Peurankorvia ja korvaongelmia

Lauantaina juhlimme päivänsankaritar Hippulia. Saimme vieraaksemme isäni vaimonsa kera. Hippu ja Myttö olivat enemmän kuin onnellisia nähdessään nämä tutut kasvot taas pitkästä aikaa. Oman lahjamme olimme antaneet virallisena synttäripäivänä. Vieraat toivat isokorville, myös Mytölle, herkkulahjoja. Kakkua emme tyttösille antaneet mutta Hippu sai kuivatun peurankorvan ja Myttönen lampaankorvan. Meillä oli oikein kiva ilta ja seuraavan kerran tapaamme mökkimaisemissa.

Kakkuhan pitää toki olla ja 
asianmukaisine koristeineen.

Uusi lukukoirapanta istui oikein mallikkaasti Hipun kaulaan. Toivottavasti sille löytyy käyttöä taas syksyllä. Tuntuu tylsältä, että kirjastohommat ovat olleet tauolla näin pitkään. Toki siihen on täysin ymmärrettävä syy. Mutta Hilpu niin kovasti tykkää kuunnella lapsien lukemia tarinoita ja saa jakamattoman huomion osakseen. Joten toivon kovasti, että työt kutsuvat taas kesän jälkeen.

Päivänsankaritar sai lauantaina paljon
rapsutuksia. Eikä Myttöäkään unohdettu.

Kävin eilen Hipun kanssa eläinlääkärin pakeilla. Korvavaivoihin erikoistuneen sellaisen. Hipun korvatulehdus ei valitettavasti ole parantunut kolmen viikon lääkekuurista huolimatta. Joten totesimme isännän kanssa, että käynti erikoistohtorin pakeilla on paikallaan. 

Hippunen sai taas lääkekuurin. Lisäksi korvia pitää joka päivä huuhdella korvahuuhteella, jonka jälkeen korviin tipautetaan vielä erityistä linimenttiä. Pääsiäisen jälkeen Hipun korville tehdään korvatähystys eli video-otoskopiatutkimus. Samalla korvat tehohuuhdellaan. Ja jotta tämä pystytään tekemään, on toiveena lääkekuurin rauhoittavan tulehdusta korvissa ja parantavan näin ollen näkyvyyttä korvakäytäviin. Korvatähystys tehdään rauhoituksessa, josta en ole yhtään mielissäni. Mutta ilman muuta korvat on saatava terveiksi ja tämä hoito on tehtävä. 

Juhlabeagle ja juhlaherkku.

Olen aiemminkin todennut, että on melko vaikea löytää hyvää eläinlääkäriä ellei tiedossa ole esimerkiksi ystävien kautta jotakin suositeltua lääkäriä. Eilinen tohtori tuntui kyllä olevan asiantunteva ja tiesi, mitä tekee. Mutta hiukan hämmästelin, kun hän alkoi puuttumaan Hippusen ruokavalioon. Hän ei tuntunut käsittävän ollenkaan, että Hipun erikoisruuat (hirvi, peura, kenguru) on päätetty yhdessä suolisto- ja vatsasairauksiin erikoistuneen erikoiseläinlääkärin kanssa pitkällisen ruokakokeilun tuloksena. Eilinen eläinlääkäri käänsi asian siten, että me omistajat haluamme varta vasten syöttää kengurua Hipulle eikä se liity millään tavalla Hippusen suolistosairauteen. Erikoinen mielipide, jota kyllä hämmästelin.

No, uskon että korvaongelmat saadaan hoidettua vaikka suolistoasioista ei eilinen lääkäri näyttänyt ymmärtävän tuon taivaallista. Ei toki kaikki voi kaikesta kaikkea tietääkään. Sama pätee ihmislääkäreihinkin. Hippu oli hyvin reipas lääkärin vastaanotolla ja kehuin sitä kovasti. Kotona palkitsin sen kenguruherkulla. Myttö otti siskon vastaan kovin onnellisena. Kuin isosisko olisi ollut pidemmälläkin reissulla. Lähdimme ulos pitkälle lenkille ja sen päälle vielä koirapuistoon riehumaan. Helpottuneena siitä, että korvat saadaan kyllä kuntoon. 

Hippua isosti onnitellen!

Tänään on aika lahjojen, herkkujen ja ylenpalttisten rapsutuksien. Hippu juhlii syntymäpäiväänsä ja täyttää kuusi vuotta.

Valtavan suuret onnentoivotukset 

meidän rakkaalle 

päivänsankarittarelle!

