Hienot hampaat ja hieno valkoinen maa

Ihan tähän kirjoitelmani alkuun esitän koko meidän lauman puolesta lämpimät osanottomme lukukoira Sylvin kotiväelle Sylvin poismenon johdosta. Sylvi edusti ansiokkaasti koko lukukoirien joukkoa ja teki lukukoiratoimintaa tunnetuksi. Sylvi oli rautainen ammattilainen työssään ja sitä tullaan varmasti kaipaamaan kovasti. Nyt Sylvi saa juosta ilman kipuja tuolla iättömyydessä 💗 

Tänne etelään satoi viikonloppuna ensilumi. Hilpunen ja Myttönen ottivat siitä kaiken irti. Voi, miten iloisia meidän likat olivat lumesta! Toivottavasti maa pysyy nyt valkoisena ja vesisateet eivät hetkeen palaa. Tämä toive tuskin toteutuu, sillä harvoin tänne talvi näin ajoissa tulee ja myös pysyy. Mutta saahan sitä toivoa... Eilen ripustimme joulu(kausi)valoja ikkunoihimme ja pengoin joulukoristelaatikkoamme, toista niistä, katsellen pitääkö tehdä lisähankintoja 😀

Reilu viikko sitten Myttö kävi eläintohtorilla hammaskiven poistossa. Operaatio sujui hienosti ja nyt Mytöllä on valkoisena kiiltävä purukalusto. Myttö oli kyllä hyvin tokkurainen koko loppuillan ja vasta puolilta öin jaksoi lähteä ulos pienelle lenkille. Ja isäntä toi mukanaan eläinlääkäriltä terveiset, joita olin osannutkin odottaa: Myttö määrättiin laihdutuskuurille. Painoa pitäisi saada pari kiloa pois...😧 meidän kaksijalkaisten syytähän se on, että Myttis on tukevassa kunnossa. Nyt päivän toinen ruoka-annos on puolitettu ja herkkuja annetaan hyvin rajallinen määrä. Näillä konsteilla ja reippaalla lenkkeilyllä painon pitäisi alkaa tippumaan. 

Myttöä väsytti
eläinlääkärikeikan jälkeen.

Hilpulla on edelleen oikeassa etukintussa pientä häikkää. Mutta paremmalla tiellä ollaan. Jokapäiväistä kipuilu ei enää ole vaan ainoastaan silloin, kun se on Myttösen kanssa riehunut kuin päätön. Toki noita painikisoja on yritetty hillitä mutta kovin vaikeaa sen on. Koirapuistossa keikkumiset on pidetty nyt pannassa. Talven tulossa on se ikävä puoli, että kulkureitit ovat jäässä. Liukastelu ei tee hyvää kenenkään jaloille mutta askellamme varoen, jotta Hipun jalka tulisi taas pian täysin kelpo kuntoon. 

Tällä alkaneella viikolla Hipulla on edessä syksyn viimeinen lukukoirakäynti kotikirjastossa. Lisäksi tapaamme viikonloppuna koko porukalla Patu-herraa, pitkästä aikaa. Itse tapasin Patun viimeksi muutama viikko sitten kyläillessäni Keravalla ja sillä herralla kyllä vauhtia piisaa! Patusta on myös kuoriutunut jo vallan hyvä metsästyskoiran alku. Ja hyvä niin, sillä mettäkoiraksi Patu on perheeseen otettukin. Jännä nähdä, millaiset pelit kolmikko laittaa pystyyn. Sen tiedän, että jälleennäkeminen pitkän tauon jälkeen on varmasti kaikille kolmelle karvakuonolle riemun hetki.