Ei se arvo nyt asetu....

Aloitellaan vähän kurjilla uutisilla. Tiistain eläinlääkärikeikalla sain kuulla, että Hipun tulehdusarvo oli noussut. Ja se johtunee siitä, että lääkekuurit lopetettiin viime viikolla. Lukema ei ole hälyyttävä eikä lääkärin mukaan kannata liikaa murehtia. Mutta noussut se kuitenkin oli. Hilpuselta otettiin taas verikoe ja tehtiin vatsan & sisuskalujen ultratutkimus. Mitään poikkeavaa tai ihmeellistä ei löytynyt. Ultrassa otettiin samalla myös pissinäyte, sekin oli ok. 

Menemme ensi viikolla taas kerran kontrollikäynnille. Tässä välissä Hipun ruokavalio vedettiin tiukalle. Kuten meidän blogikamumme Iivari, myös Hippu sairastaa IBD-suolistosairautta. Nyt pohditaan, johtuuko tulehdusarvon kohoaminen siitä. Ultrakuvissa suolisto ja maha ovat olleet kyllä kaikilta puolin kunnossa. Hippuli syö nyt vain ja ainoastaan allergianappulaa. Ei mitään muuta, ei kurkkua, ei marjoja, ei peurankorvia. Katsotaan, onko tällä vaikutusta tulehdusarvoon.

Kaverit kohtaavat.

Mikäli tulehdusarvo on ensi viikolla vinksallaan, täytyy eläintohtorin tehdä mielestäni ehdotus jatkohoidosta 😬. Emme voi loputtomiin juosta kerran viikossa verikokeessa ja ultrakuvassa, kun niistä ei selviä vaivan luonne. Näitä kokeita, tutkimuksia ja kuvia on otettu kesän aikana nyt monen monta kertaa. Niistä ei ilmene enää mitään uutta. Nyt pitää miettiä jatkoa. Tässä alkaa olemaan myös taloudellinen näkökulma, koska ilmaistahan tämä ei ole. Senkin vuoksi pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen, jos tulehdusarvo ei asetu. Teemme kaikkemme, että Hippu tulee kuntoon ja kaikki hoidot sekä tutkimukset kyllä tehdään 💓. Mutta tehdään sitten laajemmat ja syvällisemmät kerralla eikä siten, että maksamme kerran viikossa useita satoja euroja lääkärille tutkimuksista, jotka tässä vaiheessa eivät ole enää hyödyllisiä. 

Myttö etsii mökkirannasta aarteita.
Tässä tähtäimessä on iso keppi.

Sitten iloisempiin tapahtumiin. Viikonloppua vietimme Kangasniemellä mökkeillen. Sää suosi mukavasti ja lauantai-iltana alkanut sade ei meitä haitannut. Kävimme metsälenkillä katsomassa, jos löytäisimme kantarelleja. Saalista ei tällä kertaa saatu. Odottelemme siis myöhäisempään syksyyn 🍄. Isokorvat käppäilivät rannassa ja välillä istuskelivat laiturilla kuikkia katsoen. Iltaisin saunottiin ja isäntä grillasi meille sapuskaa. Puulan vesi oli 19-asteista, mikä yllätti minut. Luulin, että se olisi ollut jo viileämpää. Isäntä piipahti uimassa mutta minä jätin väliin. Lapsena viihdyin kylmissäkin vesissä mutta en enää 😄.

Katse Puulalle.

Tämä elokuu on mennyt kuin hujauksessa. Kohta kolkuttelee ovella syyskuu 🍁. Kai tässä on hyvästit kesälle jätettävä. Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä mökillä muutamana viikonloppuna. Ja minä suuntaan Hilpurin ja Myttösen kanssa sinne jo taas huomenna. Hyvä ystäväni, Keravan poikien äiti, lähtee meidän mukaan mökkeilemään viikonlopuksi. Tiedossa on varmasti rentouttava ja mukava reissu. Syksyn lukukoirailujen pitäisi alkaa naapurikirjastossa syyskuun loppupuolella. Saapa nähdä, antaako koronatilanne myöten. Hippu kyllä odottaa jo innolla töihin pääsyä 📚.

