sunnuntai 30. elokuuta 2020

Lukukoiran loma lopuillaan

Olemme iloinneet kovasti siitä, että kesäiset kelit sen kun jatkuvat. Helteitä ei kaivatakaan mutta lämmin ilma kelpaa kyllä. Hippu ja Myttö rytmittävät etätyöläisen päiviä. Ne vievät minut ulos "lounaslenkille", jotta en täysin jumahda juntturaan koneen ääressä istuessani. Työergonomia kun ei ole meidän huushollissa parhaalla mahdollisella tasolla... 

Tytöt ihmettelivät piikkipalloa.
Suloinen kaveri!

Viikko sitten juhlistimme pienimuotoisesti isännän heinäkuussa ollutta synttäripäivää. Anoppini ja appiukkoni kanssa kilistelimme juhlamaljat ja söimme hyvin jälkiruuaksi kakkukahvit nauttien. Hippuli ja Myttöskä olivat riemuissaan, kun tapasivat näitä lemppari-ihmisiä jälleen kerran. Rapsutuksia kaksikko osasi pyytää koko illan ja niitä tulikin runsain mitoin. Myttö kantoi ylpeydellä housujaan ja kaikki kehuimme, miten hienosti se niitä suostuu pitämään. Hyvä tyttö 👍.

Alkuviikosta ihmettelimme siiliä, jonka tapasimme päivälenkillä suojaisesta lehtikasasta. Itse en olisi sitä havainnut mutta Hippu hoksasi kaverin. Kovin lähelle en isokorvia päästänyt vaikka ne olisivatkin halunneet tutkia piikkikaveria tarkemmin. Jätimme siilin jatkamaan päiväuniaan. Tämän kesän aikana olemme nähneet siilin useammin kuin moneen vuoteen. Hienoa, että niitä näyttäisi olevan taas enemmän.



Eilen läksimme piipahtamaan Haltialan tilalla. Siellä oli runsaasti porukkaa katsomassa mm. lampaita ja lehmiä. Lehmät olivat tällä kertaa kaukana pellolla, joten läheltä emme päässeet niitä näkemään. Harmi, sillä olisi ollut hauska nähdä, mitä Myttö niistä tuumaa. Se kun ei ole vielä koskaan lehmiin törmännyt. Ajellessamme takaisin kotiin, pysähdyimme kahville Helsingin pitäjän kirkolle. Siellä on viihtyisä kahvila, jonka terassilla hörpimme kahvit auringonpaisteessa. Hilpu ja Myttöskä keräsivät ihailijoita ympärilleen ja tietysti nauttivat suosiostaan 😀. 


Haltialassa elukoita enemmän meidän
likkoja kiinnosti erilaiset hajut.

Huomenna käynnistyy Lasten ja Nuorten säätiön lanseeraama Read Hour-kampanja. Vantaan kaupunki julkaisi asiasta tiedotteen, jonka kuvassa poseeraa ryhdikkäästi ja ammattimaisella otteella meidän Hippu! Voit kurkata tiedotteen täältä. Keskiviikkona suuntaamme kotikirjastolle. Saamme kunnian aloittaa kirjaston syksyn lukukoirailut maskien, turvavälien ja käsidesin kera. Uskon, että Hippu on innoissaan päästessään taas hommiin. Sen ei onneksi tarvitse maskia kuonoonsa laittaa. Riittää, kun työasu on mukana ja emännällä runsaasti palkkioherkkuja 😁.

6 kommenttia:

  1. Kesästä ja syksystä on vuoromperrään. Vaekka kyllä ne kesäset päevät alakaa jo viimisijjään veellä. Syksylle haesoo jo ilimahhii.
    Mukavata toemintata on sielä teejjän huusholliin kuulunna. Juhloo ja työtelijästä arkee apukuonojen avustuksella. Unneottamata tietenkää nuita muikeita hajuja mittee tuola muatilalla on tyttöjen kuonoehin tullunna :)
    Turvallista ja ilosta töehen alotusta sinne lukukoerahommiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iivari! Maatilalla oli kyllä todella hyviä hajuja. Niin päättelen, kun tyttöjen kuonot nuuskuttelivat niin ahkerasti. Kiva paikka tuo vaikka nyt siellä olikin yllättävän vähän ulkosalla elukoita.

      Lukukoirahommat siirtyy kevääseen, harmi. Mutta toivottavasti sitten Hippu pääsee taas töihin.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Taukoliikuntaa saa kyllä kivasti, kun piipahtaa koiran kanssa ulkona. Ja voihan sitä ottaa matsin ja vetää kilpaa pehmolelua tai heittää palloa. Mitä vaan nämä nelijalkaiset treenaajat meille kulloinkin keksii :)

    Iloista lukukoirailua, toivottavasti siellä oli taas innokkaita lukijoita ja turvalliset systeemit kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukoirailut meni jäihin, taas. Keväällä on tarkoitus päästä kirjastolle ellei koronatilanne pitkity. Harmillista.

      On kyllä hyvä, että nuo isokorvat vievät emäntäänsä taukokävelylle. Olisi kroppa täysin jumissa muuten. Täällä kotona kun ei tule liikuttua päivän aikana vessaa pidemmälle.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  3. Mukava kuulla, että jossain on vielä siilejäkin. Me ei olla nähty sellaista kuin vuosia sitten viimeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni monta vuotta tässä välissä, että siiliin ollaan törmätty. Nyt niitä on tosiaan taas näkynyt. Suloisia piikkipalloja ne ovat. Myttö ihmettelee kovasti, joten pitää pitää remmi tiukalla, ettei työnnä kuonoaan palleroon.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.