Kevät pakitti mutta korvat paranee

Hipun korvavaivat näyttävät parantuvat hyvin. Lääkekuuria on vielä reilu viikko jäljellä. Lääkärin määräyksen mukaisesti puolitimme annoksen viikko sitten. Huomenna puolitetaan taas ja seuraavan viikon ajan Hilpulle annetaan ½ tablettia päivässä. 

Seurailemme tilannetta ja kevään aikana viemme Hipun erikoislääkärille, jos tilanne näyttää siltä ja tulehdus uusiutuu. Sen verran jäin miettimään eläintohtorin sanoja, että ihan huvikseen ja varmuuden vuoksi en anna Hipun korvia ronklata ja sorkkia. Vaikka hoidamme koiramme enemmän kuin hyvin, on reilun 20 vuoden koiranomistajan kokemuksella jo jonkin verran luottoa omiin havaintoihin ja maalaisjärkeen. Aivan kaikkiin eläinlääkäreiden suosituksiin emme tartu. Asia on toki aivan eri, jos lääkäri määrää tai vahvasti vakuuttaa, että jokin tutkimus tai hoitotoimenpide on välttämätön. 

Hippu löysi päivälenkillä jäätyneen
raadon. Tietysti sitä piti maistaa.
Ikävä emäntä puuttui kuitenkin peliin.

Tiistaina tänne etelään hyökkäsi lumimyräkkä. Päivälenkillä lumisade oli vielä melko maltillista. Vältin kuitenkin peltoaukeille menemistä, koska tuuli oli kylmä ja kova. Isokorvat olivat riemuissaan, kun uutta lunta laskeutui maahan. Oma mielentila kohentuu kummasti kaksikon iloa katsellessa.

Lumipyrypäivänä laitettiin 
nuuskuttelun lisäksi myös leikiksi.

Tällä viikolla teemme lähiomaisemme muuton. Olemme siskoni kanssa pakanneet kaikki tavarat ja ne viedään kierrätykseen, uuteen kotiin tai kaatopaikalle. Kaiken tavaran pakkaamisessa ja lajittelussa oli yllättävästi puuhaa vaikka kyse on yhden henkilön taloudesta. Siskoni on tehnyt ison työn selvitellessään asunnon myyntiin liittyviä asioita. Kun ne kaikki ovat kunnossa, asunto saadaan markkinoille. Ja tekemistä on vielä, kun asuntoa jo kaupataan; sähkösopimus on irtisanottava, kuten myös kotivakuutus. On otettava uuden asuinkaupungin terveydenhuoltoon yhteyttä ja sovittava hoitopolku sekä sairauden seuranta sinne. Näiden lisäksi on toinenkin iso asia, josta on tehtävä päätöksiä. Ja se on Puulan rannalla olevan mökin kohtalo. 

Uutta lunta ja uusia hajuja. Kuva ei 
valitettavasti kerro, miten paljon
lunta tuiskusi. 

Yhä edelleen mielessäni pyörii kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita tähän tilanteeseen liittyen. Mikä on tilanne syksyllä... missä vaiheessa uudessakaan paikassa asuminen ei enää onnistu... milloin olemme sen edessä, että omaisemme on "kadonnut" lopullisesti. Emme olisi uskoneet vielä vuosi sitten, missä tilanteessa nyt ollaan. Luopumistyötä on tehty ja tehdään. Se on raskasta. Toivon kovasti, että tämä viheliäinen koronatilanne helpottaisi. Se mahdollistaisi tapaamiset, jotka vielä tällä hetkellä kulkisivat melkein kuten silloin ennen.