Selvisin viikonlopusta ilman itkua mutta hampaita kiristelin muutamaan otteeseen. Typyllä kun tahtoo pissit lirahtaa vähän minne sattuu ja pyykkikone jylläsikin taas pesuohjelma toisensa perään. Meidän huushollissa myös talous- ja vessapaperin kulutus on tällä hetkellä suurperheen luokkaa. Kaiken kaikkiaan vietin kuitenkin rentouttavan viikonlopun, joka sisälsi runsaasti ulkoilua ja lepäilyä beaglet kainalossa.
Viime päivinä olen tehnyt uusia havaintoja koiristamme. Typyllä on hajuaisti alkanut terästymään ja kehittymään. Se kulkee hyvin paljon nenä kiinni maassa ja hajumaailma valtaa yhä enemmän sen ajatusmaailmaa. Kohta se on varmaankin samanlainen "kuuro" kuin Pimu; kun ollaan ulkona, ei nähdä eikä kuulla mitään. Nenä vie... Kevään tulo ja kesä antavat tietysti paljon uutta ihmeteltävää, joten silloin nenä on varmaankin välillä myös pystyssäpäin. Pimu taas on käynyt entistä kärkkäämmäksi nostamaan remakkaa, kun on kyse ruuasta tai muusta syötävästä (=tyhjät talouspaperirullat, pahvinpalat, nenäliinat yms.). Komentava haukku tulee heti, jos Typy yrittää lähestyä lattialla olevaa paperinpalaa. Herkkupalojen antaminen pelkästään Typylle edes palkitsemis- ja koulutusmielessä on täysin mahdotonta. Vanha höperökin pitää palkita, kun Typyä käsketään istumaan tai tulemaan luokse. Muuten nousee meteli ja Typy-parka joutuu sijaiskärsijäksi näissä tilanteissa. Ruokkivaa kättähän ei parane purra, sen tietää Pimukin...
Vessapaperikuormien lisäksi kannamme siis kaupasta tuplamäärät myös koirien namupaloja, jotta kaikki ahmatit saavat oman osansa. Ajattelinkin siirtyä porkkanoihin, jotka toimivat hyvinä koulutusherkkuina ja niitä voi antaa huolettomin mielin, ne kun eivät lihota. Ja Pimulla on suurempi homma syödä iso porkkana kuin koirankeksi, jolloin Typykin ehtii hotkaista oman palansa. Rauha pysyy maassa, sijaiskärsijä ei saa rökitystä ja ruokkiva käsi voi huokaista helpotuksesta, kun erotuomarin hommat vähenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.