Kosmonautti

Tänään on kulunut viikko siitä, kun Typyn takajalat operoitiin. Suunnitelma oli, että oikea jalka olisi leikattu nyt, vasen joskus tulevaisuudessa. Mutta pari tuntia siitä, kun Typsykkä oli isännän toimesta viety lääkäriasemalle, sain tohtorilta soiton. Jalat oli kuvattu ja myös vasen jalka oli toukokuisen lääkärikäynnin jälkeen mennyt huonompaan kuntoon. Annoin luvan leikata molemmat kintut samalla kertaa ja puhelun päätyttyä huokaisin syvään. Voi meidän Typy-parkaa...

Leikkaus meni hyvin. Typy sai epiduraalipuudutuksen ja rauhoittavaa lääkettä. Kun haimme potilaan illalla kotiin, sen selässä komeili kipulaastari ja päässä törrötti kauluri (eli pönttö). Isäntä onkin nimittänyt Typsyn kosmonautiksi. Ja kyllähän isokorva pöntön kanssa avaruusseikkailijaa muistuttaakin. Pöntöstä ja jaloissa olevista tikeistä päästään viikon päästä eroon.

Vaikka itse operaatio olikin sujunut mallikkaasti. sain vielä iltapäivällä toisen huonoja uutisia-soiton. Lääkäri kertoi, että oli varmuuden vuoksi kuvannut myös Typsyn lonkat ja kuvista paljastui D-asteista lonkkavikaa sekä nivelrikkoa. Molemmissa jaloissa... Tässä vaiheessa tuli itku. Miten paljon tämän meidän biigelin pitää nyt kärsiä jalkojensa vuoksi. Harmituksen harmitus! Onneksi lääkärisetä lohdutteli, että ei tämä kuolemantuomio ole.

Typsy ei saisi enää jatkossa kouhottaa metsässä viittä tuntia. Lopun ikäänsä sille tullaan antamaan nivelvalmisteita ja ravintolisiä, jotka tukevat lonkkien ja ylipäätään raajojen niveliä. Uinti olisi nivelvaivaiselle oiva harrastus ja sitähän Typy rakastaakin! Nyt siis pohdin, miten uimamaisteri voisi polskutella myös talvisin, kun Puula on jäässä. Täältä pääkaupunkiseudulta löytyy kyllä koira-uimaloita. Isäntä on lähipäivinä yhteydessä Typyn kasvattajaan, sillä polvi- ja lonkkavaivat ovat periytyviä vikoja. Asiasta on siis syytä keskustella kennelin väen kanssa.

Toipuminen on edennyt jo näin viikossa hurjaa vauhtia. Typy itse on sitä mieltä, että sohvalle voisi jo hypätä ja ihmettelee, miksi kannamme sitä rappusissa alas ja ylös. Mutta nyt maltti on valttia, jotta koivet saadaan kuntoon. Ja kyllä me vahvasti uskotaan, että meidän avaruusbeagle tepastelee kuukauden päästä entistä ehommilla polvilla.

Alku aina hankalaa

Mistähän sitä aloittaisi... Alkuun pahoitteluni, että laitan Typsykän kuulumisia tänne blogiin vasta nyt. Ja lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette lähettäneet meille tsemppiviestejä, muiskauksia ja terveisiä. Olen välittänyt ne meidän pikkupotilaalle.

Viikonloppu mennä hujahti toipilasta vahtiessa ja eilen tein töitä kotona, jotta voisin katsoa Typyn perään. En kuitenkaan vahtinut sitä tarpeeksi tarkasti, sillä sen onnistui repiä tikit irti molemmista jaloista. Puhelinsoitto lääkäriin, pyyntösoitto ystävälle kyytiavusta, Typy kainaloon ja taas mentiin. Tuloksena uusia tikkejä oikeaan jalkaan ja vasemmasta solmittiin langanpätkiä, jotta vanhat tikit pysyisivät kiinni. Kannan lopun elämäni syyllisyyttä siitä, että Typy pääsi käsiksi jalkoihinsa, sillä en heti aamulla laittanut sille pönttöä päähän. Täysin ja puhtaasti siis minun vikani, että raukka lisäkärsi, kun joutui uudelleen tikattavaksi. Nyt pönttö on seuraavat kaksi viikkoa Typsyn päässä koko ajan lukuunottamatta ulkoiluja. Tästä ei tingitä yhtään.

Olemme yllättyneitä siitä, miten reipas Typy on kaikesta kurjuudesta huolimatta ollut. Jo sunnuntaina se vaikutti melko virkeältä ja erityisesti ulos sen mieli tekee kovasti. Lenkit ovat tämän ensimmäisen toipilasviikon ajan kestoltaan maksimissaan 10 minuuttia. Ulkoilujen jälkeen se kyllä heti vaappuu kohti omaa sänkyä ja huilaa siellä hyvän tovin. Särkylääkkeitä on määrätty otettavaksi seuraavat neljä viikkoa, joista toinen on laadultaan varsinaista myrkkyä. Mutta kipuja ei saa olla, se on ihan selvä. Sitä varten pillerit ovat.

Seuraavassa kirjoitelmassani kerron, miksi alkuperäinen suunnitelma muuttui ja tohtori operoikin molemmat takajalat. Miten lonkkavika ja nivelrikot tulevat vaikuttamaan Typyn elämään jatkossa ja minkälainen toipumisoperaatio meidän uimamaisterilla on lähiviikkoina edessä. Pysyttehän siis kuulolla!

Se pääasia

Kello on nyt lähellä kymmentä perjantai-iltana. Typy nukkuu omassa sängyssään, epiduraalipuudutus vaikuttaa edelleen. Molemmissa takajaloissa on pitkä rivi tikkejä kääreet niitä suojaten. Kyllä, luitte oikein. Molemmissa takajaloissa...

