Patti poistettiin mutta polvet poksuu

Matkalla kotiin.

Häntä heiluen Typy suunnisti kohti eläinlääkärin vastaanottohuonetta. Mutta kun reilun tunnin päästä lääkärin oven sulkeuduttua noudimme Typsykän kotiin, ei heilunut häntä mutta muu kroppa kylläkin. Krapulahan Typyllä oli ja uni maittoi koko loppuillan. Koska Typsy ei saanut ruokaa ennen operaatio Pattia, se nousi kuitenkin syömään ja ulkonakin tehtiin pieni lenkki. Mutta pääosin eilisilta oltiin unten mailla aamuun asti.

Korvanlehdestä leikattiin patti/syylä pois ja jäljelle jäi muutama tikki sekä iso alue karvatonta korvanlehteä. Karvat kasvaa takaisin ja tikit voi nypsäistä pois 12 päivän päästä. Poisto-operaatio oli sujunut hyvin ja nyt vain odottelemme patologin lausuntoa patin laadusta. Tohtoritädin mielestä pahkura vaikutti harmittomalta ja ihmetteli, miksi se oli kasvanut uudestaan ja vielä samaan kohtaan. Mutta me haluamme saada mielenrauhan ja sen vuoksi patologi saa tutkia patin.

Korvanlehti on siis hoidettu mutta valitettavasti saimme kuulla hiukan huonoja uutisia lääkäriltä hänen tutkittuaan Typsykän takajalat. Talvella koirahierojamme kertoi hieroessaan Typyä, että pitkäsäären oikean takajalan polvessa on jotakin omituista. Eikä vasenkaan takajalka taipunut hierottaessa ihan niin kuin sen pitäisi. Sen vuoksi pyysimme eilisellä lääkärireissulla tohtoria vilkaisemaan myös Typyn jalkoja. Ja oikeassahan hieroja oli: Typyn molemmissa takajalkojen polvilumpioissa on löysyyttä, toisessa huolestuttavan paljon. Saimme kehotuksen varata ajan ortopedille jatkotutkimuksia varten ja kuulimme myös, että jalat eivät todennäköisesti tule kestämään Typyn loppuelämää ilman ongelmia. Viimeinen isku oli tieto siitä, miten näitä polvia sitten hoidetaan; leikkauksella. Hui!

Itkuhan siinä tuli, minulle. Myös sen vuoksi, että jouluyön tapahtumat samaisessa hoitohuoneessa nousivat elävästi mieleeni. Lääkärikäynti oli siis minun osaltani melkoista tunnemylläkkää mutta onneksi isäntä järki-ihmisenä keskusteli asiat selviksi tohtorin kanssa. Seuraava askel on siis ajanvaraus ortopedille ja tuolla käynnillä selviää, mikä on polvien lopullinen diagnoosi ja miten siitä edetään. Harmittaa ihan vietävästi Typyn puolesta mutta toivottavasti patologin lausunto patista on hyvä uutinen ja polvetkin saadaan kuntoon.

Isäntä sanoi lääkäristä kotiin palattaessamme, että meille ei tule enää ikinä koiraa. Sen vuoksi, että stressaan ja murehdin niiden vuoksi niin kovasti, että isäntää harmittaa vietävästi. Myönnän, että olen täysin hupsu, kun on kyse nelijalkaisten kamujemme hyvinvoinnista. Olen ja olemme pistäneet sekä Pimun että Typyn hyvinvoinnin monen muun asian edelle elämässämme. Mutta kun lemmikki on otettu, se hoidetaan rakkaudella ja huolella sen viimeiselle matkalle saakka. Ja kyllä isäntä eläinlääkärin odotushuoneessa huomasi lehdestä beaglenpentujen myynti-ilmoituksen ja näytti sitä innolla minulle. Lehti oli kylläkin jo vuoden vanha mutta Hessin kennel on hyvissä voimissaan...

Onneksi alalaatikko jätettiin rauhaan

H-hetki lähestyy sillä huomenna suuntaamme eläinlääkäriin ja patti Typyn korvanlehdessä saa huutia. Pikkuisen jännittää, miten operaatio sujuu. Uskoisin, että hyvin ja pahkura saadaan tällä kertaa viimeistäkin juurenhiventä myöten pois. Silti hiukan pelottaa... en kestäisi huonoja uutisia. Lisäksi tiedän lääkärireissun olevan itselleni hirmuisen kova paikka siitäkin syystä, että samaiseen eläinlääkäriin veimme rakkaan Pimun jouluyönä. En tiedä, kestänkö katsella, kun Typsykkä nukutetaan patin poistoa varten... Nousee liian vahvasti mieleen ne karmeimmat muistot ja sitten tulee itku. Taas ja iso sellainen.

