Hienot hampaat ja hieno valkoinen maa

Ihan tähän kirjoitelmani alkuun esitän koko meidän lauman puolesta lämpimät osanottomme lukukoira Sylvin kotiväelle Sylvin poismenon johdosta. Sylvi edusti ansiokkaasti koko lukukoirien joukkoa ja teki lukukoiratoimintaa tunnetuksi. Sylvi oli rautainen ammattilainen työssään ja sitä tullaan varmasti kaipaamaan kovasti. Nyt Sylvi saa juosta ilman kipuja tuolla iättömyydessä 💗 

Tänne etelään satoi viikonloppuna ensilumi. Hilpunen ja Myttönen ottivat siitä kaiken irti. Voi, miten iloisia meidän likat olivat lumesta! Toivottavasti maa pysyy nyt valkoisena ja vesisateet eivät hetkeen palaa. Tämä toive tuskin toteutuu, sillä harvoin tänne talvi näin ajoissa tulee ja myös pysyy. Mutta saahan sitä toivoa... Eilen ripustimme joulu(kausi)valoja ikkunoihimme ja pengoin joulukoristelaatikkoamme, toista niistä, katsellen pitääkö tehdä lisähankintoja 😀

Reilu viikko sitten Myttö kävi eläintohtorilla hammaskiven poistossa. Operaatio sujui hienosti ja nyt Mytöllä on valkoisena kiiltävä purukalusto. Myttö oli kyllä hyvin tokkurainen koko loppuillan ja vasta puolilta öin jaksoi lähteä ulos pienelle lenkille. Ja isäntä toi mukanaan eläinlääkäriltä terveiset, joita olin osannutkin odottaa: Myttö määrättiin laihdutuskuurille. Painoa pitäisi saada pari kiloa pois...😧 meidän kaksijalkaisten syytähän se on, että Myttis on tukevassa kunnossa. Nyt päivän toinen ruoka-annos on puolitettu ja herkkuja annetaan hyvin rajallinen määrä. Näillä konsteilla ja reippaalla lenkkeilyllä painon pitäisi alkaa tippumaan. 

Myttöä väsytti
eläinlääkärikeikan jälkeen.

Hilpulla on edelleen oikeassa etukintussa pientä häikkää. Mutta paremmalla tiellä ollaan. Jokapäiväistä kipuilu ei enää ole vaan ainoastaan silloin, kun se on Myttösen kanssa riehunut kuin päätön. Toki noita painikisoja on yritetty hillitä mutta kovin vaikeaa sen on. Koirapuistossa keikkumiset on pidetty nyt pannassa. Talven tulossa on se ikävä puoli, että kulkureitit ovat jäässä. Liukastelu ei tee hyvää kenenkään jaloille mutta askellamme varoen, jotta Hipun jalka tulisi taas pian täysin kelpo kuntoon. 

Tällä alkaneella viikolla Hipulla on edessä syksyn viimeinen lukukoirakäynti kotikirjastossa. Lisäksi tapaamme viikonloppuna koko porukalla Patu-herraa, pitkästä aikaa. Itse tapasin Patun viimeksi muutama viikko sitten kyläillessäni Keravalla ja sillä herralla kyllä vauhtia piisaa! Patusta on myös kuoriutunut jo vallan hyvä metsästyskoiran alku. Ja hyvä niin, sillä mettäkoiraksi Patu on perheeseen otettukin. Jännä nähdä, millaiset pelit kolmikko laittaa pystyyn. Sen tiedän, että jälleennäkeminen pitkän tauon jälkeen on varmasti kaikille kolmelle karvakuonolle riemun hetki.

Pientä kremppaa ja kirjastokeikkaa

Marraskuu on tähän asti ollut sateinen ja hämärä. Mutta olemme ulkoilleet pitkillä lenkeillä ja biiglekaksikko on riehunut koirapuistossa. Korona jyllää ja hoivakodissa asuva läheinen sairastui alkuviikosta tähän ikävään kulkutautiin. Se pisti vierailukiellon päälle, onneksi puhelimet toimii. Ja onneksi hänellä on kaikki neljä piikkiä otettuina. 

Vielä on vihreää nurmea, mitä popsia.

