On sillä väliä

Olin kutsunut lauantaiksi kokoon porukan naisia, jotka ovat kulkeneet reissussani mukana vuosia. Jotkut jo yli 30 vuotta, toiset kymmenkunta vähemmän. Mutta koko sakki on ystäviä, joiden kanssa on naurettu ja itketty, jaettu elämän isot ja vähän pienemmätkin tapahtumat. Nämä perinteiset tyttöjen illat ovat traditio ja illanvietot kulkevat nimellä tyttöjen ilta (aina ja ikuisesti) vaikka poppoon keski-ikä alkaakin olemaan jo lähempänä neljääkymppiä.

"Siellä ne vaan juhlii..."

Kyseiseen traditioon kuuluu myös se, että isäntä on napannut isokorvat mukaansa ja siirtynyt takavasemmalle pois meluisan akkajoukon tieltä, kun juhlat ovat käynnistyneet. Kiitos mm. äidilleni, joka on ystävällisesti lainannut asuntoaan ja sallinut isännän viettää iltansa siellä, pois meidän naisten jaloista. Typy lähti tälläkin kertaa isännän mukaan, sillä en jaksa koko pitkää iltaa vahtia sitä. Typsykkä on varas ja kerjäläinen, joten olisin joutunut silmä kovana tarkkailemaan sen touhuja kemujen loppuun asti. Ja olen mielestäni ansainnut kerran-pari vuodessa vapaaillan karvakuonosta...

Heitimme hyvästit helmikuulle ja maistelemme jo maaliskuuta. Kevättä on ilmassa vaikka eilen satoikin räntää. Toivottavasti aurinko alkaa pian lämmittämään ja sulattaisi meren, jolloin uskaltautuisimme taas pitkästä aikaa Rajasaareen. Tuntuu, että se on tätä nykyä ainut koirapuisto, jossa Typy innostuu edes hiukan leikkimään muiden nelijalkaisten kanssa. Lähipuistossa Typy yleensä istuu hievahtamatta paikoillaan ja tuijottaa meitä omistajia viis veisaten muista koiruleista. Tai nuuhkii nenä maassa ja antaa kipakat lähdöt niille, jotka sen nuuskuttelurauhaa uskaltavat tulla häiriköimään. Joskus muinoin ajattelin, ettei koirapuistolla ole väliä mikä se on tai missä se on. Pääasian luulisi olevan se, että koira saa siellä vapaasti temmeltää ja tutustua lajitovereihinsa. Mutta kyllä sillä on väliä, ainakin meidän Typsylle.