Kaupungin kaduilla taas

Hyvät blogiystävät! Reilun viikon verran olemme olleet taas kotimaisemissa. Paluu Kangasniemeltä oli haikea mutta mökkikausihan ei toki vielä ole ohi. Täällä kotona on riittänyt pyykinpesua, erilaisten asioiden hoitamista ja järjestelyjä sekä sopeutumista takaisin kaupunkioloihin 😅. 

Meidän viimeiset mökkilomapäivät sujuivat mukavissa merkeissä. Mitään erikoisempaa ei touhuttu mutta kävimme kyllä moikkaamassa Keravan poppoon uutta perheenjäsentä, Patua. Poikakolmikko lomaili Hirvensalmella vanhempiensa sekä serkkujensa kanssa. Patu saapui perheeseen juhannuksen jälkeen. Pikkuherra on mäyräkoiran ja saksanmetsästysterrierin sekoitus ja siitä on tarkoitus tulla metsäkoira. Ja aivan ihastuttava pieni mies Patu on 💗. Hippu ja Myttö ottivat kaverin ilolla vastaan ja kolmikko sai heti aikaiseksi reippaat juoksukisat sekä leikit. Laitan syksyn aikana Patusta tänne blogiin kuvia (omistajien luvalla), kunhan seuraavan kerran taas tavataan.

Myttö saunoo.

Kuikat ilahduttivat meitä mökkiloman viimeisinä iltoina lipumalla hyvin likeellä rantaa. Eräänä iltana kohtasimme mökkitiellä mäyrän. Myttö ihmetteli iltahämärissä mökin pihalla mönkiviä sammakoita 🐸. Yhdessä likat yrittivät pysytellä päästäisen perässä, joka kipitteli pihalla ristiin rastiin. Arvatkaapa, kuka oli nopein... Sain kuin sainkin aloitettua kirjan lukemista ja nyt on Alexi Laihon elämäntarina tuttu. Sen jälkeen tartuin brittidekkariin, joten kyllä se lukuinto on taas löytynyt 😀.

Hippu haisteli mökin kuistilla
metsän tuoksuja.

Isäntä vietti lomanrippeensä Naantalissa ja me isokorvien kanssa upeiden ystävieni seurassa Puulan rannalla 🍹. Uskon, että meille molemmille ystävien kanssa vietetyt päivät olivat antoisia ja säilyvät muistoissa ikiaikoihin. Hippu ja Myttö olivat riemuissaan naisjoukon tapaamisesta ja saimme Mytön myös saunakaveriksi! 

Hilpunen ja Myttönen nuuskuttelivat
rantaravintolan terassilla minun ja
ystävieni herkkuruokien
tuoksuja.

Eilen kävimme Hipun kanssa eläinlääkärissä. Varasin ajan jo viime viikolle mutta se valitettavasti peruuntui tohtorin sairastuttua. Saimme hyviä uutisia käynniltä 😊. Tulehdusarvo on laskenut nyt normaaliin tasoon. Myös muutama muu veriarvo oli kohentunut sitten Kuopion keikan. Eläintohtori totesi, että Hipulla on ollut tulehdustilan johdosta anemiaa, jonka vuoksi pari veriarvoa olivat alhaisia. Tämä tieto oli uusi, Kuopiossa ja Jyväskylässä ei tästä ollut puhetta. 

Erikoislääkärikään ei valitettavasti pystynyt antamaan diagnoosia, mistä tämä mystinen tulehdus johtuu ja miksi Hippu meni heinäkuussa niin huonoon kuntoon 😔. Eikä selitystä ole sillekään, miksi tulehdusarvon lasku on kestänyt näin tuhottoman kauan. Heitti hän ilmoille arvauksen, mikä Hilpusta hänen mielestään mahdollisesti vaivaa mutta sekin on vain arvaus. Saattaa olla, että diagnoosia ei ikinä saada.

