Annoimme Typyn mielestä varmasti sen elämän kamalimman synttärilahjan, kun vein sen keskiviikkona eläinlääkäriin. On aina yhtä surkeaa jättää koira operaatioon ja poistua itse paikalta. Odottamaan, että tulee soitto, jossa kerrotaan koiran olevan nyt täysin hereillä ja sen voi hakea kotiin. Ja tämä odotus tuntuu ikuisuudelta. Typsykän kohdalla olen niin harmissani, että sitä on jouduttu leikkelemään ja nukuttelemaan turhan usein. Taidamme olla Typyn kanssa nyt samoissa leikkausluvuissa. Omia leikkauksia vaan en ole osannut pelätä ja jännittää ollenkaan niin kovasti kuin koiriimme kohdistuvia operaatioita.Typsyn purukalusto kuvattiin ja tutkittiin huolellisesti. Hampaat puhdistettiin kauttaaltaan ja kiillotettiin. Kadoksissa olevaa ylähammasta ei löytynyt leukaluusta eikä ikenestä. Joten sitä ei ole koskaan Typylle syntynytkään.
Kolme hammasta Typyllä oli siinä kunnossa, että ne piti poistaa. Kahdessa oli lohkeama ja tummentumaa. Yksi oli murtunut enemmänkin. Typyllä on kuono nyt melkoisen turvoksissa. Se on varmasti myös kipeä, joten viikon verran Tyyperi saa särkylääkettä. Nappulat, luut ja muu kova purtava on pannassa parin viikon ajan. Suuta tulee huuhdella vedellä joka ruokailun jälkeen. Helpommin sanottu kuin tehty...
Illalla, kun Typy oli täysin herännyt, sille maistui ruoka. Juhlan kunniaksi maksalaatikkoa. Hippu sai toki maistiaiset omaan kuppiinsa. Nyt pidämme kaikki käpälät ja raajat pystyssä, että Typyn suu paranee mallikkaasti ja nopeasti. Pääasia, että hampaat on nyt hoidettu ja mitään muuta ongelmaa ei löytynyt. Typsykän painokin on noussut. Olen siis enemmän kuin iloinen.
