Riemukasta Vappua!

Pimu haukkuu jäällä mölyäville teerille. Typy kahlaa rantavedessä, jossa on sulaa. Valitettavasti fleksin päässä. Emme uskalla ottaa riskiä, että pitkäkoipi juoksisi jäitä pitkin rantaa pidemmälle, sillä jää ei kestä edes beaglea. Eikä ihmisen painoa ainakaan, joten pelastusjoukoiksi ei meistä isännän kanssa olisi. Mutta on Typsykkä tehnyt piiitkiä metsälenkkejä Pimun keskittyessä kierimään lumikasojen rippeissä. Näkisittepä sen riemun, miten isokorvakaksikko nauttii mökillä olosta talven jäljiltä. Ja niin nautimme me kaksijalkaisetkin.

Kukkapenkit on möyhitty, sauna on lämmennyt joka ilta. Mökkitiellä on törmätty kohmeloiseen rupisammakkoon ja ne teeret pitävät peliään niin, että koko lahdenpoukama raikuu. Aurinko paistelee keväisen lämpimästi ja eipä mene kauaakaan, kun koivuun ilmestyy lehti. Linnunpönttöihin muuttanee asukkaita pikapuoliin. Kevään juhlaa Vappua vietetään tuleva kesä ja sen riemut mielessä, edessä on monta mukavaa mökkireissua.

Hauskaa ja rempseää Vappua kaikille Pienen Suuren Beaglen lukijoille!

Mykkä kamu

Typy oli järjestänyt emännälle eilen synttäriyllätyksen. Saavuttuani töistä kotiin, oli olohuoneemme höyhenien vallassa. Typsykkä oli päivänsä ratoksi repinyt hajalle yhden sohvamme päällä olleista tyynyistä ja olohuoneen oli vallannut sulkasato. Mökille mukaan lähtevä aikakauslehtinippukin oli levitelty pitkin eteisen lattiaa, joten kaiketi pikkuriiviöön oli osunut lukukuumekin. Tai ehkäpä se oli katsellut kivoja kuvia. Isäni kysyi, kun kerroin puhelimessa hänelle moisesta siivosta, olivatko asialla olleet molemmat koirimukset. Vastasin olevani vahvasti sitä mieltä, että ei. Syyttävä sormi osoitti Typyyn sillä en usko Pimun tekevän tihutöitä. Vai tekeeköhän se...

Olin lauantaina ystäväni kanssa myymässä kirpputorilla ja löysin reissulta isokorville kaverin. Koska live-koirakiintiömme on toistaiseksi täynnä, en voinut olla ostamatta oheisessa kuvassa näkyvää ei elävää-luppakorvaa meidän tyttöjen (ja itseni) iloksi. Tämä tyyppi katseli niin anovasti minua myyntipöydän kulmalta ja lupasinkin myyjälle pitää kaverista hyvää huolta. Kun raahasin karvaturrin kirppispäivän päätteeksi kotiin, ei Pimu viis veisannut tästä mykästä ja liikkumattomasta tapauksesta. Typy taas innostui hetkeksi aikaa repimään kaverin korvia mutta päätin mennä väliin, kun otteet näyttivät kehittyvän liian rajuiksi. Sillä haluan, että tällä kamulla pysyvät täytteet sisällä ja sen vuoksi se saakin luvan maata makuuhuoneen oven takana sänkymme päällä silloin, kun emme itse ole isännän kanssa kotona. Onhan se vähän epäreilua, että uusi tulokas saa olla meidän sängyssä mutta jospa kukaan ei kertoisi sitä Pimulle ja Typylle...

Juhlista toivuttu, mökkikuumeesta ei

Lauantaisista emännän synttärihulinoista on toivuttu ja lupaukseni mukaisesti säästin isokorville (sekä isännälle) juhlakakkua mojovat siivut. Arvaukseni osui oikeaan ja päivänsankarin lisäksi myös Pimulia ja Typsykkää muistettiin lahjapaketein. Lämmin kiitos vielä kerran juhlaväelle!

Eilen Pimu nautti hieronnasta ja autuas ilme kasvoillaan vanhus makasi hierontamatolla, kun jäykkiä jäseniä vetreytettiin. Olen varannut keväälle vielä yhden hierontasession, jonka jälkeen katsomme tilannetta syksyllä uudestaan. Tulevat mökkireissut mahdollistavat ulkoilun vaihtelevassa maastossa ja ilman remmiä, joten uskon, että sillä on vaikutusta jämähtäneisiin lihaksiin. Yritämme myös tänä kesänä saada ikäneidon mahdollisimman paljon uimaan. Uinti kun on parasta liikuntaa jumipaikoille! Typyähän ei uimaan tarvitse houkutella.

Vielä viikon verran kärvistelemme mökkikuumeen vallassa ja tästä tokenemme vappuna. On hiukan epätodellinen olo, että joko h-hetki on todella ovella ja pääsemme pitkän talven jälkeen taas Puulan rannalle. Karvakuonot ovat varmasti yllättyneitä, kun auto kaartaa tutulle metsätielle. Hännät alkavat vispata, kun viimeinen tienpätkä alkaa ja järvi näkyy peltojen yli. Ja kun auto pysähtyy mökin pihaan ja tytöt on saatu irti turvavöistä, on autonovi avattava ja äkkiä! Sillä sitten on jo kiire haistelemaan talven jälkeisiä hajuja ja tarkistamaan, että mökki nököttää tutulla paikallaan. Me isännän kanssa taas annamme katseet levätä hetken aikaa, toteamme yhdestä suusta että "vihdoinkin!" ja kerromme isokorvakaksikolle, että "estradi on Teidän, koko vapun!".