Eilen Hippu taas ultrattiin ja sisuskalut tutkittiin. Otettiin laaja verenkuva, haimatesti ja vielä kerran punkkitestikin. Kaikki on kunnossa ja ok. Hippu oli valtavan reipas koko käynnin ajan ja ultraäänikuvauksen ajan se melkein nukkui. Lääkäri totesikin, että jos kaikki potilaat olisivat ultrassa kuten Hippu, hänen työnsä olisi paljon helpompaa 😄. Olin valtavan ylpeä Hipusta ja minua harmittaa kovasti, miten paljon se on kesän aikana joutunut kaikenlaisiiin toimenpiteisiin ja ronkittavaksi.

Kotipuolessa on käyty morjestamassa
lampaita. Ne ovat kasvaneet
jo isoiksi sitten alkukesän.

Antibioottikuurit päätettiin lopettaa. Ensi viikolla meillä on edessä vielä yksi kontrollikäynti. Sillä varmistetaan se, ettei tulehdusarvo ole alkanut uudelleen nousemaan. Eläinlääkäri totesi, että hän ei usko siihen mahdollisuuteen mutta on hyvä varmistaa. Ja olemme isännän kanssa samaa mieltä. Valitettavasti en siis pysty vielä täysin iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä, että Hipulla olisi nyt terveen paperit. Odotetaan ensi viikkoon... 

Tässä tiivistetysti meidän viimeaikaiset kuulumiset ja meiningit. Arki on alkanut hiljakseen rullaamaan isännän palattua töihin. Minä pidän huushollia pystyssä ja ulkoilen tyttösten kanssa. Elokuun aion ottaa vielä rennosti. Syyskuun puolella ryhdyn sitten miettimään omaa tulevaisuuttani, työhommia, mitä seuraavaksi. Ja ennen sitä tietysti mökkeilemme Puulalla 🏡. 

Verikokeita, vieraita ja viimeisiä lomapäiviä

Olemme jatkaneet lomailua täällä Puulan rannalla. Sää on totisesti suosinut miltei koko mökkilomamme ajan ja uimavesi on ollut lämmintä. Hellepäivinäkin saunoimme. Mutta todella kuumina päivinä Myttö jätti löylyt väliin vaikka innokas saunoja onkin. Isokorvat tykkäävät kahlailla rannassa ja sitä ne ovat tehneet tälläkin viikolla. Ja nyt myös juoksu- ja painikisat luistavat, kun ei ole tukalan kuumaa.

Kuopion sairaalareissun jälkeen olemme Hipsun kanssa käyneet kolme kertaa Jyväskylässä eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Tulehdusarvo on ollut laskusuunnassa mutta ei ole edelleenkään normaalin rajoissa. Hipulla on päällä kaksi antibioottikuuria. Seuraava kontrollikäynti tehdään kotona etelässä. Syytä tulehdusarvon koholla oloon ei vieläkään ole löydetty. Kuopiossa ja Jyväskylässä asia ei ole selvinnyt laajoista tutkimuksista huolimatta. Katsotaan, mitä eläinlääkäri kotipuolessa toteaa. Aion varata ajan erikoislääkärille. On raskasta elää epätietoisuudessa ja olemme ymmällämme siitä, että selitystä Hipun vaivaan ei löydy. Sillä jossakin Hipsulla tulehdus on, kun kerran tulehdusarvo on koholla.

Hippu tarkkailee mökin pihaa ja
Myttö järsii käpyä.

Vaikka tämä Hipun tilanne on mietityttänyt paljon, on meillä lomalla ollut hauskoja ja kivojakin hetkiä. Ja niistä parhaimpana toki se, että Hippu on tervehtynyt hienosti. Mutta kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella, jossa oli oikein mukavaa. Täällä Kangasniemellä meillä on vieraillut anoppini ja appiukkoni sekä isännän lapsuudenystävä. Sekä Haukivuorella että täällä omalla mökillä Hippu ja Myttö ovat olleet riemuissaan näiden kaikkien lempi-ihmisten tapaamisista. 