Ei tämä kuitenkaan pelkkää surua ja pelkoa ole, tämä meidän pääsiäisviikko. Isäntä on hionut opiskelutöitään valmiiksi öitä myöten ja pääsiäiseen mennessä urakka on melkein maaliviivalla. Olen äärettömän ylpeä isännästä! Pääsiäisen aikaa vietämme kotosalla leväten ja ulkoilusta iloiten. Rajasaareenkin voisi piipahtaa, sillä eiköhän meri ole jo sula. Aiomme myös nauttia klassisesta musiikista konsertin muodossa ja syödä pääsiäismunia sekä lammasta. Ennen kaikkea pääsiäinen muistuttaa meitä siitä, että pääsiäisen pyhistä on vain reilu viikko vappuun, jolloin pakkaamme kapsäkit autoon ja huristelemme kohti Kangasniemeä.

Sunnuntaina ovellamme piipahti virpojia. Typy alkoi murista noita-akoille. Minua alkoi hävettää, sillä miten pitkäkoipi kehtasi ryhtyä pärisemään pienille tyttösille. Isännän mielestä noita-asut eivät olleet Typyn mieleen ja sitä alkoi pelottamaan. Näin se taisi ollakin, sillä kun virpojat olivat lausuneet lorunsa ja saaneet palkkionsa, Typsy oli jo sinut trullien kanssa. Ei ne sitten olleetkaan niin pelottavia. Eikä emäntä onneksi kaivanut kummallisen näköisille tyypeille jotakin annettavaa sieltä keittiön alalaatikosta. Sieltä, jossa on Typyn herkut.

 

Ihanaista aikaa

Bussissa...

Kannoin roskikseen parvekkeellamme olleet kanervan raaskut ja laitoin ruukkuihin narsisseja sekä helmililjoja. Kukilla on kummallinen vaikutus, sillä kevätriemu lisääntyi mielessäni välittömästi, kun katselin istutuksiani. Olen Typyn kanssa lenkkeillessä ihastellut leskenlehtiä sekä talojen pihoilla kasvavia krookuksia ja nyt voin ladata kukkailoa sisääni myös kotoa käsin. Kevät on ihanaista aikaa!

ja junassa.

Meillä tytöillä oli rentouttava ilta Haagassa. Typy sai ruuaksi maksalaatikkoa, kun me anopin kanssa herkuttelimme pizzalla. Matka anoppilaan sujui taas hienosti ja mallikkaasti. Kyllä Typsykkä on jo vanha tekijä, kun on kyse busseista ja junista. Lauantaina meillä kyläili Risu ja Esco, joista jälkimmäisellä oli vauhti päällä. Yhteenotoltakaan ei valitettavasti voitu välttyä, sillä Typy luuli Escon tulevan sen herkkuapajille ja rähinä oli valmis. Onneksi vahingoilta säästyttiin ja rauha palasi loppuillaksi maahan. Oli mukavaa, että pojat kyläilivät meillä pitkästä aikaa, sillä Typyn tulee oppia siihen, että meillä saa käydä koiravieraita ja että Typsykkä ei aina voi olla se ainut huomion keskipiste

Risu ja Esco.

Lähipäivinä on aika kaivaa pääsiäiskoristeet esiin. Ennen pääsiäispyhiä on edessä kuitenkin eläinlääkärireissu. Typyn korvanlehteen, josta leikattiin viime syksynä pois iso patti, on alkanut kasvamaan uusi pahkura. Ja samaan kohtaan, kuin mistä edellinen paise poistettiin. Suuntaamme siis tohtorin pakeille ja patti saa kyytiä. Toivottavasti tällä kertaa pahkura saadaan tarkasti juuriaan myöten pois ettei se ala taas jatkossa kummittelemaan. Lääkärin mielestä patista olisi myös syytä ottaa ohutneulanäyte, varmuuden vuoksi. Voi kauhistus... en halua miettiä ollenkaan sellaista vaihtoehtoa, että patti olisikin jotain muuta kuin harmiton syylä. Pidättehän tassut ja peukut meille pystyssä, että emme saa mitään huonoja uutisia.

Eilen jouduin pesemään Typsykän sillä se kieri supikoiran tai ketun sonnassa ja tämän jälkeen meni uimaan kuraojaan. Isokorva oli varsinainen näky ja haju oli huumaava...  Kevät on siis ihanaista aikaa, myös Typyn mielestä!

