Riemullista Vappua!

Talvi on takanapäin ja kevät jolkottelee vauhdilla kohti kesää. Avaamme mökkikauden Kangasniemellä ja kapsäkkeihin on pakattu grillimakkaraa, lukemista, lämpimät pyjamat ja iloista mieltä. Tämä on se kaikkein paras juttu keväässä! On jännittävää nähdä, miten talvi on kohdellut mökkivanhusta ja millaiset on Typsyn reaktiot, kun kaarramme mökin pihaan ja auton ovet aukeaa. Meneeköhän se ensimmäisenä järveen, kuten niin usein sillä on tapana tehdä...

Kaikille blogin lukijoille sekä blogikamuille, kaksi- ja nelijalkaisille, toivotan meidän poppoon puolesta

Hauskaa kevään juhlaa Vappua!

Flunssaa, hyviä uutisia ja kakkuvarkaus (taas!)

Saimme hyviä uutisia eläinlääkäristä; Typyn korvapatti on patologin mukaan hyvälaatuinen. Eli voimme huokaista helpotuksesta vaikka etukäteen arvelimmekin, ettei se varmaan syylää kummempi ole. Mutta onpahan nyt tutkittu. Eläinlääkäri arvioi, että korvan patti on papilloomaviruksen aiheuttama syylä ja niitä saattaa joskus jatkossa tulla uusia. Mutta sitten katsotaan syylä kerrallaan, että mitä niille tehdään vai tehdäänkö mitään. Ja toivomme tietysti, ettei moisia pahkuroita enää Typsylle ilmesty.

Koska riekuin pääsiäisenä mm. Rajasaaren retkillämme turhan vähässä vaatetuksessa, onnistuin hankkimaan itselleni ärhäkän kevätflunssan. Sikäli harmittavaa, että olen tällä viikolla viettänyt synttäripäivääni ja ikävuosia kertyi peräti pyöreä luku. Kakkukestit pidettiin kuitenkin suunnitelman mukaisesti ja laseja kilisteltiin lähisuvun sekä ystävien kesken. Eikä Typsykkää taaskaan unohdettu, sillä myös sitä muistettiin herkkupaloilla emännän saadessa lahjapaketteja ja ihastuttavia kukkia. Haluan vielä tässä kiittää Teitä kaikkia minua muistaneita! Juhlat jatkuvat sitten elokuussa.

Typy ei pääse irti huonoista tavoistaan ja kun tilaisuus tuli, se pääsi haukkaamaan palasen täytekakun reunaa. Ei pitäisi hetkeksikään päästää Typsyä pois näköpiiristä, sillä se on melkoinen oveluus ja osaa käyttää tilaisuuden hyväkseen. Lisäksi en vieläkään muista aina sitä, että kaikki syötäväksi tarkoitettu on aina laitettava keskelle pöytää, ei sen reunalle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun kakun reunasta oli jo lipaistu palanen, leikkasin Typyn nuoleman kohdan pois ja pistin sen ruokakuppiin. Näin Typsykkä sai ihan luvan kanssa maistaa kakkua ja valtavan hyväähän se oli. Ensi viikolla onkin ruokakupissa aivan toisenlaiset herkut, meillä kaikilla. Ja mitä kaikkea muuta, siitä lisää seuraavissa kirjoitelmissani!









   

Eväsvahti

Pääsiäispyhinä näimme kevään ensimmäiset valkovuokot. Vierailimme Rajasaaressa useampaankin otteeseen ja Typsy kävi meressä uimassa. Lisäksi se vahti mustasukkaisena sekä minua että eväitäni. Eväistä vahtia piti pitää vain tonnikalapatongin puolesta, mehulla ja karkkipussilla ei ollut niin väliä. Eilen Rajikseen ehti mukaan myös isäntä, sillä pari pyhäpäivää hän paiski töitä yötä myöten. Isännän kanssa ostamamme jäätelötötteröt vaativat nekin vahtimista vaikka ne nautittiinkin Sibelius-puiston reunamilla. Mutta kulkihan sielläkin nelijalkaisia, jotka olisivat saattaneet kiinnostua jätskeistämme...

Takana on siis mukava ja hyvin levätty pääsiäinen ja nyt suuntaamme katseet tiiviisti ensi viikkoon  Mökki odottaa jo meitä etelästä saapuvia tarjoten meille taas kuumat löylyt saunanlauteilla, grillistä nousevia herkullisia tuoksuja, metsäreissuja Typsykälle, pihamaan tonkimista emännälle ja pientä nikkarointia isännälle. Mutta ennen kaikkea kivoja ja lämpimiä muistoja, joita keräämme taas mukaamme pitkin tätä kuluvaa kevättä aina syksyyn saakka. Valitettavasti surullisiltakaan fiiliksiltä ei voida välttyä sillä yksi mökkireissulainen on nyt joukosta poissa. Pimu vietti mökillä varmasti elämänsä parhaimpia hetkiä aina pikkubeglesta elonsa viimeisiin kuukausiin saakka. Siksi on itsestäänselvää, että myös Pimulin viimeinen leposija on Puulan rannalla, jossa hautapaikka odottaa kaivamista. Tämä raskas tehtävä on edessä vappuna.