Jyväskylän reissujen lisäksi olemme käyneet Pieksämäellä, huhkineet pihatöissä, kuunnelleet radiota ja tehneet ristikoita. Huussiakin on tyhjennetty ja isäntä on tehnyt pieniä nikkarointeja. En ole lukenut kirjan kirjaa täällä mökillä vaikka siitä niin kovasti haaveilin. En ole jaksanut enkä pystynyt keskittymään lukemiseen. Sen tilalla on ollut nyt muita tekemisiä ja kirjat saavat odottaa parempaa aikaa.

Heinäkuun on päättymässä ihan pian. Myös isännän loma alkaa olemaan loppumetreillä. Minä olen ihan virallisella vuosilomalla elokuun puoliväliin asti vaikka työvelvoitetta ei ole senkään jälkeen. Ensi viikon lopulla isäntä lähtee päättämään lomaansa Naantaliin. Me Hipan ja Myttösen kanssa saamme tänne Puulalle vieraaksemme hyviä ystäviäni. Vietämme taas perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Sen jälkeen palaamme kotiin. Ja kun Hipun terveysasiat on saatu siellä selvitettyä, voimme tyttösten kanssa vaikkapa palata mökkeilemään. 

Elokuussa Pieni Suuri Beagle heräilee mökkiunestaan ja kirjoittelen taas aktiivisemmin meidän kuulumisia. Kaikille meidän kamuille ja lukijoille toivotan koko meidän poppoon puolesta kauniin kesäistä alkavaa elokuuta, pysyttehän terveinä ja kuulemisiin taas 💖.

Kamala yö Kuopiossa

Kaikki ei aina suju käsikirjoituksen mukaan, edes lomalla. Tämän saimme kokea ikävän tapahtuman kautta, josta nyt on jo onneksi mukavaa kerrottavaa.

Maanantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota. Edessä oli lomareissu, jossa viipyisimme kolme yötä. Olin varannut Hipulle eläinlääkäriajan Kuopiosta, sillä näimme sunnuntaina, ettei se ollut kunnossa. Pyhäpäivänä Hippu oli jo aamulla täysin vetämätön ja väsynyt. Ruokaa se ei syönyt eikä sille kelvannut edes minkäänlainen herkku. Tarjottiin jopa makkaraa, jota se vain nuuhkaisi. Hilpu nukkui koko päivän. Vain juomassa se pistäytyi välillä sekä tarpeillaan metsän reunassa. Ja vaikka se antoi koskea itseensä eikä mitään kipukohtia löydetty, jotakin oli vialla.

Kuopion eläinsairaalassa Hippu laitettiin
heti tippaan. Hoito oli erinomaista koko
käynnin ajan.

Kävimme Kuopiossa kirjautumassa hotelliin sisään ja lääkärikäyntiä odotellessa pistäydyimme isännän kanssa syömässä. Muuten päivä kului hotellihuoneessa, sillä tohtorin tapaaminen oli vasta alkuillasta. Sinne suuntasimme koko porukka ja minä menin Hilpun kanssa tapaamaan eläinlääkäriä isännän jäädessä Mytön kanssa autoon odottamaan. 

Hipulta otettiin laaja verikoe, mitattiin kuume, kuunneltiin sydän ja keuhkot. Tulehdusarvo huiteli liki 300 paikkeilla ja Hipulla oli kuumetta pikkuisen yli 40 astetta. Hippu ei tosiaan ollut kunnossa. Se laitettiin välittömästi nesteytykseen ja tipan kautta alkoi kulkemaan myös tulehduskipulääke sekä antibiootti. 

