tiistai 11. syyskuuta 2012

Selvittiin vain säikähdyksellä

Ihan tavallinen iltalenkki sen piti eilen olla. Mutta Typyn päälle hyökkäsi äkäinen jackrussellinterrieri. Koiran omistajat istuivat lähikaupan pihalla olevalla penkillä ja olivat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Ja ei varmasti ensimmäistä kertaa, ulkonäöstä ja olemuksesta päätellen. Pikkurakki säntäsi panta kaulassa fleksiä perässään vetäen suoraan Typyn päälle, kun ohitimme jonkin matkan päästä kyseisen konkkaronkan. Russeli hyökki Typyn niskaan hampaat irvessä ja välillä se pyörähti autotien kautta ottamassa vauhtia hyökkäykseensä. Minä vedin Typyä syrjään ja työnsin omaa jalkaani hyökkääjän pään eteen suojellakseni Typsykkää vaikka se kunniakkaasti puolustikin itseään. Typeräähän se oli mutta ihme kyllä koira ei käynyt minuun kiinni vaan keskittyi jahtaamaan Typyä. Pimun se jätti jostain syystä rauhaan eikä Pimukaan reagoinut tappelijaan kuin katselemalla sen sekopäistä riehumista.

Siinä sitten mentiin eteenpäin kohti kotia. Pimu toisessa kädessä yritin toisella kädellä miltei kantaa Typyä sen valjaista ja edetä reippaasti. Russeli säntäilee autotiellä ja meidän perässä yrittäen näykkiä Typyä päästä ja kaulasta. Välillä pysähdyimme, sillä pelkäsin, että sekopää on kohta auton alla ja sitten voi tulla pahaa jälkeä. En edes tajunnut ihmetellä miksei sen omistaja tule hakemaan koiraansa pois. Vasta kun kovaäänisesti kehotin hyökkääjää painumaan helvettiin, lähti koiran isäntä hoippuroimaan meitä kohti. Ja saihan herra koiransa kiinni selittäen, että hänellä on kaksi koiraa ja he odottavat taksia... En osannut sanoa moiseen epäselvään möngerrykseen mitään muuta kuin "jaa, vai niin" ja kiihdytin askelia. Pysähdyin vielä tarkistamaan ettei Typylle tullut rähäkästä mitään vammoja. Ei onneksi tullut, ehkä pientä henkistä järkytystä lukuunottamatta. Itselläni mielessä pyöri, mitä jos hyökkääjä olisi ollut rottweiler tms. isokokoinen koira. En halua edes ajatella, mitä siitä olisi saattanut seurata.

5 kommenttia:

  1. Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin :(

    /Maissi

    VastaaPoista
  2. Olipa karmea kokemus! Onneks ei käynyt ihan pahasti. Meijän äippä olis pyörtynny järkytyksestä.

    Kaksi koiraa? Vai näkikö se jäppinen koiransa kahtena... Kaikenlaisialla sitä koira onkin.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Maissi!
    Kyllä näin jälkikäteen olen todella kiitollinen siitä, ettei käynyt huonommin ja vastassa oli Typyä pienempi koira.

    Myrsky ja Tuisku: kerta se on ensimmäinenkin. Näistähän saa joskus lukea lehdestä, että kaikenlaisilla vastuuttomilla hampuuseilla on koiria ja sitten tapahtuu jotain karmaisevaa. Tyypillä oli totta tosiaan kaksi koiraa mutta se toinen jäi penkillä istuneen rouvan viereen räksyttämään eikä juossut päälle. En kyllä tajua mitä tekemistä sillä, että tällä parivaljakolla oli kaksi koiraa, oli siihen ettei mies tullut hakemaan tappelupukaria pois saatika että olisivat pitäneet koiransa kiinni.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista
  4. Itsekin olen muutamaan otteeseen puolustanut Avaa irtokoiria vastaan ja nykyään se luottaakin muhun jo niin että kaikki ohitukset sun muut hoidan minä enkä päästä vieraita Avan luokse. Itse olisin varmaan tuossa tapauksessa napauttanut napakan potkun hyökkäävän koiran persuksille ja nostanut oman koiran syliin turvaan. Beagle kuitenkin vielä senverran pieni että hetkeksi kestää syliin napata. Omaa koiraa saa puolustaa, koska se ei ole sinun vika että joku ei osaa pitää koiraansa kiinni. Jos toinen koira hyökkää se on aina hyökkääjän omistajan vika.

    VastaaPoista
  5. -E-: jos kyseessä olisi ollut isompi koira, olisin näyttänyt vähäiset karatetaitoni. Mutta onneksi jackrussell oli pieni rääpäle, joten ei tarvinnut turvautua väkivaltaan (jota ehdottomasti vastustan noin ylipäätään). Ja Typy on terhakka tapaus, kun tarve vaatii. Mutta kyllä; tilanteen niin vaatiessa minusta kuoriutuu esiin emo, joka puolustaa omia lapsiaan viimeiseen asti.

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.