tiistai 18. helmikuuta 2014

Kohta taas kuunnellaan ja kaarretaan Kangasniemelle

"Ai minäkö söisin rusakon jätöksiä...
en kai..."
Vahvimmallekin rautamahabeaglelle voi käydä hullusti, kun mättää suuhunsa monta päivää putkeen rusakon sontaa. Typsy kaiveli papanoita antaumuksella jopa lumen alta ja hyviä näyttivät olevan. Ei auttanut kiellot, ei huutaminen, ei jämäkkä komentaminen eikä houkuttelu. Tuloksena oli pari päivää kestänyt vatsatauti, joka tietysti saattoi johtua jostain muustakin. Mutta epäilen...

Ikävää oli se, että lauantaina vierailimme isännän veljen ja hänen avovaimonsa luona. Siellä meitä odotti myös Esco ja Risu, joiden kanssa olisi ollut mukava laittaa pelit pystyyn. Ja kyllähän Typy yritti riekkua poikien kanssa ja samalla myös paeta liian tuttavalliseksi käynyttä Risua. Vatsa ei kuitenkaan tykännyt moisesta riehumisesta ja tuloksena oli oksennukset olohuoneen matolle. Vieraskoreus on siis tuntematon sana meidän Typsykälle. Uloskin piti päästä usempaan kertaan mutta onneksi vatsavaivat alkoivat loppuillasta hellittämään. Bussimatka kotiin sujui jo mallikkaasti ilman, että matkakavereina olisi ollut meidän kaksijalkaisten lisäksi myös yrjö ja ripuli.

Tällä viikolla teemme järjestyksessään toisen lukukoirakeikan lähikirjastoomme. Tänään aion treenailla Typyn kanssa kuunteluhommaa, jotta suoriutuisimme tulevasta työkomennuksesta hyvin. Ja varaan kirjastoreissulle mukaan herkkuja, sillä uskon, että lukijoihin saadaan parempi kontakti, kun annan heille mahdollisuuden tarjota Typylle makupala ennen kuin kirjan kannet aukeaa. Pitäkääpä peukut ja tassut pystyssä, että operaatio Kuuntelu sujuu kommelluksitta!

Kuraa, loskaa, vesisadetta, kuraa, rapaa... Minne katosi se talvi? Vai loppuiko syksy vielä ollenkaan? Isäntä oli jo kuullut mustarastaan laulua ja talitiaiset pitävät myös kovia konsertteja. Itse yhdistän lintujen laulun kevääseen ja nyt on vasta helmikuu. Mutta siivekkäiden viserrys nostaa mieleen Kangasniemen ja pienen punaisen mökin. Kevättä ja tulevaa mökkikautta kohti siis mennään jo kovaa kyytiä, jippii jeeee!


4 kommenttia:

  1. Onko Typsykkä nyt terve? Tosiaan... Ulkona linnut laulaa niin että korvissa soi ja maa on niin jäässä että siellä saa suunnilleen edetä nelinkontin. Peukut on pyatyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Typy on jo ihan kunnossa. Vatsa alkoi perjantaina reistailemaan mutta sunnuntai-aamuna Typy oli taas voimissaan. Mutta nyt se ei ole enää ahminut niitä rusakon papanoita... Kyllä ulkona saa edetä nyt todella varovasti, liukasta on. Yritetään pysyä siis pystyssä, onneksi biigeleillä on neljä jalkaa! Josélle terkkuja.

      Typyn emäntä

      Poista
  2. Moikka! Sinulla on todella ihana blogi! Typy on todella ihana ♡ Jäänpäs seurailemaan teidän seikkailuita :)
    Nyt olen ilkeä, ja piilomainostan, mutta haluaisitko kurkistaa minunkin blogiani, jossa seikkailee vuorostaan australianpaimenkoirani? soosookamu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta palautteesta, kiva kuulla että tykkäät Typyn blogista. Ja Typystä itsestäänkin, välitän isokorvalle terveisesi! Ehdottomasti käyn kurkkaamassa blogiasi. Tervetuloa mukaan meidän seikkailuihin!

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.