Koulutuskuvioita

Typy ei tuonut enää lauantai-yönä sänkyymme luista unikaveriaan, sillä se söi sen lauantain aikana. Enkä antanut Typsylle uutta pureskeltavaa, sillä paistoin meille illalliseksi pihvit siasta. En ole mikään lihojen paistajamestari, sillä se on isännän heiniä mutta herkulliset pihvit onnistuin meille käryttämään. Vaikka itse kehunkin... Isäntä palasi hyvissä voimin takaisin kotiin jättäen taakseen onnistuneen miniloman Himoksella. Sunnuntaina oli siis taas koko sakki koossa ja Typy vaati isännän jakamatonta huomiota tunkiessaan hänen syliinsä rapsuteltavaksi. Ikävähän Typsykkää oli vaivannut.

Isäntä on alkuvuoden ajan säännöllisesti kouluttanut Typyä mallikkaaseen toisten koirien ohitukseen. Remmiräyhääjästä on koulittu hienosti ohittavaa beagletyttöä ja tuloksia on todella syntynyt! Olen suorastaan hämmästynyt, miten kuluneiden kahden-kolmen kuukauden aikana Typy on sisäistänyt saamansa opit ja nyt lenkillä ollessa se ei enää räyhää jokaiselle vastaantulijalle. Ja miten tämä onnistuminen on tapahtunut? Tietysti herkkujen avulla, joita isäntä on säännöllisesti käyttänyt Typsykkää kouluttaessaan.

Olen minäkin yrittänyt antaa oman panokseni koulutuskuvioihin ja napannut taskuuni mukaan pieniä koirankeksejä ulos lähtiessä. Valitettavasti en vaan läheskään aina muista ottaa koulutusnameja mukaan. On kuitenkin hienoa havaita, että Typy, fiksuna tyttönä, käyttäytyy minunkin kanssani lenkillä ollessaan melkoisen hyvin. Mutta ehdottomasti suurin kunnia ja kiitos kuuluu isännälle, joka on Typyä ansiokkaasti ja sinnikkäästi ohjeistanut. Ihana isäntä!

Eilen näin kevään ensimmäiset leskenlehdet. Nyt voi siis sanoa, että kevät on täällä ja se tuntuu eri kivalta. Aurinkoisia päiviä onkin riittänyt ja vaarana on taas se, että Typsykkä pulahtaa kuraojiin uimaan. Pidän siis remmin lyhyenä lenkkeillessämme.  Mitenhän tämä maaliskuu hujahti näin ripeästi sillä huhtikuu huhuilee jo nurkilla. Mitä kaikkea se tuo tullessaan, siitä lisää seuraavassa kirjoitelmassani!