Nyt se on avattu; uintikausi!

Kyläreissu Roopen luokse sujui kohtalaisen hienosti. Typy ei tosin tykännyt, kun rapsuttelin Roopea ja änki itsensä minun ja ison karvakasan väliin. Lisäksi meidän kiukkuinen neiti nappasi Roopea muutaman kerran ylähuulesta kiinni mutta Roope ei ollut moksiskaan. Taisi vain tuumata, että mitähän tuo pikkuakka oikein meinaa... Kaiken kaikkiaan koirimukset tulivat kuitenkin mukavasti juttuun ja Roope selvästi tykkää Typystä. Ja ehkä tunne on kaikesta huolimatta molemminpuolista...

Vatsa täynnä nakkeja; eipä ihme,
että alkaa suuta repimään...

Lauantain vierailulla isännän vanhempien luo anoppi tarjoili Typsylle ison kasan nakkeja, kuten arvasinkin. Sen vuoksi Typy sai lauantaina vain pienen annoksen omaa ruokaansa ja ennen kylään lähtöä tehtiin pitkä metsälenkki aurinkoisessa säässä. Pitkästä aikaa taitoimme matkat Haagaan bussilla sekä junalla, taksin tuodessa meidät kotiin. Typy käyttäytyy julkisissa liikennevälineissä kyllä todella mallikkaasti ja olen siitä suorastaan ylpeä. Ja miten paljon se helpottaa meitä kaupungissa asuvia, kun koiran kanssa voi kulkea myös muilla kulkuneuvoilla kuin omalla autolla.

Metsässä on mukavaa!

Viikonlopun sää oli ihanaisen keväinen napakasta tuulesta huolimatta. Ja vaikka välillä heittikin räntää, ei moska kuitenkaan jäänyt maahan vaan suli pois. Tuskinpa tässä vaiheessa vuotta, kun mennään jo maaliskuussa, kukaan enää kaipaa hankia ja nietoksia. Ei ainakaan Typy, sillä se aloitti tällä viikolla uintikauden pulahtamalla isoon ojaan! Eikä pelkkä kahlaaminen riittänyt vaan uimamaisteri veti muutaman reippaan vedon vedessä. Harmi, kun en ehtinyt napata uimarista kuvaa, sillä jähmetyin paikalleni suu auki hämmästelemään tätä uskomatonta näkyä. Typykkä ei toden totta vierasta kylmää vettä ja jatkossa pidänkin fleksitaluttimen hyvin lyhyenä, kun ohitamme erinäisiä vesistöjä. En halua, että Typy vilustuu enkä myöskään halua, että se kiskoo minut perässään hyiseen puroon.

Hyviä hajuja tässä katajassa...