Mökkikausi päättyy

Tällä viikolla suuntaamme Kangasniemen mökille viimeistä kertaa ennen talven tuloa. Mökki sekä sen ympäristö on aika laittaa talviteloille. Siispä harava heiluu, linnunpöntöt putsataan kevättä silmällä pitäen ja aurinkotuolit on aika kasata suojaan pressujen alle. Ja vaikka kuinka harmittaakin päättää mökkikausi ja edessä on taas pitkä talvi, on meidän mökkeilijöidenkin myönnettävä tosiasia. Nimittäin se, että ilmat ovat kylmenneet ja iltaseitsemältä on jo pilkkopimeää. Ei talviasuttavassa-mökissä nämä seikat vaikuttavat moniin arkiaskareisiin puhumattakaan siitä, että lumisateiden tultua jo pelkkä kulkeminen mökille on hankalaa. Aura-autot kun eivät automaattisesti suhaile maalaisraitteja pitkin aamuin illoin...

Pimu joutuu siis ensi viikosta alkaen totuttautumaan taas "mökittömään" elämään reilun puolen vuoden ajaksi. Mutta riemu on sitäkin suurempi, kun keväällä käännytään taas kohti tuttuja metsäteitä. Ja silloin auton takaikkunoissa on kiinni kaksi märkää nenää, toinen ihmetellen minne oikein mennään ja toinen jo odottaen muurikkapannulla käristettyjä pihvinpaloja.

Yllätys paljastuu!

Kuten jo syyskuun puolella kerroin, on Pimulle tiedossa loppuvuodesta jättiyllätys. Pimu-parka ei itse taida vielä tajuta, mikä sitä odottaa vaikka olemmekin alkaneet jo treenaamaan sitä tulevaa varten.

Melko pitkän väsytystaktiikan tuloksena sain ympäripuhuttua rakkaan mieheni ja jos kaikki menee hyvin, meillä kotona tepastelee joulukuussa beaglenpentu! Pentue syntyy tämän kuun lopulla ja tilauksessa on narttupentu Pimun vanhuudenpäivien kaveriksi ja seuralaiseksi.

On siis taas kohta edessä (10 vuoden jälkeen) mattojen kääriminen rullalle, sanomalehtien levitys lattialle, sähköjohtojen suojaaminen, vanhojen tennissukkien laitto huonekalujen jalkoihin, ruokakuppien osto, vakuutuksen hankkiminen, oman pinnan venyttäminen ym. ym. Mutta tiedämme, että edessä on myös paljon naurua, iloa, märkiä pusuja, sylissä tuhisevan pennun ihastelua ja uusia elämyksiä puolin ja toisin. En malta odottaa!


Ps. Blogissa kirjoitan jatkossakin Pimun elämästä ja seikkailuista. Toki oman värinsä juttuihin tuo joulukuusta alkaen mukanaan uusi perheenjäsenemme.

Rocky 1996-2009

Saimme eilen suuren suru-uutisen, kun Pimun hyvä ystävä Rocky nukkui ikuiseen uneen 13 vuoden iässä. Muistelemme koko perhe Rockya lämmöllä, tunsimme sen jo monen vuoden ajalta. Monet lenkit tehtiin yhdessä ja Rocky oli yksi Pimun suurista ihailijoista. Kaverukset tulivat hyvin juttuun.

Paljon voimia ja jaksamista Rockyn emännälle!

Hyvää Eläinten viikkoa!

Eilen sunnuntaina 4. lokakuuta vietettiin kansainvälistä Eläinten päivää. Siitä käynnistyi myös 51. kerran Eläinten viikko, joka kestää 10.10. saakka.

Pimu omistajineen toivottaa kaikille blogin lukijoille, Sogolle ja muille eläinystävillemme sekä niiden omistajille hyvää Eläinten viikkoa!

Nälkään kuoleva beagle

Pimulla on jostain syystä ruokahalu taas huipussaan. Tai ainahan sille ruoka on maistunut mutta nyt eletään taas aikoja, jolloin mikään ei tunnu riittävän (ruuan suhteen). Tänä aamuna jouduinkin taas kysymään Pimulta: oletko kuolemassa nälkään?

Koska syyssateet ovat saapuneet, on Pimu pestävä joka lenkin jälkeen. Suihkuoperaatio ei koskaan ole ollut siitä helpoimmasta päästä, mutta nyt se on erityisen hankalaa. Pimulla kun on valtava kiire ruokakupille, kun tullaan ulkoa sisälle. Siinä sitten käydään tahtojen taistelu siitä, pestäänkö vai syödäänkö ensin. Pimun mielestä pitäisi syödä mutta me omistajat taas ei anneta sen juoksennella kuraisena pitkin huushollia. Joten pesulle ensin ja Pimu pistääkin kaikin tavoin hanttiin suihkun aikana. En käsitä miten se jaksaa rimpuilla vastaan eikä alistu kohtaloonsa. Tämä tilanne on oiva esimerkki beaglejen itsepäisyydestä, periksi ei anneta! Ja kun vihdoin mokoman jääräpään saa pestyä ja kuivattua, se lähtee kuin ohjus kohti keittiötä ja ruokakuppia. Siinä saa matot ja kaikki muukin eteen tuleva kyytiä.

Pimu ei ole koskaan ollut ruuan suhteen ronkeli ja kaikki kelpaa. Mutta joskus tuntuu siltä kuin koira olisi nähnyt nälkää. Niin kova kiire sillä on ruokakupin ääreen ja ruoka suorastaan hotkitaan. Kuppi käydään myös nuolemassa useaan kertaan syömisen jälkeen. Kuitenkin on kai todettava, että hyvä kun ruoka maistuu! Ei ainakaan sen suhteen tarvitse vääntää Pimun kanssa kättä (tassua)...



Ps. Edellisessä kirjoituksessa lupaamani megauutinen saa vielä odottaa paljastumistaan. Pidän siis teitä lukijoita vielä hetken aikaa jännityksessä...