🎈🌺💗

Niin kovin paljon iloa ja onnen hetkiä tämä lukukoira, Typyn pikkusisko, Mytön isosisko, rauhallinen, reipas, kiltti ja lempeä Hippunen on meille tuonut. Kajautamme siis tänään ilmoille onnittelulaulun ja hurraa-huudot meille niin tärkeälle synttärisankarittarelle!

Vuosi kotikonttorilla koirakollegojen kanssa

Meillä on tällä viikolla aihetta suureen juhlaan. Hipulla on synttäripäivä kaunottaren täyttäessä kuusi vuotta. Miten tämä aika juokseekin niin lujaa... vastahan Hipa tuli meille Typyn kaveriksi ja pikkusiskoksi. Syntymäpäiväkakkua nautimme tulevana lauantaina. Isoja juhlia ei tänä vuonna pidetä mutta perhepiirissä herkuttelemme ja nostamme varmasti maljankin Hipun kunniaksi. 

Ostimme Hipulle lahjaksi makupaloja (kengurua ja villisikaa). Niiden lisäksi se saa uuden työpannan. Kovasti meillä on toiveissa, että taas syksyllä pääsemme palaamaan kirjastoihin lukukoirailemaan. Uusi työpanta juhlistakoon sitten sitä hetkeä. 

Olen ollut kotona etätöissä nyt melko tasan vuoden. Minä pidän etätyöskentelystä. Se mahdollistaa päivien rytmittämisen mieleisekseen. Koirilla on seuraa, minulla on niistä paljon seuraa. Ei tarvitse ressata siitä, että isokorville tulee pitkä päivä kotona kahdestaan. Ilman Hippua ja Myttöä tämä etätyökausi olisi varmasti ollut tylsempää. Toki välillä on pieniä haasteita. Kokouksessa istuessa Myttö alkaa kantamaan kenkiä eteisestä ja syömään niitä. Hippunen ja Myttönen intoutuvat äänekkääseen paini-juoksukisaan huoneesta huoneeseen... mutta  on tässä työskentelymallissa silti enemmän plussia kuin miinuksia. Olen onnellisessa asemassa, että voin tehdä etätöitä. Kaikissa ammateissa se ei käy ja on myös kovin kuormittavaa. Isännän etätyöjakso viime keväänä ei herättänyt hänessä riemunkiljahduksia. 

Kevät saisi edetä rivakammin. Mutta lunta näyttää taas tupruttelevan. Biigelit kyllä tykkäävät, että maa on valkea. Pääsiäiseen on kolmisen viikkoa. Toivottavasti silloin näkyisi kuitenkin jo paljasta maata ja paljon lämmittävää auringonpaistetta. 

Kevät pakitti mutta korvat paranee

Hipun korvavaivat näyttävät parantuvat hyvin. Lääkekuuria on vielä reilu viikko jäljellä. Lääkärin määräyksen mukaisesti puolitimme annoksen viikko sitten. Huomenna puolitetaan taas ja seuraavan viikon ajan Hilpulle annetaan ½ tablettia päivässä. 

Seurailemme tilannetta ja kevään aikana viemme Hipun erikoislääkärille, jos tilanne näyttää siltä ja tulehdus uusiutuu. Sen verran jäin miettimään eläintohtorin sanoja, että ihan huvikseen ja varmuuden vuoksi en anna Hipun korvia ronklata ja sorkkia. Vaikka hoidamme koiramme enemmän kuin hyvin, on reilun 20 vuoden koiranomistajan kokemuksella jo jonkin verran luottoa omiin havaintoihin ja maalaisjärkeen. Aivan kaikkiin eläinlääkäreiden suosituksiin emme tartu. Asia on toki aivan eri, jos lääkäri määrää tai vahvasti vakuuttaa, että jokin tutkimus tai hoitotoimenpide on välttämätön. 

Hippu löysi päivälenkillä jäätyneen
raadon. Tietysti sitä piti maistaa.
Ikävä emäntä puuttui kuitenkin peliin.

Tiistaina tänne etelään hyökkäsi lumimyräkkä. Päivälenkillä lumisade oli vielä melko maltillista. Vältin kuitenkin peltoaukeille menemistä, koska tuuli oli kylmä ja kova. Isokorvat olivat riemuissaan, kun uutta lunta laskeutui maahan. Oma mielentila kohentuu kummasti kaksikon iloa katsellessa.

Lumipyrypäivänä laitettiin 
nuuskuttelun lisäksi myös leikiksi.

