopun viettoon Kangasniemelle. Hilpeän hauskaa viikonloppua myös Teille, PSB:n ystävät 😁🐶.

Tarpeellisin möksäreissu koskaan

Hipun viime viikolla julkaistu Read Hour-kampanjavideo on herättänyt paljon ihastusta ja kiitoksia. Olen kaikki terveiset välittänyt meidän filmitähdelle. Videota on jaettu sosiaalisessa mediassa eteenpäin, näytetty ystäviemme toimesta työpaikoilla, kyläreissuilla ja omia sukulaisia tavatessa. On enemmän kuin ilo tietää, että Hippulin reipas esiintyminen videolla vie tärkeää lukemisen asiaa varmasti eteenpäin.

"Taas käskettiin paikalleen ja istumaan."

Viikonloppuna suuntasimme kohti Kangasniemeä. Mökkiviikonloppu sisälsi sienireissun, jonka antimet olivat kiitettävät. Kantarelleja on nyt talven varalle. Mustatorvisienet olivat harmillisesti liiskaantuneet sateen armoilla. Mutta loppusyksyksi odotellaan suppilovahveroita. Hilpu ja Myttönen nauttivat, kun saivat hölkötellä metsässä. Annoimme niiden tehdä myös pari juoksulenkkiä serkkuni maalla. Vaikka välillä ripsautti vettä, etenkin lauantai oli hieno päivä. Istuimme ulkona lukemassa ja isokorvat tyhjensivät pihan puolukkapusikoita marjoista. 

Mytölle maistui puolukat.

Vähiin käy meidän mökkireissut tämän vuoden puolella. Syksy etenee ja möksävanhus ei pysty meitä kylmillä ilmoilla enää palvelemaan. Aiomme kuitenkin viettää vielä yhden viikonlopun Puulalla ennen lokakuista lomaviikkoamme. Silloin jätämme mökin talven ajaksi ja toivomme, että se ottaa meidät taas keväällä vastaan ryhdikkäänä ja hyvässä kunnossa. 

Hippu katseli isännän kanssa Myttösen
loputonta puolukoiden syömistä. Hippu on
ahneempi mustikoille.

Saimme viime viikolla kovin ikäviä uutisia liittyen meidän lähipiiriimme. Vaikkei uutiset aivan yllätyksenä tulleet, en olisi uskonut tilanteen olevan kuitenkaan ihan se, mitä se nyt on. Asian sulatteluun ja sen herättämiin surullisiin ajatuksiin sain apua Puulan rannoilta. Ehkä enemmän kuin koskaan oli oikea veto viettää viikonloppua mökillä. En olisi jaksanut nähdä isännän ja biigeleiden lisäksi ketään. En juuri jaksanut enkä halunnut puhua kenellekään. Tuolla metsän keskellä, korvessa, sain olla vain minulle tärkeimpien kanssa. Tällä viikolla asian käsittely on onneksi jo helpompaa. Tästä mennään eteenpäin. Tulevaa ei kannata liikaa alkaa murehtimaan, otetaan asiat niin kuin ne eteen astuu. Ystävien ja läheisten tuki on nyt arvokkaampaa kuin aikoihin. Ja miten paljon hymyä ja lohtua nuo meidän tyttöset osaavatkin antaa!

Hippu filmitähtenä

Niinhän siinä kävi, että syksyn lukukoirailut peruuntuivat. Vantaan kaupunki päätti noudattaa Kennelliitolta tullutta ohjeista siitä, että lukukoirailuja ei syksyllä järjestetä. Joten Hilpu on lomautettuna vielä vuoden loppuun saakka. Kovastihan sitä harmittaa. Se odotti jo pääsevänsä kirjastolle kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan rapsutuksia. Mutta jäämme odottamaan kevättä. Toivottavasti Hippu pääsee silloin taas hommiin. Pääasia tällä hetkellä on toki kaikkien terveys.

Täysin työtön Hippu ei kuitenkaan ole ollut. Elokuussa siitä kuvattiin video, josta teille jo kerroinkin. Video on osa Vantaan kaupungin panosta Lasten ja Nuorten säätiön Read Hour-kampanjaan, johon myös Vantaa tänä syksynä osallistuu. Hipun lisäksi videotähdiksi, edistämään tärkeää lukemisen asiaa, pääsivät mm. Sari Multala. 

Ammattilainen poseeraa.

Videon lisäksi Hipun kuva koristi myös Vantaan kaupungin julkaisemaa tiedotetta Read Hour-kampanjasta. Olemme isännän kanssa olleet äärettömän ylpeitä Hipusta. Ja Myttönen luo siskoonsa palvovan ihailevia katseita ja liimautuu Hipun kylkeen nukkumaan aina, kun se on mahdollista. Ne ovat parhaat kaverit. Paljon olen saanut viestejä, joissa kehutaan Hipun esiintymistä videolla. Ja hienostihan kuvaukset sujuivatkin. Onneksi olin varannut mukaan ison pussin herkkuja...

Pääsette katsomaan Hipun videon täältä. Ja tiedotetta voitte kurkata täältä.