Olimme isännän kanssa miltei shokissa. Verikoe osoitti, että mitään muuta vikaa Hipun veriarvoissa tuota korkeaa tulehdusarvoa lukuun ottamatta ei ollut. Lisäksi Hipulle tehtiin vatsan ultraäänikuvaus, jossa katsottiin myös sisäelimet, virtsarakko, suolisto, peräpää. Kaikki oli kunnossa, mitään selitystä ei tästäkään tutkimuksesta löytnyt Hipun olotilalle.

Hippu jäi yöksi eläinlääkäriin, joka itse asiassa oli eläinsairaala. Isännältä kysyttiin, onko Hipulla elvytyskielto. Isäntä totesi, että elvyttää pitää, jotta me ehtisimme paikalle sairaalaan. Ja että meille tulisi yöllä soittaa heti, jos tilanne sitä vaatii. Lähdimme eläinsairaalasta kohti hotellia apein, surullisin ja suorastaan pakokauhuisin mielin. Itselläni nousi mieleen Typyn kohtalo...

Yö meni suurilta osin valvoessa. Isäntä nukkui pari tuntia. Minä tuskin sitäkään. Vahdin puhelinta ja pelkäsin. Kovasti. Miten tässä käy, tuleehan Hippu kuntoon, miten se pärjää sairaalassa yön... olin hetkittäin liki paniikissa. Tiesin, että Hippu saa hyvää hoitoa. Se viettäisi yön omassa kopissa tippaletkussa ja hoitajat vievät sitä yön aikana ulos. Ruokaakin tarjotaan, jos Hippu alkaa piristymään. Mutta olin silti hyvin levoton.

Tiistaiaamuna toivotimme isännän kanssa toisillemme hyvää hääpäivää. Eläinlääkäri soitti puoli kahdeksan jälkeen. Kuume on laskenut eikä sitä enää ole. Parin tunnin päästä saimme uuden soiton, jossa tohtori kertoi, että verikoe näytti, että tulehdusarvo on tullut rutkasti alas. Hippu on myös syönyt hiukan ja aamulla otetut keuhkokuva sekä punkkitesti olivat negatiivisia. Olimme valtavan huojentuneita! Ehkä pahin on nyt ohi ja Hippu on taas tolpillaan. Tämä oli paras hääpäivälahja!

Seuraava soitto lääkäriltä saatiin puolen päivän maissa. Hippu olisi valmis lähtemään kotiin. Heitimme kassit autoon, ulkoilutimme Myttöä ja lähdimme hakemaan Hippua. Ilo oli valtavan suurta, kun tapasimme taas meidän rakkaan Hippusen. Se oli edelleen väsynyt ja nuukahtanut. Mutta häntä heilui ja Myttö oli riemuissaan isosiskonsa näkemisestä. 

Kiteellä. Minulle kesän kohokohta
sen lisäksi, että Hippu tervehtyi.

Koska Hipun tilanne oli saatu palautumaan melko ennalleen eikä eläinlääkäri nähnyt tarvetta lisähoidolle, lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, jossa meillä oli hotellihuone varattuna. Hippu sai mukaansa antibiootit, tulehduskipulääkkeen sekä pahoinvointilääkkeen. Joensuuhun saavuttuamme vietimme aikaa hotellihuoneessa leväten ja Hipun vointia seuraten. Kuumetta mitattiin kaksi kertaa päivässä. Hääpäivän kunniaksi piipahdimme isännän kanssa syömässä. Hilpunen ja Myttönen jäivät nukkumaan hotellihuoneeseen. Onneksi siellä pelasi ilmastointi hyvin. Koko reissun ajan kun helteitä riitti.

Keskiviikkona Hipun olo näytti olevan taas parempaan päin. Hiukan huonosti se edelleen suostui syömään mutta herkut menivät alas hienosti. Ulkonakin kävimme vähän käppäilemässä mutta rauhallisesti. Ja ulkona Hippu virkistyikin selvästi. Tätä kertoi myös hoitaja eläinsairaalassa. Aamupäivällä suuntasimme auton kohti Kiteetä. Tämä oli yksi meidän lomareissumme pääkohdista, käynti Kiteen Nightwish-näyttelyssä. Tätä olin odottanut koko talven. Näyttely oli hieno kokemus ja pystyin siitä jopa aika hyvin nauttimaankin. Olihan Hippu paranemaan päin. Erityistä ekstraa oli se, että näyttelyssä työskennellyt ystävällinen nuorimies toimi henkilökohtaisena oppaana vierailun ajan. Mahtavan hienoa palvelua!

