Lukukoiran lomautus jatkuu

Joulu on viikon päästä. Kävin eilen lahjaostoksilla. Hankin paketit isännälle sekä Keravan pojille. Lähisukua muistamme joulukukkasin. Hilpuselle ja Myttöskälle ostin lahjat jo aiemmin. Ne odottavat vielä paketointia. Ostoskeskuksessa oli paljon väkeä mutta onneksi hyvin monella oli kasvomaski päässä. Yritin mahdolisimman ketterästi pujotella ihmispaljouden keskellä ja pitää turvavälejä. Aika hyvin se onnistuikin. 

Molemmat kirjastot, joissa Hipun kanssa käymme, ovat muistaneet meitä pienellä lahjalla. Vaikka tänä vuonna lukukoirailut jäivätkin hyvin vähiin. Mukavaa, että Hippua muistetaan ja sen työtä arvostetaan. Kotikirjastoltamme kerrottiin, että keväällä lukukoirailut eivät vielä jatku. Pääsemme siis hommiin vasta syksyllä, ehkä. Hipulle tulee nyt liki 1,5 vuoden lomautus. Mutta toivottavasti syksyllä palataan kirjastotöihin. 

Myttösellä oli alkuviikosta reilun vuorokauden kestänyt oksennustauti. Mietimme jo isännän kanssa eläinlääkäriin lähtöä mutta onneksi tauti alkoi sitten helpottamaan. Vesi kuitenkin maistui eikä vatsa ollut ripulilla. Yhden yön menin parin tunnin unilla ja vahdin Myttösen vointia. Oksennustaudin syy oli varmasti jokin, mitä tuolta lenkiltä oli taas suuhunsa hotkittu. Mytön ollessa meidän neljäs beaglemme, voin täysin allekirjoittaa sen, että beagle on varmasti yksi ahneimmista koiraroduista. 

Meidän päivät kulkevat samalla kaavalla kuin ennenkin. Teen töitä etänä ja isäntä kulkee työmaalla. Ulkoilemme Hipun ja Mytön kanssa. Koirapuistoonkin olemme jo uskaltautuneet. Usein saamme olla siellä omalla porukalla ja se on tässä tilanteessa hyvä. En halua, että Myttö alkaa vielä riehumaan täysillä. Hipun kanssa ne keskittyvät puistossa lähinnä haisteluun, jos siellä ei ole muita koiria. 

Toivotan Teille lukijoillemme  ja kamuillemme leppoisaa joulun odotusta 🎅. Miten me vietämme tätä poikkeustilajoulua, siitä ensi kerralla!

Yökyläilyä

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Ja kun siihen lisää pienen pakkasen, on ulkoilukelit olleet ihanteelliset. Myttönen kulkee jo yhtä matkaa Hipun kanssa pitkiä lenkkejä. Joten pikkuriiviö on toipunut leikkauksesta miltei täysin. Vielä yritämme kuitenkin isommat riehumiset pitää aisoissa. Välillä se on hankalaa, sillä Myttö rakastaa leikkiä ja painia Hippusen kanssa. 

Hämärää on. Eikä luntakaa juuri maata
valaisemaan. Ulkoilu maistuu silti.

Lauantaina Myttö oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä. Isännän vanhemmat ottivat isokorvat yökyläilemään ja vierailu oli sujunut hienosti. On mielestäni tärkeää, että koirat oppivat olemaan hoidossa ja muuallakin kuin kotona meidän kanssa. Joskus kun hoitopaikalle on syystä tai toisesta tarvetta.

Hiukan meidän Myttönen oli jäänyt ihmettelemään, kun isäntä oli pistänyt kyläpaikan eteisessä oven kiinni eikä kaksikkoa huolittu mukaan. Itse mietin, malttaako Myttö nukkua vieraassa paikassa ollenkaan. Olemme pari kertaa piipahtaneet anoppini ja appiukkoni uudessa kodissa. Mutta paikka ei ole vielä kovin tuttu Hipulle ja Mytölle. Turhaan kuitenkin asialla päätäni vaivasin. Yö oli sujunut rauhallisesti ja Hipun läsnäolo toi varmasti paljon turvaa Mytölle. Isännän vanhemmat pitävät tyttösiä kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtivat heistä paremmin kuin hyvin. Olemme kovin iloisia tästä.

