Laatuaikaa Pimun kanssa

Elämä on yllätyksiä täynnä. Vielä tasan viikko sitten en voinut arvatakaan, että joudun käsileikkaukseen ja sairauslomalle ainakin seuraaviksi 5 viikoksi. Mutta näin kävi ja huomenna tähän aikaan makaan jo toivon mukaan sairaalan heräämössä käsi kipsissä.

Nyt kun olen tässä viikon verran kotona pyörinyt, olen todennut jälleen kerran, että onpa kivaa, kun on koira! Kyllä kävisi päivät aika tylsiksi, kun ei olisi Pimua kaverina seurustelemassa. Koska se totta tosiaan osaa seurustella ja lisäksi on kivaa, kun on lenkkikaveri. Muuten tulisi varmaan istuttua sisätiloissa suurimman osan päivää eikä raittiista ilmasta olisi tietoakaan. Lisäksi Pimu piristää minua myös henkisesti, mieliala pysyy paljon pirteämpänä Pimun touhuja seuratessa. Ja osaa se myös lohduttaa, jos alkaa masentaa tämä puskista tullut yllätyskäsioperaatio ja sen tuoma jonkinlainen järkytyskin.

Tässä siis tulevat viikot vietetään päivätkin yhdessä, beagle ja minä. Pimu varmasti osittain nauttii, kun sillä on päivisinkin seuraa. Toisaalta se nukkuu paljon ja olen ollut havaitsevinani lievää ärtymystä, kun olen sen unia häirinnyt esim. siivoilemalla. No, koska käsi on varmasti melko kipeä huomisen leikkauksen jäljiltä, tulevat viikot aion ottaa Pimun kainaloon ja vetää minäkin peiton korviin. Lenkkejä tietenkään unohtamatta, mutta siivoilut jätän suosiolla isännän huoleksi.

On lapsi syntynyt meille...

Ihan vielä ei ole Tiernapoikien aika, mutta Hessin Lois Lanen tuli eilen aika synnyttää. Maailmaan putkahti kuusi beaglenpentua, joista kolme on narttuja ja kolme urosta. Ylpeä isä on Hessin Vigtor.

Tästä pentueesta käymme reilun viikon päästä valitsemassa Pimulle "pikkusiskon". Elämme siis jännittäviä aikoja!

Aamun ihmeitä

Kyllä kaupungissakin luonto voi olla ihmeellistä. Itse aina kehun maaseudun tapahtumarikasta luontoelämää ja olen edelleen sitä mieltä, että esim. vuodenajan vaihtumiset havaitsee maalla paljon paremmin kuin näissä kaupunkimaisemissa.

Mutta luonnon ihmeisiin voi törmätä ihan kotikulmillakin, vaikka asumme keskellä betonilähiötä. Eräänä aamuna kuluneella viikolla tapasimme aamulenkillä Pimun kanssa ketun! Me molemmat, sekä Pimu että emäntä, olemme kerran aikaisemmin nähneet repolaisen ihkaelävänä, tämä tapahtui Pimun ollessa aivan pieni. Silloin kettu seisoskeli koirapuiston portilla kesäisenä yönä, kun olimme tekemässä lämpimässä kesäyössä pientä lenkkiä. Ja nyt näimme ketun läheisessä puistossa aamuhämärässä. Luulin sitä ensin kaukaa katsoessani rusakoksi mutta hahmo lähestyi meitä paljastuen ketuksi. Siinä se hölkötteli nurmikentän poikki läheiseen metsään ja me pysähdyimme Pimun kanssa katsomaan tätä aamulenkkeilijää. Pimu kuono pitkällä yritti saada ketun hajua nenäänsä ja luulenpa, että se saikin.

Olin suorastaan innoissani tästä kettuhavainnosta ja päivä alkoikin hyvillä mielin. Isännälle piti soittaa heti töihin päästyäni ja kertoa tästä hienosta hetkestä. Harvoin sitä kai kuitenkaan kettuun törmää, vaikka kuuluisat cityketut ovatkin lisääntyneet. Olipa hyvä, että tuli aikoinaan hankittua koira. Sen avulla pääsee näkemään asioita, joihin muuten ei ehkä ikinä törmäisi. Maailma siis avartuu; suosittelen!

Morjens mökki!

Viimeinen katse järvelle, 
keväällä taas nähdään!

Vietimme pitkän viikonlopun Kangasniemen mökillä ja nyt on itse tönö sekä pihapiiri valmiina vastaanottamaan talven tuiverrukset. Napapiiriolosuhteissa emme hommia joutuneet paiskomaan, aurinko näyttäytyi useana päivänä eikä sateista ollut tietoakaan. Pikkupakkanen kyllä paukkui yöaikaan ja järvivesi oli 6-asteista, mutta tehokkaalla mökin lämmityksellä sekä ruumiillisella työllä pysyimme lämpiminä.

Pimu nautti lepäilystä takkatulen ääressä sekä kepin noutamisesta. Isäntä jaksoi taas kiitettävästi Pimulle keppiä heitellä. Pimu olisi myös mielellään tullut saunaan, siellähän vasta lämmintä oli! Emme kuitenkaan uskaltaneet vanhaa neitiä saunanlauteille nostaa ja häädimme sen mökkiin odottamaan saunojien paluuta. Ja Pimu taisi mielellään tyytyä tähän odottajan osaan, koska saunan jälkeen saa aina herkkuja grillistä...

Mökkikausi on siis saatu taas kerran päätökseen. Haikein mielin toivotin Nupille sekä itse mökille hyvää talvea. Nähdään taas keväällä!

Keppi jäi mökin kuistille odottamaan
kevättä ja Pimua.

Mökkikausi päättyy

Tällä viikolla suuntaamme Kangasniemen mökille viimeistä kertaa ennen talven tuloa. Mökki sekä sen ympäristö on aika laittaa talviteloille. Siispä harava heiluu, linnunpöntöt putsataan kevättä silmällä pitäen ja aurinkotuolit on aika kasata suojaan pressujen alle. Ja vaikka kuinka harmittaakin päättää mökkikausi ja edessä on taas pitkä talvi, on meidän mökkeilijöidenkin myönnettävä tosiasia. Nimittäin se, että ilmat ovat kylmenneet ja iltaseitsemältä on jo pilkkopimeää. Ei talviasuttavassa-mökissä nämä seikat vaikuttavat moniin arkiaskareisiin puhumattakaan siitä, että lumisateiden tultua jo pelkkä kulkeminen mökille on hankalaa. Aura-autot kun eivät automaattisesti suhaile maalaisraitteja pitkin aamuin illoin...

Pimu joutuu siis ensi viikosta alkaen totuttautumaan taas "mökittömään" elämään reilun puolen vuoden ajaksi. Mutta riemu on sitäkin suurempi, kun keväällä käännytään taas kohti tuttuja metsäteitä. Ja silloin auton takaikkunoissa on kiinni kaksi märkää nenää, toinen ihmetellen minne oikein mennään ja toinen jo odottaen muurikkapannulla käristettyjä pihvinpaloja.