Ne syö toisten eväät

Tällaisilla kovilla talvipakkasilla lumimääränkin ollessa valtava, on tärkeää huolehtia myös metsän asukeista. Pikkulintujen ruokinta auttaa niitä lintuparkoja selviämään, jotka eivät syystä tai toisesta muuta talveksi aurinkoisempiin maisemiin.

Lenkillä kuljemme koirien kanssa pääsääntöisesti samaa vakioreittiä, josta valtaosa menee läpi metsän. Ja rikomme järjestyssääntöjä pitämällä isokorvia osan lenkkiä vapaana, sillä vastaan- ja perässätulijoita ei juuri ole. Mutta kuluvana talvena olen huomannut, että on huono yhtälö tämä irtipitäminen ja lintujen ruokinta. Joku innokas lintujen ystävä kun on keksinyt eksyä reitillemme ja nakkelee puunjuurille ja kantojen päälle leivänpalasia, hedelmiä(!), pähkinöitä ja siemeniä. Linnuille eväitä siis. Ja kun tiedetään beaglein ahneus (syötäväksi kelpaa miltei kaikki), ei siinä säästy lintujenkaan ruuat, kun beagle osuu kohdalle.

Eilen odottelin iltapäivälenkillä kaksikkoa puolisen tuntia, jotta kaverukset saivat aterioitua loppuun. Komennukset ja käskyt kaikuivat kuuroille korville, mikä ei ole suurikaan yllätys. Kahlasin umpihangessa ja yritin hätistää koiria pois leipäpalojen kimpusta, jolloin ne juoksivat minua iloisesti karkuun limpunpalat suussa. Ihailen tätä lintujen ruokkijaa, sillä hänellä täytyy olla reisiin ulottuvat saappaat ja hyvä kunto, jotta jaksaa toimittaa ruuat keskelle umpihankea, johon polulta on matkaa 20-30 metriä.

Minulla on huonompi kunto kuin Pimulla ja Typyllä. Ja mikään ei ole niin ärsyttävää kuin karkuun juoksevat koirat. Joten vaihtoehtoja on kaksi; annan koirimusten jatkossakin syödä linnuille tarkoitetut ranskanleivät. Tai pidän ne koko lenkin ajan kiinni remmissä ja toivon, että kesä tulee pian! Sitten loppuu lintujen ruokinta.