Mytöllä on usein jokin risu tai keppi kannossa.
Kuten tänäänkin päivälenkillä.

Koronatilanne näyttää siltä, että emme pääse ainakaan alkuvuodesta vielä lukukoirailemaan Hipun kanssa. Aavistelen, että kirjastokeikat käynnistyvät seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Harmittava tilanne mutta terveys edellä toki mennään. Onneksi lukukoiratyöt voi korvata vaikkapa reippailla lenkeillä! Hipulle ja Mytölle olen hankkinut joululahjat. Molemmat saavat herkkuja. Ja valtavasta jo olemassa olevasta leluvuoresta huolimatta myös lelut vaikka olin vielä syksyllä päättänyt toisin...😁.

Toipilas toipuu vauhdilla

Meillä alkaa toipilas olemaan taas tolpillaan. Myttö on parantunut hienosti leikkausoperaatiosta. Ripulivaivatkin hellittivät viikonloppuna ja sekä emäntä että Myttöskä nukkuivat lauantain ja sunnuntain välisen yön jo oikein makoisasti. Ulkona ei tarvinnut enää yöllä rampata. Leikkaushaava on parantunut hyvin ja on oikein siisti. 

Haavaa pitää suojella, jotta sitä ei pääse nuolemaan ja raapimaan. Kypärää eli kauluria Myttö ei suostu pitämään. Tai suostuu mutta se kaulassaan Myttö ei käy makaamaan eikä istumaan. Se seisoa jököttää paikallaan tai vaeltelee pitkin huushollia. Tämän me arvasimmekin sillä kukaan meidän koirimuksista ei ole sietänyt kaulureita. Tälläkin kertaa puemme siis jumpperin Myttösen ylle. Se on ihmisvauvan body, josta hihat leikataan pois ja hännälle tehdään aukko. Tämä asu todettiin oivalliseksi jo silloin, kun Hippu ja Typy leikattiin. Vielä muutaman päivän jumpperia täytyy pitää. Mutta sen kanssa Myttö elää oikein sovussa. Yhden jumpperin Myttöskä repi riekaleiksi (nappasi sen pyykkitelineeltä) mutta vielä on kaksi jäljellä, pinkki ja perhoskuvioinen. 

Kaikki on täällä siis hyvin. Joulukalenterista on saanut avata jo luukkuja. Vesikelejä on riittänyt mutta kuten tänään, onneksi väliin mahtuu myös poutapäiviä. Viikonloppuna laitoimme loputkin jouluvalot esille. Pari vanhaa valohässäkkää laitan kiertoon ja hankin niiden tilalle yhden uuden. Tykkään, että valoja on reilusti.

Hippu haluaisi jo leikkiä Mytön kanssa ja Myttö kyllä mieluusti leikkikutsuun vastaisi myöntävästi. Mutta toppuuttelemme siskoksia. Mytön pitää vielä parannella itseään ja siihen kuvioon ei riehakkaat paini- ja juoksulenkit sovi. Onneksi kaksikko voi kuitenkin torkkua yhdessä ja se taitaa kelvata Hippuselle yhtä hyvin kuin leikkihetket.

Myttö toipuu operaatiosta

Mytön leikkausoperaatio on onnellisesti takanapäin. Keskiviikkona suuntasimme puoliltapäivin eläinlääkäri Jaakon luokse. Pikkuisen toipilaan kävin hakemassa kotiin iltapäivällä. Sterilointi onnistui hyvin ja kaikki sujui mallikkaasti. Kyllä minä kyyneleitä jouduin nielemään, kun jätin unessa olevan Myttösen hoitajan hoteisiin. Mutta tiesin, että Mytöstä pidetään hyvää huolta. 

Heräilyä heräämössä.

Mytön vatsassa on sulavat tikit sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tämä on hyvä, ettei tikinpoistorääkkiin tarvitse ryhtyä. Tulehduskipulääkettä Mytölle määrättiin kolmeksi päiväksi. Haavaa pitää suihkutella kaksi kertaa päivässä ja liikunta tulee pitää lähipäivät rauhallisena. Hyppiminen, kiipeily ja riehuminen on reilun viikon ajan poissuljettu Myttösen päiväohjelmasta. 

