Käteen jäi kultaa ja kiloja

On kulunut hippasen yli kaksi kuukautta siitä, kun saattelimme isännän kanssa Pimun sen viimeiselle matkalle. Huh, tähänastisen elämäni kovin paikka ja varmasti isännästä voi sanoa samaa. Pahin suru ja ikävä on taipunut taka-alalle mutta toki Pimuli on muistoissamme vahvasti. Kun kuljemme Typyn kanssa ulkona, nousee puheissamme usein esille Pimu. Miten se olisi tässä tilanteessa toiminut, miten se hoiti tuonkin asian, Pimu ei koskaan tehnyt noin miten Typy taas toimii... Vertailua isokorvien kesken teemme rakkaudella, onhan Typy oma ihana itsensä vaikka kovin eriluontoisia meidän tytöt olivatkin. Joskus minua säälittää Typsy ihan kamalasti, koska se on nyt yksin. Kannan huolta siitä, miten se pärjää ja onko sillä tylsä elämä. Mutta parhaamme tehdään, että se olisi maailman onnellisin koira. Ja ehkä joskus, kun aikaa on vierähtänyt, se saa pienen beagleystävän.

Sotshista jäi käteen muutama mitali ja kisakatsomo hiljeni. Mutta vain hetkeksi, sillä isäntä virittelee jo tunnelmia kohti kesää ja jalkapallon MM-kisoja. Itse en ole kova penkki- enkä muukaan urheilija mutta sydäntä lämmitti Sami Jauhojärven saavuttama mitali. Pitkä ura huipentui vihdoinkin kullan kiiltoon, hieno juttu! Typy on formulafani, joka pentuna innostui suunnattomasti, kun sille kuiskasi korvaan sanat Kimi Räikkönen. Ja kun telkkarista tuli mainos, jossa Kimi oli vaihtanut erääseen puhelinoperaattoriin, Typy jähmettyi tuijottamaan kyseistä mainosta. Mistä lie tuo Kimi-kuume Typylle mahtoi nousta... Nyt formulat ovat jääneet taka-alalle ja Typyä kiinnostaa vain telkkarin ääressä nautittavat syömiset. Ja niin valitettavasti emäntääkin, joten tänään lenkkeillään taas reippaasti!