Yökyläilyä

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia aurinkoisista päivistä. Ja kun siihen lisää pienen pakkasen, on ulkoilukelit olleet ihanteelliset. Myttönen kulkee jo yhtä matkaa Hipun kanssa pitkiä lenkkejä. Joten pikkuriiviö on toipunut leikkauksesta miltei täysin. Vielä yritämme kuitenkin isommat riehumiset pitää aisoissa. Välillä se on hankalaa, sillä Myttö rakastaa leikkiä ja painia Hippusen kanssa. 

Hämärää on. Eikä luntakaa juuri maata
valaisemaan. Ulkoilu maistuu silti.

Lauantaina Myttö oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä. Isännän vanhemmat ottivat isokorvat yökyläilemään ja vierailu oli sujunut hienosti. On mielestäni tärkeää, että koirat oppivat olemaan hoidossa ja muuallakin kuin kotona meidän kanssa. Joskus kun hoitopaikalle on syystä tai toisesta tarvetta.

Hiukan meidän Myttönen oli jäänyt ihmettelemään, kun isäntä oli pistänyt kyläpaikan eteisessä oven kiinni eikä kaksikkoa huolittu mukaan. Itse mietin, malttaako Myttö nukkua vieraassa paikassa ollenkaan. Olemme pari kertaa piipahtaneet anoppini ja appiukkoni uudessa kodissa. Mutta paikka ei ole vielä kovin tuttu Hipulle ja Mytölle. Turhaan kuitenkin asialla päätäni vaivasin. Yö oli sujunut rauhallisesti ja Hipun läsnäolo toi varmasti paljon turvaa Mytölle. Isännän vanhemmat pitävät tyttösiä kuin kukkaa kämmenellä ja huolehtivat heistä paremmin kuin hyvin. Olemme kovin iloisia tästä.

Mytöllä on usein jokin risu tai keppi kannossa.
Kuten tänäänkin päivälenkillä.

Koronatilanne näyttää siltä, että emme pääse ainakaan alkuvuodesta vielä lukukoirailemaan Hipun kanssa. Aavistelen, että kirjastokeikat käynnistyvät seuraavan kerran vasta ensi syksynä. Harmittava tilanne mutta terveys edellä toki mennään. Onneksi lukukoiratyöt voi korvata vaikkapa reippailla lenkeillä! Hipulle ja Mytölle olen hankkinut joululahjat. Molemmat saavat herkkuja. Ja valtavasta jo olemassa olevasta leluvuoresta huolimatta myös lelut vaikka olin vielä syksyllä päättänyt toisin...😁.