Valitettavan harmillinen sivuvaiva iski, kun Mytön vatsa alkoi eilen aamuvarhain oireilemaan. Siitä asti ollaankin juostu ulkona tiiviisti. Tällaisina hetkinä oma piha olisi mukava juttu. Saatoin viime yönä herättää ihmetystä lammaskuvioisessa haalaripyjamassani, jos joku naapuri sattui katsomaan ikkunasta ulos. Mutta eipä tuolla väliä, toipilaalla oli kiire päästä "vessaan". Nyt, kun ollaan perjantain varhaisillassa, näyttäisi vatsa rauhoittuvan. Ruokaakin (riisiä ja raejuustoa) Myttöskä söi pienen annoksen suurella ruokahalulla. Eiköhän maha ala rauhoittumaan. Syy, mistä tuo ripuli on tullut, on meille epäselvä. Johtuuko se lääkkeestä, kivusta vai mistä. 

Koti on paras paikka toipua.

Hippu on huomioinut hienosti sen, että Mytöstä ei ole nyt leikkikaveriksi. Se antaa siskon huilata rauhassa ja odottaa kiltisti, kun ulkoillessa Mytön askel on vielä hidas. Isäntä on vienyt Hipsua pitkille lenkeille, kun on tullut töistä kotiin. Mytön kanssa pitkiä lenkkejä päästään tekemään vasta myöhemmin. Nyt on tärkeintä, että Myttö paranee ja toipuu leikkauksesta hyvin. Noudatamme tohtorin antamia ohjeita ja teemme kaikki vaaditut hoitotoimenpiteet. Ja Hippuli antaa parantavaa kuono- ja nuuskutteluhoitoa siinä rinnalla 😄.

Pikalumi

Viikot luiskahtaa vauhdilla ja joulukuu koputtelee kohta ovella. Ei me mihinkään olla karattu vaikka blogikirjoittelussa tulikin luvattoman pitkä tauko. Oikein mukavaa, että olet täällä lukemassa kuulumisiamme 😃.

Meidän päiviin ei mitään erityisiä tapahtumia sisälly. Tasaista arkea kuljetaan ja yritetään olla piittaamatta loppusyksyn harmaudesta ja vesisateista. Terveinä olemme pysyneet ja se on hienoa. Aurinkoisiakin päiviä on ja niistä nautitaan isokorvien kanssa metsälenkeillä. Ja saatiinhan me vajaa viikko sitten valkea maa tänne eteläänkin, hetkeksi ⛄. Myttö oli hyvin iloinen lumesta ja sillä oli valtava vauhti ulkona. Viime talvena lunta ei ollut ja Myttöskä ei päässyt siinä mylläämään. Nyt maassa oli sen verran lunta, että sitä pystyi kaivelemaan ja nuuskuttelemaan. Hippuliakin kiinnosti kovasti, mitä lumi oikein oli allensa kätkenyt. 

Lunta ja aurinkoa.

Huomenna meillä on jännittävä päivä 😬. Vien Mytön eläinlääkäriin ja se steriloidaan. Toivon, että operaatio sujuu mallikkaasti . Myttöskä on reipas likka mutta tiedän, että minua jännittää isosti tuo sen leikkaus. Kuten kaikki operaatiot, joita meidän biigleille on tehty. On kuitenkin järkevää jo ihan terveyssyistä tehdä tuo toimenpide. Ja koska äitiä Myttösestä ei olla suunniteltu tehtävän, on sterilointi hyvä asia. Pidättehän peukut ja tassut pystyssä meidän ihanalle pikkuriiviölle! 

Maa on taas paljas. Päivälenkillä
tähyiltiin metsässä.

Niin, ensi viikolla saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Hipulle ja Mytölle en hankkinut omia kalentereita, sillä Hippunen ei voi niissä olevia makupaloja syödä. Koirulit saavat joka aamu pienen herkkupalan ilman kalentereita. Isännälle mietin jo kiivaasti joululahjaa. Koska olemme tekemässä muutamia isoja kodinhankintoja loppuvuodesta, on niissä lahjaa kerrakseen meille molemmille. Mutta jotakin aion tuolle meidän perheen kaksijalkaiselle karvanaamalle kuitenkin hankkia 👨. Itse toivon, että kamala koronatauti vihdoinkin hellittäisi ja siihen löytyisi ehkäisykeino. Pääsisimme taas tapaamaan ystäviä, lukukoirailemaan kirjastoon ja tekemään niitä kaikkia mukavia juttuja, jotka nyt ovat pannassa.