torstai 30. huhtikuuta 2015

Mökkivappu

Kevään viimeinen lukukoirailu sujui hienosti. Tätä harrastusta jatkamme Typsyn kanssa ehdottomasti myös syksyllä. Uskon, että olemme tuoneet iloa lukijoille ja hyvilläni olen seurannut, miten Typy käyttäytyy rauhallisesti ja ystävällisesti kirjastolla vierailevia kaksijalkaisia kohdatessaan. Tämä homma on ollut Typylle oikein mainiota sosiaalisten taitojen kehittämistä. Olen hyvin ylpeä sinusta, Typy!

Tuntuu vähän epätodelliselta, että talvi mennä hujahti ja olemme jo taas suuntaamassa auton nokan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. Meidän vapunviettoon pienessä punaisessa mökissä kuuluu mm. saunomista, risusavottaa, huussin korjaamista, grillausta ja lötköttelyä sängyssä hyvä kirja kädessä. Pimun ja Nupin yhteiselle haudalle lasken kimpun kukkasia ja sytytän lyhtyyn kynttilän.

Toivotan koko meidän perheen puolesta kaikille Pienen Suuren beaglen lukijoille sekä blogikavereillemme (kotiväet mukaan lukien)



Hilpeää ja kepeää kevään juhlaa Vappua!








maanantai 27. huhtikuuta 2015

Jääräpää

Pidettiin taas viikonloppuna Typyn kanssa huushollia kahteen naiseen pystyssä, kun isäntä reissasi Tampereella. Hyvin me pärjättiin ja lauantaina tehtiin useampikin pitkä lenkki, sillä ilma oli aurinkoisen keväisen kaunis. Koirahierojamme kävi eilen hieromassa Tyyperiä ja ensivaikeuksien jälkeen Typy asettui hienosti paikoilleen hieronnasta nauttien. Ne ensivaikeudet olivat tässä tapauksessa sitä, että Typy ei halunnut käydä hierontamatolle pitkäkseen vaan olisi mieluummin käynyt nukkumaan meidän sänkyyn. Ja kun sain Typyn hätisteltyä sieltä pois, se siirtyi omaan petiinsä. Ja sieltä sohvalle... Lopulta kannoin Typsyn hierontapaikalle. Hieroja totesi, että aikamoisen itsepäinen tuo meidän Typsykkä on... juu, näin on. Jääräpää, kuten beaglet tuppaa olemaan.

Hieroja totesi Typyn takajaloista, että niissä on lihasvoimaa ja hyvältä näyttää. Oikea jalka on edelleen hieman heikompi kuin vasen ja onkin syytä yhä jatkaa tasapainoharjoituksia sekä kotijumppaa. Oikean jalan reisi on myös tukkoinen ja siihen saadaan apua hieronnasta. Itse ajattelin, että Typyn selkä olisi juntturassa mutta eipä ollut! Se oli hieno uutinen se. Ajatuksissa on, että alkusyksystä käymme piipahtamassa taas fysioterapeutilla, joka saa katsoa miltä Typyn askellus uintikesän jälkeen näyttää.

Tällä viikolla lukukoiraillaan vuoronvaihdosta johtuen kevään viimeistä kertaa. Toivon, että meillä on taas runsaasti lukuporukkaa paikalla. Huomenna käymme visiitillä moikkaamassa Keravan poikia, jotka äitinsä mukaan odottavat jo biigelivauvaa saapuvaksi. Ja viikon ehdottomasti tärkein, hauskin, iloisin ja jännittävinkin asia on se, että vietämme vappua Puulan rannalla! Pitkä odotus on kohta takana ja edessä mökkikauden avaus Kangasniemellä. Seuraava mökkireissu tehdäänkin sitten jo neljään nokkaan...

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Paljon hyvää

Turhaan otin niin suurta murhetta kantaakseni Typyn jalkojen suhteen. Viikon mittaan kävely on palautunut normaaliksi ja vauhti on entisenlaista. Ehkäpä yhtenä iltana annettu särkylääke sekä se, että pistin petini lattialle ja nukuin Typyn vieressä, auttoi asiassa. Lattialla nukutun yön jälkeen on oma selkäni kyllä ollut juntturassa mutta mitäpä sitä ei koiraystävänsä eteen tekisi. Sunnuntaina meille tulee pitkän tauon jälkeen taas tuttu koirahieroja hieromaan Typsykkää ja aion vielä hänen kanssaan jutella noista Typyn jaloista. Juoksukin on Typsyltä tältä erää ohi, joten sekin riesa on onneksi takanapäin.

Heti, kun aurinko näyttäytyy ja ilma lämpenee, mielii Typsy uimaan. Vesikävely on toki hyvää liikuntaa sen kintuille mutta vähemmän liejuisia ojia se voisi kyllä kahlata. Koivet ovat usein niin kuraiset ojakävelyjen jälkeen, että puoli koiraa pitää pistää suihkuun, kun pääsemme kotiin. Jännittävää on nähdä, suunnistaako Typy suoraan järveen, kun saavumme talven jäljiltä ensimmäistä kertaa mökille. Tuohon reissuun ei olekaan enää pitkä aika!

Kura lentää, kun ojakävelyn jälkeen Typy ravistelee
turkkiaan.


Tänään vietetään valtakunnallista Koiran päivää. Tänä erityisenä karvakorvien juhlapäivänä mieltäni lämmittää suuresti se, että Helsingin yliopistossa olleet kahdeksan koe-eläimenä toiminutta beaglea pääsivät vihdoinkin eläkkeelle ja jokaiselle löytyi uusi koti. En valitettavasti ymmärrä ollenkaan sitä, että Suomessa käytetään beagleja koe-eläiminä. Todella kamalaa. Eikä myötätuntoni riitä koe-eläinten käyttöön ylipäätään, oli mikä tahansa eläin. Mutta onneksi nämä eläkeläiset saavat vanhuusvuotensa elää mukavissa ja rakastavissa kodeissa.