Hippusella on jotakin vaivaa selässä tai takajaloissa. Se on hiukan valitellut oloaan, kun nousee makuulta ylös. Liekö tuo Mytön kanssa riekkuminen käynyt lihaksiin. Olemme antaneet Hipalle parina päivänä lääkettä. Näitä tällaisia "kipukausia" on tullut aika-ajoin ja ne kestävät muutamia päiviä. Emme ole lääkäriin Hippua näiden takia vieneet, sillä ruoka maistuu erinomaisesti ja käytös sekä liikkuminen on normaalia. Tarkkailemme tilannetta ja toki, jos kunto alkaa näyttää kehnommalta, varaamme ajan tohtorille. Mietin joskus, että Hippu on nyt seitsemän ja sen(kin) elämän varrelle on jo ehtinyt osua kaikenlaisia vaivoja. Onko terveitä koiria enää olemassakaan? Onko koirien jalostus viety liian pitkälle? 

Alkuviikosta Hilpunen pääsi taas kuuntelemaan naapurikirjastoon. Lukukoirahommat sujuivat hienosti. Lukijoita ei ollut jonoksi asti mutta rapsuttelijoita riitti senkin edestä. Usein Hipulle luetaan koirakirjoja. Tai ylipäätään tarinoita eläimistä. Mutta tällä reissulla Hippu sai kuunnella mm. kummitustarinan. Matkat pääsimme taittamaan taas omalla autolla bussin sijaan. Ja autoradiossa soi  Jouluradio 🎄

Mytöllä on huomenna edessä käynti eläinlääkärillä hammaskiven poistossa. Sellaista sille ei ole aiemmin tehty. Mutta syytä on ja toivottavasti operaatio sujuu hyvin. Vaikka kyse on tällaisesta melko kevyestä hoitotoimenpiteestä, en tule nukkumaan ensi yönä. Isäntä on luvannut viedä Myttösen lääkäriin. Minä jännitän Hipun kanssa kotona... Myttö on kyllä niin reipas likka, että hyvin kaikki sujuu. Pidättehän kuitenkin meidän Myttöselle tassut ja peukut pystyssä!

Kuulumisia Kangasniemeltä ja kirjastosta

Lokakuu on loppu, ihan kohta. Marraskuu alkaa täällä etelässä hiukan harmaissa merkeissä ainakin ennusteiden mukaan. Mutta eipä se haittaa, sillä meillä on edessä loppuvuodelle vielä kaikkea kivaa. Vaikka mökki laitettiinkin jo talviteloille 😢

Syyslomamme meni rauhallisissa, keveissä ja rennoissa tunnelmissa. Tein alkuviikon etätöitä mutta loppuviikon sain lomailla. Isännällä riitti tekemistä raivatessaan mökkitien reunoja raivaussahalla. Pari puutakin kaatui ja ne hän hakkaili polttopuiksi. Minä käytin lehtipuhallinta ja otin kesäkukat pois ruukuistaan. Laitoin Pimun, Typyn ja Nupin haudan talvikuntoon. 

Hippu ja Myttö olivat intoa täynnä, kun saavuimme mökille. Ne niin nauttivat siellä olosta ja siitä vapaudesta, minkä mökillä oleilu niille suo. Iltaisin kaksikko kerjäsi isännältä maistiaisia meidän iltapalasta, esim. grillimakkarasta. Hipan suolistovaivojen vuoksi makkaraa ei valitettavasti annettu mutta paistettuja Puulan muikkuja kyllä. Sekä mustikoita (kaupasta) ja kurkkua. 

Kävimme etsimässä sieniä erittäin heikolla menestyksellä. Kangasniemi tai ainakaan meidän mökkimetsä ei tänä vuonna ollut antelias sienien suhteen. Iltaisin lämmitimme saunan ja kävipä isäntä kastautumassa järvessä. Veden lämpötila oli koko viikon kuuden asteen hujakoilla. Minua ei järveen noihin lukemiin enää saa. Saunakaveriksi saimme Mytön, joka ilta. Voi että, miten se nauttii saunan lämmöstä! Hippu tyytyi tapansa mukaan odottelemaan saunojia nuuskimalla mökkimaastoa tai huilaamalla sisällä meidän sängyssä. 

Lomaviikon aikana joimme vuoden ensimmäiset glögit. Söimme suklaata ja selailin joululehtiä. Kuuntelimme radiota ja luimme kirjoja. Hippu ja Myttö olivat hyvin paljon ulkona vielä iltapimeälläkin. Onhan se ihan eri juttu, että pääsee ovesta suoraan pihalle koska vain haluaa. Täällä kotona se ei onnistu ja ehkäpä isokorvat siksi ottavatkin mökillä kaiken irti tuosta vapaasta liikkumisesta. Paljon likat myös leikkivät keskenään. Juoksukisoja mökin ympäri sekä painihetkiä otettiin päivittäin vähintäänkin pari kertaa. 

