perjantai 27. syyskuuta 2019

Suuren surun mutta myös ilon vuosi

Kuluneella viikolla kävimme Mytön kanssa eläintohtorilla ja pikkuriiviö sai ensimmäisen rokotuksensa. Myttö käyttäytyi lääkärissä oikein mallikkaasti eikä ollut moksiskaan, kun lääkäri pisti neulalla niskaan. Myttö on hyvin reipas tyttö, sanoi eläinlääkäri. Seuraava rokotus käydään ottamassa syysloman jälkeen.

Arki rullaa tuttuun tapaan töissä käyden ja biigeleiden kanssa touhuten. Pyykkikone pyörii ja lattioita luututaan. Nauretaan paljon. Keskimäärin yhtenä yönä viikossa Mytölle iskee ikävä-kaipauspuuska. Siihen ei auta edes Hilpun seura. Silloin meistä kaksijalkaisista toinen siirtää petinsä sohvalle ja loppuyö nukutaankin hyvin. Hippu pötköttää jaloissa ja Myttö kaulalla tai rinnan päällä. Näin meni minun viime yöni ja siinä sohvalla maatessani mietin, miten tärkeitä ja rakkaita nämä luppakorvat ovat.

Ensin riehutaan...

Typyn kuolemasta tulee sunnuntaina vuosi. Sytytämme kotona kynttilän Typsyn valokuvan viereen. Se painajaismainen yö ei ikinä unohdu. En ole eläissäni kokenut sellaista järkytystä ja surua. Mutta siitä on noustu taas tolpilleen, hitaasti mutta kuitenkin. Hipulla on ollut tässä valtavan iso rooli isännästä puhumattakaan. Suuren kiitoksen annan myös ihanille ystävilleni sekä muille minulle tärkeille ihmisille. Myttö toi mukanaan paljon iloa, kun saimme sen mukaan laumaamme.

... ja sitten huilataan.

Jatkamme taas ensi viikolla Hipun kanssa lukukoirailuja naapurikirjastossa. Ja meillä on tiedossa myös valtavan hauska tapaaminen läheisessä koirapuistossa. Toivottavasti se toteutuu. Siitä lisää ensi kerralla. Mytön kanssa siirryimme pentupannasta valjaisiin. Typylle aikoinaan hankittuihin, joita myös Hippu käytti pentuna. Lisäksi ostimme Myttöselle villajumpperin, sillä perintöpalttoot ovat sille vielä liian suuria. Odotamme jo kovasti syyslomaa Puulan rannalla. Siihen on vielä hiukan matkaa. Hyvillä mielin etenemme kohti lokakuuta. 

6 kommenttia:

  1. Nuo vuosj´päevät on rankkoja paekkoja :( Vuan siitä se pikkuhilijjoo männöö sittä. Onneks on nelj´- ja kaksjalakasija ystäviä tukena.
    Tytöt on niiiiiin sulosija tuossa huiluukuvassa <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iivari. Kyllä aika tekee tehtävänsä. Toki suren Typyä edelleen, isäntäkin. Mutta ollaan hyväksytty se, että emme olisi voineet tehdä mitään, jotta Typsykkä olisi saatu parannetuksi ja terveeksi. Sairaus vei, kuten se vie useita muitakin (ihmisiä ja eläimiä).

      Hippu ja Myttö ovat todella löytäneet yhteisen polun ja sävelen!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Koirat tuovat tullessaan suuren määrän rakkautta, mutta toisinaan myös surua. Toivottavasti teille on nyt vuorostaan luvassa enenevässä määrin rakkautta, kun surua on jo ollut niin paljon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilon hetkiä onneksi riittää vaikka surtukin on. Elämä on raakaa peliä, luopumista ja kipeitä hetkiä. Mutta myös onneksi naurua ja onnellista oloa.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  3. ihanaa, että teillä menee hyvin ja suru on väistynyt. Kukaan ei varmasti unohda Typyä. Elämä jatkuu ja nyt on perheessä uusi ihana jäsen, Myttö. Erittäin hyvää ja onnellista lokakuuta teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos! Myttö on aivan ihastuttava persoona. Typyä se ei korvaa, eikä ole tarkoituskaan. Typyä ei ikinä unohdeta eikä tarvitsekaan. Muistelen sitä suurella rakkaudella ja ylpeydellä.

      Mukavaa ja leppoisaa lokakuuta teille!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.