Typyn korvanlehti on parantunut hienosti ja vielä viikon verran somien sinisten tikkien tulisi pysyä siinä. Se voi olla haasteellista, sillä Typsykkä kierii ja pyörii ihan mahdottomasti, kun ollaan ulkona. Oli kyseessä sitten multakasa, kuivunut nurmikentttä tai hiekkatie, kaikki käy kierimisalustaksi. Mikähän pyörimisvimma meidän pitkäsääreen on iskenyt... Mutta vahvoilta tikit näyttävät ja kun korvanlehden putsaa joka ulkoilun jälkeen, parantuu korva varmasti entistä ehommaksi.

Alkanut viikko jatkaa kulkuaan varsin lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa. Aion jatkaa keväisten ilmiöiden ihmettelemistä yhdessä Typyn kanssa ja varata reissuille vesipullon mukaan. Sillä näillä lämpötiloilla sille on jo tarvetta, sekä isokorvalla että omistajalla. Toivotan myös kaikille blogin lukijoille reippaita lenkkejä ja ulkoilureissuja, nautitaan näistä ilahduttavista kevään päivistä!

Hauskaa pääsiäisen aikaa!

Kun tulee pääsiäinen, silloin alkaa kevät.

Pienet kissat valkoisina pajuun kiipeilevät.

Muutakin on kummaa; kukko helttapäinen

munii munat koreat, kun on pääsiäinen.

Aale Tynni

Iloista ja aurinkoista Pääsiäistä

kaikille blogin ystäville!

Toivottaa

Typy, emäntä ja isäntä

Patti poistettiin mutta polvet poksuu

Matkalla kotiin.

Häntä heiluen Typy suunnisti kohti eläinlääkärin vastaanottohuonetta. Mutta kun reilun tunnin päästä lääkärin oven sulkeuduttua noudimme Typsykän kotiin, ei heilunut häntä mutta muu kroppa kylläkin. Krapulahan Typyllä oli ja uni maittoi koko loppuillan. Koska Typsy ei saanut ruokaa ennen operaatio Pattia, se nousi kuitenkin syömään ja ulkonakin tehtiin pieni lenkki. Mutta pääosin eilisilta oltiin unten mailla aamuun asti.

Korvanlehdestä leikattiin patti/syylä pois ja jäljelle jäi muutama tikki sekä iso alue karvatonta korvanlehteä. Karvat kasvaa takaisin ja tikit voi nypsäistä pois 12 päivän päästä. Poisto-operaatio oli sujunut hyvin ja nyt vain odottelemme patologin lausuntoa patin laadusta. Tohtoritädin mielestä pahkura vaikutti harmittomalta ja ihmetteli, miksi se oli kasvanut uudestaan ja vielä samaan kohtaan. Mutta me haluamme saada mielenrauhan ja sen vuoksi patologi saa tutkia patin.

Korvanlehti on siis hoidettu mutta valitettavasti saimme kuulla hiukan huonoja uutisia lääkäriltä hänen tutkittuaan Typsykän takajalat. Talvella koirahierojamme kertoi hieroessaan Typyä, että pitkäsäären oikean takajalan polvessa on jotakin omituista. Eikä vasenkaan takajalka taipunut hierottaessa ihan niin kuin sen pitäisi. Sen vuoksi pyysimme eilisellä lääkärireissulla tohtoria vilkaisemaan myös Typyn jalkoja. Ja oikeassahan hieroja oli: Typyn molemmissa takajalkojen polvilumpioissa on löysyyttä, toisessa huolestuttavan paljon. Saimme kehotuksen varata ajan ortopedille jatkotutkimuksia varten ja kuulimme myös, että jalat eivät todennäköisesti tule kestämään Typyn loppuelämää ilman ongelmia. Viimeinen isku oli tieto siitä, miten näitä polvia sitten hoidetaan; leikkauksella. Hui!

Itkuhan siinä tuli, minulle. Myös sen vuoksi, että jouluyön tapahtumat samaisessa hoitohuoneessa nousivat elävästi mieleeni. Lääkärikäynti oli siis minun osaltani melkoista tunnemylläkkää mutta onneksi isäntä järki-ihmisenä keskusteli asiat selviksi tohtorin kanssa. Seuraava askel on siis ajanvaraus ortopedille ja tuolla käynnillä selviää, mikä on polvien lopullinen diagnoosi ja miten siitä edetään. Harmittaa ihan vietävästi Typyn puolesta mutta toivottavasti patologin lausunto patista on hyvä uutinen ja polvetkin saadaan kuntoon.

Isäntä sanoi lääkäristä kotiin palattaessamme, että meille ei tule enää ikinä koiraa. Sen vuoksi, että stressaan ja murehdin niiden vuoksi niin kovasti, että isäntää harmittaa vietävästi. Myönnän, että olen täysin hupsu, kun on kyse nelijalkaisten kamujemme hyvinvoinnista. Olen ja olemme pistäneet sekä Pimun että Typyn hyvinvoinnin monen muun asian edelle elämässämme. Mutta kun lemmikki on otettu, se hoidetaan rakkaudella ja huolella sen viimeiselle matkalle saakka. Ja kyllä isäntä eläinlääkärin odotushuoneessa huomasi lehdestä beaglenpentujen myynti-ilmoituksen ja näytti sitä innolla minulle. Lehti oli kylläkin jo vuoden vanha mutta Hessin kennel on hyvissä voimissaan...