Kiteeltä matka jatkui siskoni ja hänen miehensä mökille Savonrantaan. Hippu oli valtavan iloinen, kun pääsimme sinne perille. Mytölle käynti Savonrannalla oli sen elämän ensimmäinen. Kaksikko kolusi mustikkavarvukoissa ja kävivät uimassa. Hipun voimat olivat palautuneet hienosti ja ruoka alkoi maistumaan taas suurella innolla. Kuumetta ei ollut. Vietimme mukavan päivän saunoen, uiden ja syöden hyvin. Minullakin alkoi ruoka pysymään sisässä ja stressi helpottaa. Yön sain nukuttua kahta edellistä paljon paremmin. 

Mökillä Savonrannalla. 

Torstaina palasimme takaisin Puulalle. Hipun vointi on hyvä. Tänään se otti Mytön kanssa juoksu- ja painikisoja mökin pihamaalla. Järvessäkin kaksikko läträsi. Ruoka maistuu, kuumetta ei ole. Pahoinvointilääke loppui, kuten myös tulehduskipulääke. Antibioottia se saa tiistaihin saakka ellei eläintohtori muuta totea. Huomenna menemme nimittäin jälkitarkastukseen Jyväskylään. Hipulta otetaan verikoe, josta nähdään, onko tulehdusarvo palautunut normaaliksi. Toivomme niin kovasti, että se on.

Syytä, miksi Hippu oli niin sairas, ei saatu Kuopiossa selville. Kaikki mahdolliset kokeet ja tutkimukset tehtiin, mitä eläinsairaalan resursseilla voitiin tehdä. Ja tarkkaan Hilpaa tutkittiin. Syy jää todennäköisesti mysteeriksi ikiajoiksi. Voimme vain arvailla, mistä tuo johtui. Ja lista on pitkä. Kuuntelemme kuitenkin mielenkiinnolla myös Jyväskylän lääkärin pohdintoja, kun menemme huomenna sinne. 

Pelkäsimme isännän kanssa hetkittäin pahinta. Yö kuopiolaisessa hotellihuoneessa tuntui loputtoman pitkältä. Mietin, miten kestän, jos karmein tapahtuu. Alkuvuosi kun on muutenkin ollut elämässäni melko raskasta. Myönnän, että maalailen piruja seinille ja pelkään aina sitä huonointa. Onneksi isäntä tukee, ymmärtää ja tsemppaa minua. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja Hippu on taas oma itsensä. Viikko sitten koetut kauhunhetket ovat takana. Toivomme, ettei tällainen palaa enää koskaan eikä tapahdu uudelleen. 

Kuopiosta ja Joensuusta ehdimme nähdä vain ripauksen hotellihuoneen ja eläinsairaalan lisäksi. Tämä kesäreissu ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Toki kuumat kelitkin olisivat estäneet pitkät kävelykierrokset kaupunkeja ihaillen. Mutta mieleen jäi Kuopiosta, Joensuusta ja Kiteestä valtavan mukavat ihmiset ja ystävällinen palvelu kaikissa paikoissa, joissa kävimme. Kauniit maisemat ja tietysti iloinen vierailu Savonrannassa. Nyt jatkamme lomailua täällä Etelä-Savossa!

Juhannus ja synttärit juhlittu, nyt mökkeillään!

Torstaina käänsin aikaisin aamulla auton keulan kohti nelostietä. Takapenkillä matkakavereina turvavöissä istui Hippu ja Myttö. Samaan aikaan isäntä suuntasi kohti merta ja lähti purjehdusretkelle Suomenlahdelle. Eilen kävimme hakemassa isännän Pieksämäen asemalta, jonne juna hänet etelästä toi. Nyt meillä on edessä koko perheen yhteinen mökkiloma Puulan rannoilla. Ja vähän muuallakin.

