Pikkuihmisiä ja pikkubeagleja

Törmäsimme loppusyksystä lenkkipolulla ihastuttavaan beaglenpentuun. Ja mukava yllätys oli se, että kyseinen pikkumies asustelee muutaman sadan metrin päässä meidän huushollista. Olemmekin nähneet herraa kuluneen talven ja kevään aikana useamman kerran ja voi, miten tuo pikkuinen on jo kasvanut! Ja miten paljon energiaa ja vauhtia sillä riittää. Pimu ei valitettavasti ehtinyt tähän uuteen tuttavuuteen tutustua, sillä ikäneidon kanssa jouduimme tekemään lyhyempiä lenkkejä eikä polkumme pikkubiigelin kanssa kohdanneet. Mutta Typsy on tavannut vauvan useasti ja näyttää pitävän siitä vaikka se haukkumalla komentaa Typyä leikkimään, puree Typsykkää korvista ja muutenkin iloissaan hypähtelee milloin Typyn selkään, milloin sen pään päälle. Valloittava tapaus kerrassaan!

Menneen maaliskuun päätimme vierailemalla Keravalla kummipoikani synttäreillä. Typy sai nauttia rapsutuksista, halauksista ja silittelystä. Myös juustonaksuista ja sipseistä, joita lapsivieraat syöttivät (pääosin salaa) meidän kerjäävälle pitkäkoivelle. Lopulta muksujen vanhemmat sekä me isännän kanssa ohjeistimme kersoja siitä, että Typsylle ei saa syöttää mitään ihmisherkkuja vaikka se kovasti jaksaakin tuijottaa silmiin ja istua nätisti jalkojen juuressa. Fiksuina mukuloina ohjeet menivät perille ja loppuilta sujui ilman herkkushowta. Ainakin toivon niin...

Isäntä ottaa loppukirin opinnoissaan ja meikäläinen saavuttaa pyöreitä ikävuosia. Lukukoirakeikka tällä viikolla ja koirahierontaakin taas loppukuusta. Leppoisaa pääsiäisen viettoa kotinurkissa ja kaiken huipennuksena mökkikauden avaus vappuna. Muun muassa tällaisista touhuista koostuu meidän huhtikuu. Luvassa on siis jännityksen täyteisiä hetkiä, juhlahumua ja pitkältä tuntuneen talven jälkeen paluu Puulan rannalle. Tulossa siis ollaan, oi pieni punainen mökkimme!