Mökki on nyt jätetty odotttamaan kevättä. Kuten mekin teemme. Todella haikein mielin laitoin portin lukkoon ja vilkaisin vielä viimeisen kerran rakennuksia sekä kaunista Puulaa. Miten paljon ihania muistoja meille taas menneestä mökkikaudesta jäikään 😍 Olemme enemmän kuin kiitollisia, että meillä on tällainen paikka käytettävissä ja että möksavanhus jaksaa meitä vuodesta toiseen palvella. 

Viime viikolla palasimme sitten taas arkeen ja töiden ääreen. Hilpuri teki lukukoiravuoron kotikirjastoon. Lukijoita riitti runsaasti ja oli taas ilo katsoa, miten hienosti Hippu hommansa hoitaa. Kirjaston lasten- ja nuortenosaston seinälle oli ilmestynyt esittelyjuliste Hippusesta. Lempiruokaa ja Hipun lukukoirahistoriaa olikin minulta loppukesällä kyselty. Ensi viikolla suuntaamme Hippusen kanssa naapurikirjastoon. 

Meillä ei viikonvaihteessa halloweenia juhlittu mutta pikkujoulukutsut tiputin tänään aamulenkillä postilaatikkoon. Toivomme, että meille tärkeät ystävämme saapuvat taas tänäkin vuonna kilistelmään maljoja joululle, tulevalle vuodelle ja ihan mille vaan! Päätimme isännän kanssa, että tänä vuonna annamme joululahjojen sijaan pienen rahalahjoituksen orankien kuntoutuskeskukselle, jossa meidän adoptio-orankimme Canyon asustaa. 

Eilen kävimme Hippusen ja Myttösen kanssa moikkaamassa Osku-beaglea sen kodin lähistöllä olevassa koirapuistossa. Kolmikolla meni lujaa; juoksua ja leikkiä riitti kovasti. Hippukin innostui juoksemaan sellaista vauhtia, että siinä nuorempi kaksikko meinasi jäädä jälkeen. Osku on reipas, iloinen ja vauhdikas beaglepoika. Näillä kolmella yhteinen sävel löytyi jo ekalla tapaamiskerralla ja ystävyys on havaintojeni mukaan pysyvää sorttia. Tulimme tapaamisesta kotiin bussilla, kahdella sellaisella. Sekin sujui mainiosti ja kuten olen aiemminkin kertonut, Hippulin ja Myttöskän kanssa reissaaminen on helppoa. 

Tässäpä meidän kuulumisia menneiltä viikoilta. Toivottavasti tuleva marraskuu on vähäsateinen ja aurinkoinen. Nautimme syksyn väreistä ja johan tässä joulua voi alkaa toden teolla odottamaan. Voikaa hyvin, kuulumisiin taas! 

Olipa upea kirjasto!

Täällä valmistaudutaan jo huomiseen ja siihen, että suuntaamme kohti Kangasniemeä. Meillä on edessä mökkiviikko Puulan rannoilla. Isäntä lomailee koko viikon ja minä torstain sekä perjantain. Etätyöt sujuvat myös pienestä punaisesta tuvasta käsin, joten alkuviikon teen töitä. Lomia kun ei ole kovin paljoa kertynyt, kun aloitin vasta tammikuussa uudet hommat. 

Tiistaina Hippu aloitti syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Siellä on remontti valmis ja kirjasto avautui syyskuussa. Ja miten hienolta siellä näytti! Hyllyjen sijoittelu eri tavalla kuin ennen, lattian uusi maalipinta sekä kattojen nykyaikaiset lamput toivat valoa ja raikkautta tilaan. Kaikki oli hyvin selkeää ja helppokulkuista. Lastenosasto oli vaihtanut paikkaa aikuisten osaston kanssa. Tämä ratkaisu vaikutti hyvin fiksulta. Hilpuselle kävi muutama lukija lukemassa koiratarinoita ja rapsuttelijoita riitti runsain mitoin. Meillä oli hyvä retki!

Yleensä kuljemme naapurikirjastoon autolla. Mutta nyt isäntä kuskasi meidät sinne ja kotimatka taittui linja-autolla, kahdella sellaisella. Hipun kanssa on niin helppo reissata myös julkisissa kulkuvälineissä. Se pysyy tyynenä ja rauhallisena. Jälkimmäisessä bussissa matkusti toinenkin koira. Hilpu ei ollut moksiskaan. 

