Juhlista toivuttu, mökkikuumeesta ei

Lauantaisista emännän synttärihulinoista on toivuttu ja lupaukseni mukaisesti säästin isokorville (sekä isännälle) juhlakakkua mojovat siivut. Arvaukseni osui oikeaan ja päivänsankarin lisäksi myös Pimulia ja Typsykkää muistettiin lahjapaketein. Lämmin kiitos vielä kerran juhlaväelle!

Eilen Pimu nautti hieronnasta ja autuas ilme kasvoillaan vanhus makasi hierontamatolla, kun jäykkiä jäseniä vetreytettiin. Olen varannut keväälle vielä yhden hierontasession, jonka jälkeen katsomme tilannetta syksyllä uudestaan. Tulevat mökkireissut mahdollistavat ulkoilun vaihtelevassa maastossa ja ilman remmiä, joten uskon, että sillä on vaikutusta jämähtäneisiin lihaksiin. Yritämme myös tänä kesänä saada ikäneidon mahdollisimman paljon uimaan. Uinti kun on parasta liikuntaa jumipaikoille! Typyähän ei uimaan tarvitse houkutella.

Vielä viikon verran kärvistelemme mökkikuumeen vallassa ja tästä tokenemme vappuna. On hiukan epätodellinen olo, että joko h-hetki on todella ovella ja pääsemme pitkän talven jälkeen taas Puulan rannalle. Karvakuonot ovat varmasti yllättyneitä, kun auto kaartaa tutulle metsätielle. Hännät alkavat vispata, kun viimeinen tienpätkä alkaa ja järvi näkyy peltojen yli. Ja kun auto pysähtyy mökin pihaan ja tytöt on saatu irti turvavöistä, on autonovi avattava ja äkkiä! Sillä sitten on jo kiire haistelemaan talven jälkeisiä hajuja ja tarkistamaan, että mökki nököttää tutulla paikallaan. Me isännän kanssa taas annamme katseet levätä hetken aikaa, toteamme yhdestä suusta että "vihdoinkin!" ja kerromme isokorvakaksikolle, että "estradi on Teidän, koko vapun!".

Ps. Lääkärireissulta vältyttiin; Pimun jalan taisi kuin taisikin parantaa annos mansikkakakkua!