Lämmintä Joulumieltä!

Pari kuonoa karvaista, kohta taas märkää ja kuraista.

Onhan onneksi meidän joulussa sentään tuttu haju, 

toivoaksemme kohta kielellä myös kinkun maku.

Nyt on joulu, taukoaa meiltäkin arjen koirakoulu.

Hetki odotettu perheen yhteinen, juhla rauhallinen

ja seesteinen.

- Typyn ja Hipun isäntä-

Yllä olevan, jo kertaalleen jouluna 2011 täällä blogissa julkaistun runon kera toivotamme kaikille meidän plokikavereille kotijoukkoineen sekä lukijoillemme

Mukavaa ja Leppoisaa joulua!

Typy, Hippu, emäntä ja isäntä

Äkkinäinen voi yllättyä

Tuossa se nyt nököttää; joulukuusi. Se on vielä ilman koristuksia ja koristeluhomma tehdään huomenna kinkunpaiston lomassa. Hippu kävi uteliaana nuuhkimassa joulupuun oksia ja vähän maistoikin. Mutta mitään sekopäisiä riehuntareaktioita puu ei herättänyt, joten ehkä se pysyy pystyssä pyhien ajan.

Tallinnan matkalta ostimme isokorvien joulupaketteihin leluja ja herkkuja. Hippu oli hoitopaikassa käsitellyt anopin nilkkureita ja tuhonnut aamutossut. Taisivat isännän vanhemmat huokaista syvään, helpotuksesta, kun noudettiin karvakaksikko kotiin. Vaikka he kyllä kovasti meidän tytöistä tykkäävätkin. Hippu vaan on ihan valtava energiapaukku ja sitä pitää melkoisesti vahtia ettei huushollissa ole täyskaaos. Raskaaksi voi äkkinäiselle käydä...

Ryhdymme rauhoittumaan joulun viettoon. Nautimme tuosta rakkaasta juhlasta kotosalla oman laumamme kesken. Piipahdamme pyhinä hautuumaalla mutta muuten emme ole suunnitelleet mitään ihmeellistä  joulun ajalle. Saatamme Tapanina tavata muutamia sukulaisiamme. Muistelemme myös Pimua, sillä rakkaan ystävämme poislähtö kohta kaksi vuotta sitten on vielä tuoreessa muistissa. Kyynelten keskeltä seuraan kuitenkin varmasti ilolla Hippulin ensimmäistä joulun viettoa yhdessä parhaan kaverinsa Typsyn kanssa.

Riemureaktioita

Viikolla meillä kävi parinakin iltana sukulaisia kylässä, sillä osa heistä viettää joulun omilla tahoillaan emmekä tapaa heitä silloin. Siskoni miehensä kanssa aiheutti isokorvissa riemullisen reaktion eikä äitini visiitti torstai-iltana ollut yhtään sen vaisumpi. Typy ja Hippu tykkäävät kovasti, kun näkevät näitä tuttuja kasvoja ja ilo on ylimmillään. Hippu on todellinen sylivauva ja kumpikaan meidän tytöistä ei ole vieraskoreita. Typsy iskee itsensä sohvalla kylkeen kiinni vaatien rapsutuksia. Hilpuri lentää sylistä syliin ja välillä esittelee rakkaita lelujaan. Joista suurin osa on suolistettu tai muuten vaan käsitelty.

Hippu ja suolistettu biiglekaveri äitini hyysättävänä.
Se toinen, elävä kamu, on  arvatkaa missä...
(vastaus: kuvassa näkyvän karvareuhkan alla)

Minulle on aiheuttanut pientä päänvaivaa Typsykän joululahja. Hipulle ostamme ruokakuppitelineen. Samansorttisen, jonka Typy peri Pimulta. Lisäksi Hippi saa muutaman uuden lelun. Mutta mitäpä pakettiin Typylle, jolla on jo kaikenlaista? Viron reissulta tarttuu varmasti jotakin mukavaa mukaan ja ehkä hommaan Typsylle jonkinlaisen heijastinhässäkän. Hippu kun tuhosi Typyn heijastinnauhan... Tiedän, että mieluisin lahja Tyyperille on kuitenkin se, että aattoiltana se saa oman annoksensa kinkkua porkkanalaatikolla höystettynä. Nam!

Lahjatoiveita

Hämeessä oli talvisen kirpakka keli vaikkei lunta ollutkaan. Matkamme oli mukavan leppoisa; juhlasankarille skoolattiin kuumalla glögillä ja syötiin maittava illallinen. Ihmeteltiin kaupungin menoa ja ihasteltiin kaupoissa kaikenlaisia jouluromppeita. Hippu pisti ihan huudoksi, kun saavuin kotiin. Ikävä siinä oli tullut vaikka olinkin ollut vain reilun vuorokauden pois kotimaisemista.

Jouluaatto on viikon päästä. Kinkku on hankittu ja aiomme sen kuusenkin ostaa. Hilpurista huolimatta. Vielä ennen joulun pyhiä käymme isännän, isäni ja hänen vaimonsa kanssa Tallinnassa. Isokorvat menevät hyvään hoitoon isännän vanhempien luokse. Osan välipäivistä lomailen ja osa kuluu konttorituolia kulutellen joko kotona etätöissä tai toimistolla. Joulutortut paistan ja pistän riisipuuron tulille; sähköhellalle. Karvakuonoille pitää hommata paketteja pukinkonttiin. Muilta osin lahjapaketit on jo kääritty, muistamme lähisukua sekä läheisiä ystäviä pienin paketein.

Anssi Yleltä povasi, ettei etelään tule lumista joulua. No, sillehän ei mitään sitten mahda. Jospa ei kuitenkaan sataisi vettä tai räntämoskaa. Tämä voisi olla minun joululahjatoiveeni. Lisäksi toivon, ettei Hipsuli kaada joulukuusta kumoon heti aattoiltana ja Typy jättäisi kauneimmat koristeet järsimättä. Saataisiin ihastella puuta edes tovi.

Kesämuisto

Hyvät plokikamumme Myrsky ja Tuisku haastoivat muistelemaan mennyttä kesää. Ei ole vaikea arvata, mikä jää meille isännän kanssa ikuisesti mieleen kesästä 2015.

Toukokuussa, kesän kynnyksellä meidän pirttiin astui Hippu. Typsy sai pikkusiskon ja kaverin. Rinnalla kulkijan, seuraajan, matkijan, pusuttelijan, kiusanhengen, pötköttelykaverin, juoksuseuraa, leikkikaverin ja ihailijan. Sen, jolle voi antaa elämän ohjeita ja jota omalla esimerkillään voi jelppiä kasvamaan hienoksi biigletytöksi. Jakaa ne asiat, joita Pimu opetti aikoinaan Typylle sen ollessa pikkuinen. 

Tämän kaksikon yhteiselon alkutaivalta oli koko kesän ilo seurata ja matka jatkuu. Ensi kesänä Hippu on hiukan yli yksivuotias likka ja silloin on edessä taas uudet metkut ja touhut.