perjantai 21. helmikuuta 2014

Se meidän juttu

Olen todella iloinen, että päätin tyrkyttää Typyä lukukoiraksi. Näin voin todeta vaikka takana on vasta kaksi kuuntelukeikkaa. Mitä meille näistä kirjastokäynneistä jää käteen? Typylle rapsutuksia, silityksiä ja ihastelua. Minulle taas hyvä mieli, kun pienellä vaivalla voimme Typyn kanssa tuoda iloa pikkuihmisille ja vähän isommillekin. Lukukoiraa halutaan tulla tapaamaan. Ketään ei ole pakotettu kirjastoon eikä mikään viranomaistaho ole välikätenä järjestelemässä lukuhetkiä. Tässä on vissi ero mm. tukihenkilötoimintaan, jossa olen ollut mukana. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että vapaaehtoistyön muodoista juuri lukukoiratoiminta on se minun juttuni. Eikä vähiten siksi, että tämä on Typsyn ja minun yhteistä touhuamista.

Järjestyksessään toinen lukukoirakeikka sujui paremmin kuin hyvin. Arvasin, että ensimmäisellä kerralla vieras paikka aiheuttaisi Typylle epäluulon puuskia, jotka ilmenevät haukahteluna. Mutta tällä toisella reissulla Tyyperi oli jo selvästi päässyt sinuiksi lastenosaston satuhuoneen kanssa ja lukijoiden kanssa päästiin hyvin yhteisymmärrykseen, kun jokainen sai tuokion aluksi antaa Typylle koirankeksin. Kirjastotäti antoi meille virka-asun, jonka kääräisin tietysti heti Typsykän kaulaan. Kyllä nyt kelpaa, kun on työasu ja kaikki! Eikä meidän muutenkaan tarvinnut lähteä kirjastosta tyhjin käsin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys valitsi kyseisen kirjaston lukukoirat Vuoden Lapsiperheen ystäväksi vuosimallia 2013. Kirjastossa oli tammikuussa järjestetty juhlava palkitsemistilaisuus, jonka me valitettavasti jouduimme jättämään väliin Typyn juoksun vuoksi. Mutta Typyäkin oli muistettu ison luun muodossa vaikkei kunnia ehkä sille vielä kuulunutkaan. Me kun aloitimme kuunteluhommat vasta tämän vuoden puolella. Kaunis kiitos silti.

Eilen maahan satoi pieni kerros lunta pikkupakkasen kera. Olipa kummallista, kun ei tarvinnutkaan pestä Typyä ulkoilureissujen jälkeen. Tuntuu, että suihkukeikat ovat jo ihan vakio-ohjelmaa ja yllätys on todella positiivinen, jos ulkona ei roiskukaan rapa. Valitettavasti tätä iloa ei taida kauaa kestää, joten siitä pitää ottaa kaikki irti ja tehdä useampikin lenkki päivässä. Reipasta viikonvaihdetta myös teille, hyvät PSB:n lukijat!  



 

6 kommenttia:

  1. Onpa kivan kuuloinen, tuo lukukoira harrastus. :)
    Totta tosiaan, on aivan ihanaa nyt kun on muutama sentti lunta, niin pihakaan ei muistuta enää luistinrataa. Kamulla kun on vielä nuo pitkät karvat, ovat kurakelit aivan kamalaa aikaa :,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, lukukoirailu on mukavaa ja Typy tykkää, kun saa jakamatonta huomiota osaksensa. Toivottavasti lumipeite pysyisi maassa edes viikonlopun ajan... Rapsutuksia Kamulle!

      Typyn emäntä

      Poista
  2. Kyllä, Typy, istutkin töpäkän ja osaavan näkösena tossa virka-asussas. Sä oot ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typy kiittää teidän kehuista ja punastuu. Ihania olette tekin! Typyn emäntä

      Poista
  3. Pikku lumisade on kyllä tervetullut, sillä Jose ei suostunut kävelemään asfaltilla. Lukukoira- toiminta kuulostaa aika rennolta ( eli Josesta ei kyllä olisi siihen ). Voisin itse kyllä maastoutua 5- vuotiaaksi ja tulla kuuntelemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän epäilytti Typynkin kohdalla, olisiko siitå lukukoiraksi. Pimu olisi ollut todella hyvä lukukoira. Mutta hienosti Typy on hommasta suoriutunut. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja Typy osaa jo keskittyä paremmin. Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.