Patti poistettiin mutta polvet poksuu

Matkalla kotiin.

Häntä heiluen Typy suunnisti kohti eläinlääkärin vastaanottohuonetta. Mutta kun reilun tunnin päästä lääkärin oven sulkeuduttua noudimme Typsykän kotiin, ei heilunut häntä mutta muu kroppa kylläkin. Krapulahan Typyllä oli ja uni maittoi koko loppuillan. Koska Typsy ei saanut ruokaa ennen operaatio Pattia, se nousi kuitenkin syömään ja ulkonakin tehtiin pieni lenkki. Mutta pääosin eilisilta oltiin unten mailla aamuun asti.

Korvanlehdestä leikattiin patti/syylä pois ja jäljelle jäi muutama tikki sekä iso alue karvatonta korvanlehteä. Karvat kasvaa takaisin ja tikit voi nypsäistä pois 12 päivän päästä. Poisto-operaatio oli sujunut hyvin ja nyt vain odottelemme patologin lausuntoa patin laadusta. Tohtoritädin mielestä pahkura vaikutti harmittomalta ja ihmetteli, miksi se oli kasvanut uudestaan ja vielä samaan kohtaan. Mutta me haluamme saada mielenrauhan ja sen vuoksi patologi saa tutkia patin.

Korvanlehti on siis hoidettu mutta valitettavasti saimme kuulla hiukan huonoja uutisia lääkäriltä hänen tutkittuaan Typsykän takajalat. Talvella koirahierojamme kertoi hieroessaan Typyä, että pitkäsäären oikean takajalan polvessa on jotakin omituista. Eikä vasenkaan takajalka taipunut hierottaessa ihan niin kuin sen pitäisi. Sen vuoksi pyysimme eilisellä lääkärireissulla tohtoria vilkaisemaan myös Typyn jalkoja. Ja oikeassahan hieroja oli: Typyn molemmissa takajalkojen polvilumpioissa on löysyyttä, toisessa huolestuttavan paljon. Saimme kehotuksen varata ajan ortopedille jatkotutkimuksia varten ja kuulimme myös, että jalat eivät todennäköisesti tule kestämään Typyn loppuelämää ilman ongelmia. Viimeinen isku oli tieto siitä, miten näitä polvia sitten hoidetaan; leikkauksella. Hui!

Itkuhan siinä tuli, minulle. Myös sen vuoksi, että jouluyön tapahtumat samaisessa hoitohuoneessa nousivat elävästi mieleeni. Lääkärikäynti oli siis minun osaltani melkoista tunnemylläkkää mutta onneksi isäntä järki-ihmisenä keskusteli asiat selviksi tohtorin kanssa. Seuraava askel on siis ajanvaraus ortopedille ja tuolla käynnillä selviää, mikä on polvien lopullinen diagnoosi ja miten siitä edetään. Harmittaa ihan vietävästi Typyn puolesta mutta toivottavasti patologin lausunto patista on hyvä uutinen ja polvetkin saadaan kuntoon.

Isäntä sanoi lääkäristä kotiin palattaessamme, että meille ei tule enää ikinä koiraa. Sen vuoksi, että stressaan ja murehdin niiden vuoksi niin kovasti, että isäntää harmittaa vietävästi. Myönnän, että olen täysin hupsu, kun on kyse nelijalkaisten kamujemme hyvinvoinnista. Olen ja olemme pistäneet sekä Pimun että Typyn hyvinvoinnin monen muun asian edelle elämässämme. Mutta kun lemmikki on otettu, se hoidetaan rakkaudella ja huolella sen viimeiselle matkalle saakka. Ja kyllä isäntä eläinlääkärin odotushuoneessa huomasi lehdestä beaglenpentujen myynti-ilmoituksen ja näytti sitä innolla minulle. Lehti oli kylläkin jo vuoden vanha mutta Hessin kennel on hyvissä voimissaan...