Ps. Lääkärireissulta vältyttiin; Pimun jalan taisi kuin taisikin parantaa annos mansikkakakkua!

Parantava täytekakku

Luonto alkaa pikkuhiljaa puhkeamaan kevätloistoon. Takatalvikin on selätetty ja isokorvien kanssa on kuluneella viikolla saanut ulkoilla aurinkoisessa säässä. Lunta on vielä rippeiden verran paikka paikoin mutta vappuun mennessä loputkin on varmasti sulaneet. Vappu, tuo kevään juhla, jota odotamme tänä vuonna erityisen malttamattomina. Silloin pääsemme vihdoinkin mökille!

Mökki odottelee kaupunkilaisia vielä muutaman viikon verran ja ennen sitä on aika perinteisten emännän synttärijuhlien. Ja kuten aina ennenkin, häädän julmasti isännän ja karvakaksikon muiden nurkkiin kekkereideni ajaksi. Pimun kanssa juhlinta vielä onnistuisikin mutta en yksinkertaisesti jaksa kyttäillä koko iltaa, milloin Typyn naama on dippikupissa tai salaattikulhossa. Ja kun ruokapöytä on yritetty tyhjentää, on Typsyllä riehumisen jäljiltä pissihätä ja juhlakalu saa illan aikana juosta useampaan kertaan ulkona pissittämässä pitkäkoipea. Isäntä on siis jälleen tänäkin vuonna luvannut huolehtia koirimuksista ja emäntä saa viettää rauhassa hauskan illan ystäväjoukon kera. En kuitenkaan unohda pakolaisia ja aion säästää synttärikakkua koko kolmikolle. Lisäksi olen ohjeistanut isäntää, että evakkoretki alkaa huomenna vasta, kun vieraat ovat saapuneet. Sillä juhlaväki haluaa tervehtiä ja moikata tyttöjä ja tiedän, että niille tuodaan tuliaisia herkkupalojen muodossa.

Pimu nilkuttaa hieman edelleen toista etujalkaansa pääsiäisen rientojen jäljiltä. Luultavasti vanha loukkasi koipensa pelatessaan niin tohinalla lautapeliä. Typyhän iski kyseiseen jalkaan hampaansa mutta siitä oli tuloksena pieni pintahaava (-reikä), joka on jo parantunut. Mikäli Pimuli linkkaa jalkaansa vielä viikonlopun jälkeen, on ikäneito vietävä lääkärin pakeille. Siitähän Pimu ei tykkää yhtään mutta ontumisen syy on selvitettävä. Toivotaan, että huomisella synttärikakullani olisi parantava vaikutus...

Feikki-vanhus, kärppä ja iso riita

Tapahtui pääsiäisen pyhinä:

Kävimme kahteenkin eri otteeseen Rajasaaressa. Sunnuntaisella käynnillä törmäsimme saarella uuteen beagletuttavuuteen. Neidin isäntä esitteli isokorvan meille sanoin " tässä on meidän vanhus, se on kymmenen". Meidän isäntä pisti paremmaksi ja osoittaen Pimua tokaisi "ja tämä meidän on kolmetoista". Hah!

Kun kotiuduimme illalla Rajasaaresta, alkoivat tytöt pelaamaan hankkimaani lautapeliä. Aiemmin peliä on voitu pelata yhteistuumin, mutta nyt syntyi kunnon sota! Taas meidän vanhus joutui tappeluun ja emännän sydän oli tästä täysin syrjällään. Jo toinen kerta viikon sisään, kun Pimua rökitetään! Ikäneito antoi kyllä vahvan vastuksen Typylle mutta lopulta isäntä meni erottamaan tappelupukarit. Ne herkut, ne herkut... Tämä show oli taas oiva muistutus siitä, että vaikka kaksikko elää miltei symbioosissa, syntyy ruuasta ja makupaloista varma rähäkkä, jos tilanne koirimusten mielestä niin vaatii.


Heitä keppi!


Maanantaisella Rajasaaren reissulla saarella riitti vilinää ja vilskettä. Aurinkoinen sää oli houkutellut paikalle runsaasti koiria ja kaksijalkaisia. Pimu nautti auringonpaisteesta ja makoili kalliolla. Välillä vanhukselle piti heittää keppiä ja Typykin vaati osansa keppileikeistä. Illalla Pimu linkkasi toista etujalkaansa, johon Typsy oli sunnuntaina upottanut hampaansa tehden siihen reiän. Johtuiko linkuttaminen siitä vai siitä, että Pimaus oli telonut yhden varpaistaan lautapelin pauloissa. Niin rajua herkkujen etsiminen pelilaudan luukkujen sisältä oli! Olipa syy mikä tahansa, onneksi askel kulki aamulla jo normaaliin tapaan. Mutta seuraamme tilannetta.

Lauantaisella päivälenkillä törmäsimme kärppään! Siinä riitti ihmeteltävää vaikkei moinen vilistäjä ole kaupungissakaan täysi harvinaisuus. Hankimme myös kaveruksille uuden pedin, joka on järjestyksessään 4. tai 5. Meillä on koirille kaksi petiä, joista ns. Pimun peti on voimissaan. Mutta pedit, jotka on hankittu ensisijaisesti Typyn käyttöön, pistelee pitkäkoipi säpäleiksi säännöllisin väliajoin. Toivottavasti tämä uusi kestäisi edes seuraavan puoli vuotta... Pimu jeesaa kaveria ja sallii ystävällisesti Typyn lainata aika ajoin sen petiä. Itse se kömpii silloin sohvalle köllöttelemään. Sillä vaikka pedit maistuvatkin Typylle, ei Pimu ryhdy näistä "herkkupaloista" riitelemään.