Palaan vielä meidän saarijuhannukseen Suuri-Mustassa. Meillä oli rento ja hauska juhannus. Sää suosi. Välillä oli jopa tukalan helteistä. Merivesi oli todella lämmintä, joten minäkin uskaltauduin uimaan. En muista, milloin olen Kotkassa viimeksi uinut. Jos vesi onkin ollut uintilämmintä, on sinilevä levinnyt jo rannoille. 

Myttö tykkää kahlailla meressä. Vesi oli
juhannuksena hyvin lämmintä.

Hippu nauttii kieriskellä rantahiekassa. 
Saaressa on hienoa hiekkarantaa.

Meidän saarijuhannukseen kuului grillaamista, saunomista, seurustelua iloisessa seurassa, lukemista, rentoilua ja herkuttelua. Hippu ja Myttö saivat molemmat juhannusherkkuina kuivattuja peurankorvia sekä pensasmustikoita. Luonnon marjat eivät olleet vielä kypsiä vaikka raakileita jo nähtiinkin. Isokorvat kävivät molemmat uimassa useita kertoja päivässä. Vesi virkisti ja helpotti olemista kuumassa säässä. 

Grillipaikan kaksi tarkkailijaa.

Kun juhannus oli juhlittu, vietimme ihanan Myttösen syntymäpäivää. Kemuja emme nyt järjestäneet. Mutta uskon, että Myttö oli tyytyväinen omaan juhlapäiväänsä. Lahjaksi annoimme Myttöskälle herkkuja sekä lelun. Molemmista se innostui kovasti. Kaksivuotias päivänsankari sai myös herkkuaterian, joka oli maksalaatikkoa. Hipulle ei valitettavasti voinut samanlaista ateriaa tarjoilla mutta se sai vatsalleen sopivia herkkupaloja. Eihän isosiskoa tietenkään unohdettu vaikka Myttöä juhlittiinkin.

Syntymäpäiväaterialla. Kupissa
maksalaatikkoa.

Päivänsankaritar lahjojensa kera.

Ja nyt, olemme siis möksällä. Täällä vietämme rentoa lomaa. Toki mökillä on aina jotakin pientä puuhaa ja isompaakin. Mutta tehdään sitä mitä jaksetaan ja huvittaa. Isäntä rakentaa autoportin ja tekee uuden huussin pohjan valmiiksi ensi kesää silmällä pitäen. Johan tuossa on suunnitelmia kerrakseen. Saariretkiä tehdään varmasti. Lisäksi teemme Kuopio-Joensuu-Kitee-Savonranta-kesäreissukierroksen. Lisäksi vierailemme loman aikana isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Saamme myös muutamia mukavia vieraita tänne meidän mökille Puulalle. 

Pieni Suuri Beagle ottaa tässä vaiheessa pienen kesätauon 🌻. Kirjoittelen kyllä kuulumisiamme mutta varmaankin hiukan harvemmin. Siihen on myös käytännön syyt, sillä mökkivanhus ei omaa sähköä ja nettikin saadaan tietokoneeseen toimimaan puhelimen avustuksella. Kaikkia laitteita taas ei kovin usein pysty latailemaan. 

Toivotamme Hipun, Mytön ja isännän kanssa kaikille Teille oikein letkeän lupsakkaa ja iloista kesän jatkoa! Pysyttehän kuulolla ja menossamme mukana 💖. 

Ps. Meidän upeille blogikamuille tiedoksi, että luemme ahkerasti teidän kirjoitelmia. Kommentointi ei valitettavasti vaan jostain syystä näillä omena-laitteilla onnistu. Emme ole isännän kanssa onnistuneet mysteeriä selvittämään. Harmittaa kovasti mutta emme ole teitä ketään siis unohtaneet.