Mykkä kamu

Typy oli järjestänyt emännälle eilen synttäriyllätyksen. Saavuttuani töistä kotiin, oli olohuoneemme höyhenien vallassa. Typsykkä oli päivänsä ratoksi repinyt hajalle yhden sohvamme päällä olleista tyynyistä ja olohuoneen oli vallannut sulkasato. Mökille mukaan lähtevä aikakauslehtinippukin oli levitelty pitkin eteisen lattiaa, joten kaiketi pikkuriiviöön oli osunut lukukuumekin. Tai ehkäpä se oli katsellut kivoja kuvia. Isäni kysyi, kun kerroin puhelimessa hänelle moisesta siivosta, olivatko asialla olleet molemmat koirimukset. Vastasin olevani vahvasti sitä mieltä, että ei. Syyttävä sormi osoitti Typyyn sillä en usko Pimun tekevän tihutöitä. Vai tekeeköhän se...

Olin lauantaina ystäväni kanssa myymässä kirpputorilla ja löysin reissulta isokorville kaverin. Koska live-koirakiintiömme on toistaiseksi täynnä, en voinut olla ostamatta oheisessa kuvassa näkyvää ei elävää-luppakorvaa meidän tyttöjen (ja itseni) iloksi. Tämä tyyppi katseli niin anovasti minua myyntipöydän kulmalta ja lupasinkin myyjälle pitää kaverista hyvää huolta. Kun raahasin karvaturrin kirppispäivän päätteeksi kotiin, ei Pimu viis veisannut tästä mykästä ja liikkumattomasta tapauksesta. Typy taas innostui hetkeksi aikaa repimään kaverin korvia mutta päätin mennä väliin, kun otteet näyttivät kehittyvän liian rajuiksi. Sillä haluan, että tällä kamulla pysyvät täytteet sisällä ja sen vuoksi se saakin luvan maata makuuhuoneen oven takana sänkymme päällä silloin, kun emme itse ole isännän kanssa kotona. Onhan se vähän epäreilua, että uusi tulokas saa olla meidän sängyssä mutta jospa kukaan ei kertoisi sitä Pimulle ja Typylle...