Tällä viikolla teemme lähiomaisemme muuton. Olemme siskoni kanssa pakanneet kaikki tavarat ja ne viedään kierrätykseen, uuteen kotiin tai kaatopaikalle. Kaiken tavaran pakkaamisessa ja lajittelussa oli yllättävästi puuhaa vaikka kyse on yhden henkilön taloudesta. Siskoni on tehnyt ison työn selvitellessään asunnon myyntiin liittyviä asioita. Kun ne kaikki ovat kunnossa, asunto saadaan markkinoille. Ja tekemistä on vielä, kun asuntoa jo kaupataan; sähkösopimus on irtisanottava, kuten myös kotivakuutus. On otettava uuden asuinkaupungin terveydenhuoltoon yhteyttä ja sovittava hoitopolku sekä sairauden seuranta sinne. Näiden lisäksi on toinenkin iso asia, josta on tehtävä päätöksiä. Ja se on Puulan rannalla olevan mökin kohtalo. 

Uutta lunta ja uusia hajuja. Kuva ei 
valitettavasti kerro, miten paljon
lunta tuiskusi. 

Yhä edelleen mielessäni pyörii kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita tähän tilanteeseen liittyen. Mikä on tilanne syksyllä... missä vaiheessa uudessakaan paikassa asuminen ei enää onnistu... milloin olemme sen edessä, että omaisemme on "kadonnut" lopullisesti. Emme olisi uskoneet vielä vuosi sitten, missä tilanteessa nyt ollaan. Luopumistyötä on tehty ja tehdään. Se on raskasta. Toivon kovasti, että tämä viheliäinen koronatilanne helpottaisi. Se mahdollistaisi tapaamiset, jotka vielä tällä hetkellä kulkisivat melkein kuten silloin ennen. 

Tulehdusta korvissa ja tuunaajatyttö

Isäntä vei Hilpun perjantaina eläintohtorin pakeille. Olimme jo hetken aikaa seurailleet, että Hipulla taitaa olla korvissa jotakin vaivaa. Kotikonstein ja apteekista ostetulla linimentillä putsailimme korvia. Päätimme kuitenkin, että on viisainta käydä lääkärissä. 

Hipulla todettiin korvatulehdus ja se sai kolmen viikon lääkekuurin. Tohtori oli todennut, että Hipulla on hyvin ahtaat korvakäytävät eikä hän käytössään olevilla laitteilla päässyt näkemään tärykalvoja. Typyllä oli tämä sama "valuvirhe". Kun lääkekuuri on nautittu, viemme Hipun tarkempaan syyniin erikoislääkärille. Vaarana kun on, että tulehdukset tuppaavat uusiutumaan. Näin teimme Typynkin kanssa ja korvat saatiin kuntoon. Lääkkeet Hippunen ottaa reippaasti, aamuruuan seassa. Beagleilla on tunnetusti valtavan hyvä ruokahalu, joten Hippu ei edes huomaa, että ruuan sekaan olisi laitettu jotakin erityistä.

Korvatoipilas.

Myttönen käsitteli eilen isännän nastakengän järsimällä siitä nauhoja kiristävän lenksun rikki. Isäntä tilasi uuden nippelin, onneksi varaosia löytyi. Lauantaina Myttö päätti työstää Hipun valjaita järsimällä lukon hajalle. Hipulle hankittiin samana päivänä uudet. Taitavat olla vuoden sisään ainakin kolmannet valjaat... Meillä on eteisessä laatikko, jossa koirien remmejä yms. säilytetään. Mutta taas tällä kertaa unohdin nakata aamulenkin jälkeen valjaat laatikkoon. Minun tyhmyyttäni siis, että Myttöskä pääsi jälleen tuunaushommiin. 

"Mitäs tuolla pellolla näkyy..."

Aurinkoiset päivät ovat hellineet meitä ja lumi on sulanut jonkin verran pois. Hiihtoladuilla näyttää yhä väkeä riittävän. Nyt kannattaakin sivakoida, kun on vielä mahdollisuus. Kevään valo tuo esille valtavan likaiset ikkunat, pölyiset kaapinovet, koirankarvaiset nurkat. Mietin, että huushollissa saisi joka päivä siivota ja nuohota, jos haluaisi tämän näyttävän kohtuullisen siistiltä. Emme isännän kanssa jaksa moiseen touhuun lähteä. Kunnollinen viikkosiivous riittäköön. Ikkunatkin saavat vielä odottaa. Nyt tuhlataan vapaa-aika mieluummin isokorvien kanssa ulkoiluun 🌞.