Operaatio oli sujunut hyvin. Nyt alkaa kohtalaisen pitkä toipuminen, joka tarkoittaa minilenkkejä seuraavien viiden-kuuden viikon ajan. Asumme kerrostalossa, joten kannamme Typyn alas ja ylös portaissa. Onneksi asumme 2. kerroksessa... Kipulääkettä, kipulaastarin poisto, tikkien poisto, tiukka ruokavalio ettei kiloja tule lisää... Tulevat ajat hoidamme Typyä entistä ehompaan kuntoon.

Typyllä todettiin samaisella reissulla myös lonkkavika sekä nivelrikkoa molemmissa leikatuissa jaloissa. Tunnelmat ovat tällä hetkellä meillä kaksijalkaisilla hyvin sekavat; helpottuneet, surulliset, onnelliset ja kiukkuiset mutta ennen kaikkea rakastavat. Pääasia, että se makaa nyt tuossa, kotona meidän luona. Meidän Tyyperi.

Ortopedi jo odottelee

Jännittää hirmuisen paljon enemmän kuin omat operaatiot. Nimittäin Typyn huominen jalkaleikkaus. Tähän aikaan huomenissa Typsykkä on jo hoitajatädin ja lääkärisedän toivottavasti hellässä huomassa. Ja minä panikoin, jännitän, hikoilen ja hermoilen työmaalla... Meneehän kaikki varmasti hyvin, onnistuuhan leikkaus, eihän Tyyperillä ole kipuja...

Vietämme siis tulevan viikonlopun rauhallisissa merkeissä kotinurkissa. Hoidamme Typyä ja vahdimme, ettei se loukkaa kipeää jalkaansa. En tiedä, minkäpituisia lenkkejä saamme ensimmäisinä toipilaspäivinä tehdä mutta noudatamme tietysti tarkasti lääkäriltä saamiamme ohjeita. Sen tiedämme jo nyt, että seuraavat viisi viikkoa tiedossa on pelkkää remmin päässä jolkottelua. Riekkumista, riehumista ja juoksemista on vältettävä, jotta jalka paranee moitteettomasti.

Pidättehän siis tassut, kintut ja peukut pystyssä, että huomenna kaikki menee hyvin! Typy-parka saa jo aamulla shokkihoitoa, sillä aamulenkin jälkeen sille ei saa antaa ruokaa. Ja beaglelle tämä on miltei maailmanloppu.


Ps. Mikä Typyn molemmissa takajalkojen polvissa siis vaivaa? Lue Typyn leikkaavan ortopedin artikkeli patellaluksaatiosta.

Valoa

Viime viikolla kävimme lukukoirailemassa. Tämän vuoden puolella kuuntelukertoja on vielä yksi jäljellä, joulukuussa. Ilokseni huomasin, että lukuporukkaan oli tullut uusi vakiokävijä lisää. Toivottavasti tuo reipas pikkupoika jatkaa lukemista myös ensi vuonna. Typy kuunteli rauhallisesti tarinoita mm. ötököistä ja sirkuskoirasta. Saisihan Typsy hiukan aktiivisemmin ottaa kontaktia lukijoihin mutta ainakaan se ei turhalla hösöttämisellä tai riekkumisella häiritse lukuhetkeä. Ehkä tuollaiselle tyynelle ja seesteiselle kuuntelijalle on tilausta lukukoirien porukassa, uskon näin.

Loppuviikosta piipahdin Tallinnassa ja ostoskasseista löytyi tuliaisia meidän uimamaisterille. Uusi ruokakuppi (väriltään pinkki), herkku"keppi" (sisältää sianlihaa) ja lihapullia. Laitoin osan herkkupaloista säästöön, sillä ei makeaa mahan täydeltä... Itseäni hemmottelin ostamalla kotiin taas yhden jouluvalon lisää. Isännän kielloista huolimatta. Valohässäkkä viriteltiin viikonloppuna olohuoneeseen ja oi, miten kaunis se onkaan! Isäntäkin yhtyi mielipiteeseeni ja ostokseni hyväksyttiin. Meillä kotona riittää kaikenlaista kynttelikköä, valopalloa ja lamppuköynnöstä. Ymmärrän, että isäntä yrittää estellä uusia joululamppuhankintoja, sillä säilytystilamme ovat rajalliset. Mutta olen luvannut, että osa vanhoista valoista laitetaan kiertoon.

Menneellä viikolla myös pikkujoulukutsut lähtivät postimiehen matkassa eteenpäin. Jo perinteeksi muodostunutta juhlaa vietetään tänä vuonna ilman synttärihulinaa, sillä Pimu juhlii merkkipäiväänsä jossain tuolla vehreämmillä metsämailla. Vuosia kutsuimme ystävät kasaan juhlistaen meidän ikäneidon syntymäpäivää ja samalla oli hyvä hetki pikkujouluilla. Yksi on nyt joukosta poissa mutta varmasti muistelemme illan aikana meidän ihastuttavaa Pimulia.

Ilma on sateisen harmaa, pakkasesta ja lumesta ei ole tietoakaan. Ulkona on oltava heijastimet keikkumassa takin hihassa ja helmassa eikä niitä pidä unohtaa nelijalkaistenkaan osalta. Typsykällä heijastimet loistavat valjaissa sekä kaulassa heijastin"pannan" muodossa. Lenkkipoluilla on mukava reippailla vaikka sää on karsea. Raitis ilma tekee hyvää ja on hauska katsella, miten Typsy viis veisaa vaikka sää olisi kuinka kurja tahansa. Se rakastaa ulkoilua! Ja kotiin palattua voi istua sohvalle katselemaan niitä lukuisia kauniisti ja kirkkaasti valaisevia jouluvalohässäköitä.