torstai 4. toukokuuta 2023

Naurua, surua, punkkeja ja vatsatautia

Aika on hujahtanut nopeasti ja huhtikuu kääntynyt toukokuulle. Tässä on juhlittu allekirjoittaneen synttäreitä ja kaivettu toppatakit takaisin esiin kaapeista. Kävin työreissulla Turussa ja isäntä piti huushollia sen aikaa pystyssä yhdessä Hilpusen ja Myttösen kanssa. Syntymäpäiväkemut yhdessä hyvien ystävieni kanssa olivat todellinen mielenpiristys ja naurupommi. Tuosta illanvietosta sain valtavasti voimia seuraavan viikon suureen koettelemukseen. 

Likat kerjäävät isännältään
 pähkinöitä (eivät saaneet).

Laskimme äitini tuhkat lopulliseen paikkaan yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Tämä oli viimeinen vaihe tässä hyvin raskaalta tuntuneessa matkassa, joka alkoi 5. helmikuuta. Eikä tämä reissu vieläkään ole täysin maalissa 😢 Kaikenlaiset paperiasiat on kuitenkin saatu nyt hoidettua. Mutta oman äidin menettäminen ja vielä yllättäen, aivan liian aikaisin, on jotain, mitä en osaa kuvata. 

Jos joku on pohtinut, ettei tänne blogiin ilmestynyt meiltä vapputervehdystä, johtuu siitä, että minuun iski vapun alla valtavan ärhäkkä vatsatauti. Joten meidän vappu meni kotona rauhallisesti leväten. Vappuherkkuja emme syöneet, ei edes isäntä (ehkä myötätunnosta minua kohtaan 😄). En pystynyt muutamaan ensimmäiseen sairaspäivään liikkumaan minnekään. Isäntä huolehti Hipusta ja Mytöstä. Sekä välillä myös minusta, niin huonoon jamaan tuo tauti minut vei. Eilen pystyin vihdoinkin toteamaan, että taitaa tämä tauti olla nyt selätetty.  

Myöhästynyt vapputervehdys
meidän vappulikoilta!

Hipusta ja Mytöstä on löydetty tämän kevään ja kesän ensimmäiset punkit. Nuo viheliäiset näyttävät tulevan esiin hyvissä ajoin keväällä. Isäntä käytti Hippua viikko sitten rokotuksissa. Eläinlääkärikäynti oli sujunut hienosti, kuten Hippuselta saattaakin odottaa. Myttösellä rokotusreissu on edessä syksyllä. Mytön laihdutuskuuri on tuottanut toivotun tuloksen ja sen paino on saatu hallintaan. Enää tuskin voidaankaan puhua laihduttamisesta. Mytön ruokavalioon tehtiin pysyvä muutos, joka on osoittautunut hyväksi. Hipun kohdalla paino-ongelmia ei ole sen jälkeen ollut, kun sillä tavattiin suolistosairaus ja ruokavalio meni täysin uusiksi. 

Hipalla on edessä työntäyteinen loppukuu. Tulevina viikkoina Hippu lukukoirailee ahkerasti ja käymme myös pr-keikalla Vantaa-päivässä. Myttö ja isäntä lupasivat tulla moikkaamaan meidän perheen julkkista ja katsomaan, millainen hulina kirjastolla silloin on. Ja ehkä ennen sitä olemme päässeet Puulan rannalle 🌞

5 kommenttia:

  1. Voin vain kuvitella, miten raskas ja kauhea kokemus äidin menettäminen on. Se suru kulkee varmasti aina mukana. Onneksi suru ei kuitenkaan estä muita tunteita, vaan iloa ja onneakin voi olla surun rinnalla. <3

    Ikävä kuulla, että olet sairastanut noin rajusti. :( Hyvä, että olet selvinnyt siitä.

    Hipulle ja Mytölle terveisiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roni ja Demo tuossa edellä totesivat juuri samat asiat, joita mekin täällä ajateltiin tekstiänne lukiessa. Toivottavasti siellä on taudit selätetty ja elämä asettumassa uomiinsa. Kylmää on ollut, mutta kaikkialla puhutaan ensi viikon olevan lämpimämpi ja kesäisempi. Aurinkoa ja mielenrauhaa!

      Poista
    2. Lämmin kiitos teille myötätunnosta, hyvät blogiystävämme Ronin ja Demon emäntä sekä Palvelijatar (+toki karvakuonot). Tauti on jo ohi ja muutenkin elämä rullaan eteenpäin. Yleensä iloisissa merkeissä mutta kun surun hetki iskee, annan sen iskeä. En vaadi itseltäni sitä, etten saisi surra äitiä, jos siltä tuntuu. Paikasta ja ajasta riippumatta.

      Ihanaa, että nyt on vihdoinkin kivoja lämpötiloja ja kevät on jo kesän kynnyksellä!

      Voikaa hyvin ja kaikille pojille rapsutuksia!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Äetin mänetys on hirveen surullista. Tiesj sannoo meejjän äet ku vasta semmonen sattu tiälläe. Kyllä on itku herkässä pitkän aekoo :( Jaksamista vuan sinne <3
    Onneks nuita hyvijähhii asijoeta on ollunna teellä. Kaekki kaet ne vuan kuuluu elämään, surut ja ilot ja niihen kansa pittää vuan toemeen tulla. Myö nelj´jalakaset koetettaan olla apuna ja lohtuna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Iivari. Niin, sinun äetisi ymmärtää varmasti hyvin nämä tunteet, mitä äidin poismeno teettää. Mutta päivä kerrallaan mennään ja onneksi on niin paljon hauskojakin asioita elämässä. Ja paljon teistä nelijalkaisista on apua näissä elämän notkohetkissä. Enemmän kuin itse tiedättekään.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.