Kävimme keskiviikkona Hilpusen ja Myttöskän kanssa katsomassa lampaita. Menneenä kesänä ja näin syksyllä kävimme moikkaamassa niitä harmittavan harvoin. Olimme paljon mökillä kesäaikaan ja sadesäällä villakasat pysyttelevät katoksensa suojissa. Hyvä, kun keskiviikkona kävimme. Isäntä  havainnoi torstain päivälenkillä, että aitaus oli tyhjä. Lampaat oli viety talven viettoon muihin maisemiin. Näin aina lokakuun puolivälissä tapahtuu. Toivotamme näille hauskoille kamuille mukavaa talvea!

Mitä lampaat edellä, sitä Myttö perässä.
Maan antimet maittavat kaikille. 

Hippu tähyilee peltomaisemia. 

Olemme siis viikon verran huussin tyhjennyksessä, polttopuusavotassa, grillin äärellä, saunan lämmössä, kirja kourassa glögimukia pidellen ja sienimetsässä. Toivotan koko meidän poppoon puolesta kaikille Teille mukavaa tulevaan viikkoa 🍂🍄 Kuulumisiin taas, kun lokakuu kulkee jo loppusuoraa.

Tyttöjen reissu

Sanoimme syyskuulle hyvästit ja lokakuu tuo mukanaan mm. mökkikauden päättymisen sekä lukukoirahommia kirjastoissa. Mennyt kuukausi sai erittäin hienon päätöksen. Saimme äitiäni koskien hyviä uutisia. Hän tulee saamaan paikan, jossa on turvallista viettää tulevat vuodet, hyvässä hoidossa ja arvokasta kohtelua saaden. Loppuun saakka. Olemme kovin kiitollisia ja onnellisia tästä päätöksestä. Iso huoli on nyt pois vaikka asia toki herättää myös ristiriitaisia fiiliksiä. 

"Onhan tuota järveä jonkun tarkkailtava."

Syyskuun viimeinen viikonloppu sujui mökkeillessä Puulan rannalla. Läksimme reissuun Keravan poikien äidin kanssa ja tottakai mukaan otettiin myös Hippu ja Myttö. Patu-herra läksi metsäreissulle pohjoisempaan Savoon, joten se ei tällä kertaa mökkeillyt Kangasniemellä. Meillä oli siis tyttöjen reissu! Viikonlopun ohjelmassa oli saunomista, grillaamista, löhöilyä, maailmanparannusta ja sienimetsässä käynti. Tulos oli taas laihanlainen. Suppilovahverotkin odottavat vielä ilmestymistään. 

Isäntä vietti samaisen viikonlopun ystävänsä kanssa Krakovassa tutustuen mm. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon. Pyysin sieltä tuliaisiksi kirjan ja sainkin niitä peräti kolme kappaletta. Niissä on riittänyt luettavaa ja katseltavaa. Ei tietenkään kovin mieltä ylentävää mutta historia on mielenkiintoista. Krakova oli isännän sanojen mukaan hieno kaupunki ja siellä riitti nähtävää. Sääkin oli suosinut matkalaisia. 

Hippu maastoutuu kovin hyvin mökkisänkyyn.

Viime viikolla Hipulla oli taas työvuoro kotikirjastossamme. Lukijoita riitti jonoksi asti ja sehän oli Hilpusesta mukavaa. Rapsutuksia tuli runsain mitoin ja oli ilo huomata, että uudet lukijatkin ovat löytäneet lukukoiran vastaanoton. Ensi viikolla suuntaamme kesätauon jälkeen naapurikirjastoomme. Sen remontti on valmis ja kirjasto avatuui syyskuun lopulla. On kiva nähdä, miltä siellä remontin jäljiltä näyttää. Ennakkoon tiedän, että ainakin lastenosasto on vaihtanut paikkaa. 

Meidän viikot rullaavat tavalliseen malliin noin muuten. Odotamme syyslomaa mökillä. Se tarkoittaa myös möksävanhuksen talviteloille laittoa. Hippu ja Myttö voivat hyvin. Hipun korvavaivat selätettiin kotihoidolla. Mytölle varasin marraskuulle hammaskiven poiston. Sen verran hurjalta sen purukalusto näyttää, että on syytä mennä tuohon operaatioon. Pikkujoulukutsut on tehty ja ne lähtevät loppukuusta postiin. Odotamme innolla ja ilolla vuoden viimeisiä kuukausia.