Toivotamme Typyn kanssa kaikille meidän karvakavereille sekä blogikamuille mukavaa ja herkkupalarikasta haukkujen omaa päivää! Typsykkä saa juhlapäivän kunniaksi hirvimakkaraa. Nam!



maanantai 20. huhtikuuta 2015

Pessimisti

Näsiä kukassaan.
Pidin tänään lomapäivän ja lenkkeilimme päivällä Typyn kanssa aurinkoisessa, joskin tuulisessa säässä. Leskenlehdet ja valkovuokot kukkivat kilpaa ja läheisen puiston näsiät ovat myös kukassa. Lammasaitaus ammottaa vielä tyhjyyttään mutta eiköhän määkijät saavu sinne kesäkuun alkuun mennessä. Mitähän pikkubiigeli tuumaa lampaista...

Lauantaina jatkui syntymäpäiväni juhlinta, tällä kertaa mukavan naisporukan seurassa. On ilo kerätä vanha kaveripoppoo ainakin kerran vuodessa yhteen, koko sakki. Eräs vieraista nauroi, että edelleenkin hän kalenteriinsa merkitsee nämä kokoontumiset tyttöjen illan nimellä vaikka porukka ei ikänsä puolesta enää tyttöjä taida olla... Tuumasimme kuitenkin kaikki yhdestä suusta, että nämä illanvietot pysyvät ikuisesti tyttöjen iltoina.

Tässä kuvassa pitäisi näkyä Typyn
lisäksi valkovuokkoja...
Koska Typyllä on yhä juoksu eikä sitä sen vuoksi viitsinyt laittaa kylille, sai uimamaisterikin osallistua hauskanpitoon. Isännän pistin kyllä illaksi evakkoon naisväen tieltä. Typsykkä sai tuliaisia lelujen ja herkkujen muodossa. Saipa meidän tulevakin perheenjäsen ihan oman lelun, jonka pistin talteen odottamaan omistajansa saapumista. Typsy käyttäytyi hienosti juhlien ajan paitsi että ehti syödä voileipäkakun päätyä ennen kuin äkkäsin tilanteen. Tilaisuus tekee varkaan, etenkin Typystä.

Viime päivinä Typy on hieman aristellut takajalkojaan ja olen näkevinäni sen kävelyssäkin outoja piirteitä. Pelottaa, onko jalkojen suhteen tullut nyt takapakkia. Seuraamme tilannetta ja mikäli huoli ei väisty, varaamme ajan eläinlääkäriin. Isäntä ei ajattele, että vielä tarvitsisi yöuniaan menettää mutta minä tuppaan reagoimaan näihin asioihin ehkä liiankin pessimistisesti. Toki leikatut jalat voivat joskus temppuilla ilman, että se olisi jotakin vakavaa... Toivotaan siis parasta ja minä yritän olla pelkäämättä taas pahinta.




keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Suuri vastuu

Viikonloppuna tunnelma oli suurelta osin iloinen. Lauantaina herkuttelimme synttärikakulla ja Typy sai odotetusti tuliaisiksi herkkuja. Siinä ei kauaa ehtinyt siankorva vanheta, kun Typsykkä pisteli sen antaumuksella poskeensa. Loput herkut pistin talteen odottamaan seuraavia makusteluhetkiä.

Juuri ja juuri jalat pitivät pystyssä pientä beagletyttöä, jonka sunnuntaina tapasimme Räntäsään kennelissä. Ylpeä Milo-äiti katseli rauhallisesti vieressä, kun nostin pennun syliini ja silitin sitä. Oli valtaisan mukava nähdä pentu viimeinkin. Toivon, että voimme olla sille paras mahdollinen koti ja isäntäväki yhdessä Typyn kanssa. Tunsin jo tuosta sylihetkestä alkaen vastuuta siitä, että pystyisimme kasvattamaan pennusta onnellisen ja reippaan tyttösen. Se on päämäärä, johon kaikin keinoin tulemme pyrkimään. 

Tällä viikolla kävimme lukukoirailemassa ja työkeikka sujui mukavissa merkeissä. Kevään aikana on riittänyt hienosti lukijoita ja meillä on vielä yksi kuuntelukerta edessä ennen kesätaukoa. Mikäli kirjaston väki sallii, jatkamme lukukoirailua taas syksylläkin. Tämä on ollut antoisaa hommaa. 

"Kyllä kuuntelen."


Ja se itku; en itkenyt pennun tavattuani. Mutta silmät kostuivat uutisesta, että samassa kennelissä asustellut Typyn äiti Lysti lähti vihreämmille metsämaille pääsiäismaanantaina 12,5 vuoden ikäisenä. Lystin kohtaloksi koitui iso kasvain, joka sitten pääsiäismaanantaina päätti revetä. Harmitti kovasti, että emme ehtineet tavata Lystiä. Lupasin Typylle sunnuntaina kotoa lähtiessämme, että kerron sen äidille kovasti terveisiä ja kehun, miten ihastuttavan tytön se lokakuussa 2009 synnytti. Mutta uskon, että tuolla jossakin Pimu nyt kertoo Lystille, miten hieno kaveri Typy sille oli ja meille on sitä edelleen.


Ps. Lupasin pennusta kuvan tänne blogiin. Mutta koska en tajunnut kennelin rouvalta kysyä lupaa kuvien julkaisuun, toivon että jaksatte odotella vauvakuvaa siihen saakka, kun haemme tytön helatorstain tienoilla kotiin.