Pizza- ja poika-ilta

Tästä...

se lähtee..

jihuu!!!

Tällä viikolla lukukoiraltiin ja reissuhan meni oikein mallikkaasti. Lukijoita ei tällä kertaa ollut kovin montaa mutta ihailijoita sitäkin enemmän. Ihana, söpö, suloinen, kiltti, voi kun pehmeät korvat... kehuja sateli ja Typsykkä nautti täysin siemauksin ihastelusta. Aiomme ehdottomasti jatkaa kuunteluhommaa myös syksyllä mikäli kirjaston väki vain meidät näihin töihin huolii. Ja uskoisin, että kelpaamme, sillä mukavaa palautetta Typyn kuuntelukoirailu on kerännyt. 

Kevät on riemukasta aikaa, kuten yllä olevista kuvista näkyy. Multaisella pellolla, kuihtuneen nurmikon päällä on mukava kieriskellä ja ottaa turkkiinsa vaikkapa supikoiran sonnan hajua. Meillä kaksijalkaisilla on sitten vähemmän riemukasta pestä pökäleille haisevaa pitkäsäärtä. Kiitän kuitenkin siitä, ettei Typy pistele kaikenlaisia kasoja poskeensa, kuten Pimu aikoinaan. Se on jo ällöä... 

Isäntä paiskii tänään iltamyöhään töitä ja appiukko on työreissussa, joten aion iltapäivällä suunnata yhdessä Typyn kanssa kohti Haagaa. Tiedossa on pizza-ilta anopin kanssa ja Typyllekin on jotakin maukasta iltapalaa tiedossa. Huomenna saamme vieraaksemme Escon ja Risun, nuo vekkulit koiraherrat. Vauhtia ja kaikensorttisia tilanteita on tiedossa ja toivon, että Typsy olisi esimerkillinen illan emäntä eikä laittaisi poikia kovin kovasti ruotuun. Sillä pojathan on poikia, eikö niin!

Pikkuihmisiä ja pikkubeagleja

Törmäsimme loppusyksystä lenkkipolulla ihastuttavaan beaglenpentuun. Ja mukava yllätys oli se, että kyseinen pikkumies asustelee muutaman sadan metrin päässä meidän huushollista. Olemmekin nähneet herraa kuluneen talven ja kevään aikana useamman kerran ja voi, miten tuo pikkuinen on jo kasvanut! Ja miten paljon energiaa ja vauhtia sillä riittää. Pimu ei valitettavasti ehtinyt tähän uuteen tuttavuuteen tutustua, sillä ikäneidon kanssa jouduimme tekemään lyhyempiä lenkkejä eikä polkumme pikkubiigelin kanssa kohdanneet. Mutta Typsy on tavannut vauvan useasti ja näyttää pitävän siitä vaikka se haukkumalla komentaa Typyä leikkimään, puree Typsykkää korvista ja muutenkin iloissaan hypähtelee milloin Typyn selkään, milloin sen pään päälle. Valloittava tapaus kerrassaan!

Menneen maaliskuun päätimme vierailemalla Keravalla kummipoikani synttäreillä. Typy sai nauttia rapsutuksista, halauksista ja silittelystä. Myös juustonaksuista ja sipseistä, joita lapsivieraat syöttivät (pääosin salaa) meidän kerjäävälle pitkäkoivelle. Lopulta muksujen vanhemmat sekä me isännän kanssa ohjeistimme kersoja siitä, että Typsylle ei saa syöttää mitään ihmisherkkuja vaikka se kovasti jaksaakin tuijottaa silmiin ja istua nätisti jalkojen juuressa. Fiksuina mukuloina ohjeet menivät perille ja loppuilta sujui ilman herkkushowta. Ainakin toivon niin...

Isäntä ottaa loppukirin opinnoissaan ja meikäläinen saavuttaa pyöreitä ikävuosia. Lukukoirakeikka tällä viikolla ja koirahierontaakin taas loppukuusta. Leppoisaa pääsiäisen viettoa kotinurkissa ja kaiken huipennuksena mökkikauden avaus vappuna. Muun muassa tällaisista touhuista koostuu meidän huhtikuu. Luvassa on siis jännityksen täyteisiä hetkiä, juhlahumua ja pitkältä tuntuneen talven jälkeen paluu Puulan rannalle. Tulossa siis ollaan, oi pieni punainen mökkimme!