Yhdessäoloa

Vaikka kulunut heinäkuu on ollut suurelta osin sateinen ja kalsa, on joukkoon mahtunut myös aurinkoisia päiviä. Kohta toivotamme tervetulleeksi elokuun, odottaen että loppulomamme olisi lämmin ja kesäinen. Illat alkavat jo pimenemään mutta loppukesässä on aina sitä omaa taikaansa. Kanttarellisadon on kerrottu olevan runsas ja mustikoitakin riittää. Koskelo- sekä sinisorsaäidit ovat useana iltana tuoneet näytille jo isoksi kasvaneet poikasensa. Isännälle tuottaa pientä päänvaivaa halkokasasta löytynyt ampiaispesä ja itselläni on iso pino Kangasniemen kirjastosta lainattuja kirjoja, jotka toivon ehtiväni lukea loman loppumetreillä.

Tässä alla muutama otos Typsyn ja Hipun kesänvietosta. Joka päivä parivaljakko ottaa yhdessä useammankin juoksukisan ja lyö sen päälle leikiksi. Päätös ottaa Typylle kaveri oli enemmän kuin oikea. Kun seuraamme kaverusten puuhastelua ja yhdessäolon riemua, olemme varmoja että Typsykkä on eri iloinen, kun sai itselleen kaverin, pikkusiskon.

Päätepisteessä

Olemme päätyneet Savonrannan ja Haukivuoren kautta Kangasniemelle, pieneen punaiseen mökkiin. Kyläseikkailut siskoni sekä isäni mökeillä sujuivat mukavasti. Saunottiin, uitiin, lekoteltiin kylpytynnyrissä, syötiin hyvin ja otettiin rennosti. Niinhän lomalla kuuluukin tehdä, vai mitä! 

Typy ja Hippu ovat nyt täysin toipuneet köhästä. Hieno homma! Typsykkä vahtii ja vartioi. Välillä se pulahtaa Puulaan. Hipatsu syö innolla mustikoita ja metsämansikoita. Välillä se keksii jahdata sudenkorentoa tai jyrsii isännän kenkää. Me kaksijalkaiset taas puuhailemme kaikensorttista pikkupuuhaa, mitä liki neljäkymmentävuotiaalta mökiltä löytyy aina. Toki vasaran sijaan myös kirja löytää tiensä käsiimme ja iltaisin grillin kuumetessa katselemme rauhaisaa lahtea, jossa kuikat lipuvat hiljakseen välillä sapuskaa sukeltaen. 

Ensi viikolla piipahdamme Kangasniemen kirjastossa, jossa toivottavasti onnistun lisäämään pari lomakuvaa tänne blogiin. Heippa siihen asti! 

Ps. Koska nettiyhteys täällä metsässä on mitä on, en ole päässyt kommentoimaan blogikamujemme kirjoitelmia. Mutta luettu niitä on, ahkerasti. Kovasti terkkuja teille kaikille meidän neitokaisilta! 

Suuntana Savo

Haapsalun piispanlinna.

Terveisiä Haapsalusta! Vietimme siellä isännän kanssa muutaman yön ja reissu oli onnistunut. Sää suosi, sillä aurinko paisteli miltei helteisesti matkamme ajan. Haapsalu on mukava pikkukaupunki, jossa riittää pariksi päiväksi hyvin näkemistä. Kiersimme paikalliset nähtävyydet ja teimme hieman ostoksia. Tallinnasta johti Haapsaluun hyväkuntoinen maantie, jota pitkin matka Viron pääkaupungista tähän vanhaan kylpyläkaupunkiin vei reilun tunnin.

Niinhän siinä kävi, että Hippukin sai kennelyskän. Tiistaina se alkoi köhisemään ensimmäistä kertaa ja keskiviikkona yskä oli jo ottanut niskalenkin meidän pikkuisesta. Olen edelleen närkästynyt siitä, että ihmiset tuovat sairaita koiria koirapuistoihin tai antavat niiden tervehtiä vastaantulevia haukkuja. Tuo yskä kun todella tarttuu toiseen koiraan hyvinkin helposti. Vaikka olisi rokotuksetkin kunnossa. Lisäksi tuntui kurjalta jättää sairaat koirat hoitoon vaikka hoitopaikka onkin paras mahdollinen.

Kaupunkinäkymää.

Hoitoretki oli kaikesta huolimatta sujunut mukavasti. Hippu oli viihtynyt anopin ja appiukon hoivissa ja tytöt olivat saaneet runsaasti huomiota sekä hyvää sapuskaa. Ja kun tukena ja turvana oli oma isosisko, ei Hippu ollut ikävöinyt meitä. Mieltäni lämmittää, että Hipsun ensimmäinen hoitokerta osoittautui kivaksi kokemukseksi. Voin siis jatkossakin luottaa siihen, että Hippu pärjää yökylässä.

Ja siitä yskästä vielä; Typy ei köhise juuri ollenkaan ja Hippukin vain silloin tällöin. Vielä en uskalla julistaa Tyyperiä täysin tervehtyneeksi mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin viikko sitten. Hippua vielä tarkkaillaan ja mikäli tilanne kääntyy huonompaan suuntaan, viemme sen lääkäriin. Mutta nyt näyttää siltä, että tauti alkaa olla molempien osalta miltei selätetty. Viskaamme siis hyvillä mielin kapsäkit autoon ja suuntaamme kohti Savonrantaa.

Röhä

Typyllä on yskä. Köhä, röhä tai peräti kennelyskä. Näin tohtori totesi, kun kävimme eilen (taas) eläinlääkärin vastaanotolla meidän isokorvan kanssa. Mökkiviikonlopun aikana Typy alkoi kakomaan limaa ja köhimään siihen malliin, että päätimme käyttää sen lääkärissä, ihan varmuuden vuoksi. Typsyllä kun ei koskaan aiemmin ole tuollaista vaivaa ollut.

Verikokeen tuloksia odotellen...

Tarkkaa diagnoosia lääkäri ei pystynyt antamaan, sillä esim. kennelyskää ei voi todeta millään testillä tai kokeella. Verikoe osoitti, että Typsyllä on tulehdusarvot hieman koholla mutta kuumetta ei ole. Ruoka maistuu ja virkeystaso on ennallaan. Joten pahasti se ei ole sairas, onneksi. Seuraavat pari viikkoa tulee ottaa rauhallisesti eikä Hipun kanssa saisi painia vauhdikkaasti. Mökillä metsässä koheltaminen pitäisi sekin nyt jättää muutamaksi viikoksi. Koirapuistoihin meillä ei ole asiaa ja jos Typyllä on kennelyskä, on se saanut tartunnan koirapuistossa. Muualla kun emme ole menneinä viikkoina vieraita koiria tavanneet. Joten olen alkanut epäilemään, onko Rajasaaren retket ollenkaan hyvä juttu.

Tietysti syytän itseäni, että Typy sairastui. Mielestäni tuo meidän ihanuus on saanut kärsiä viimeisen reilun puolen vuoden aikana aivan liikaa ja eläinlääkärireissuja on ollut aivan liian usein. Toki, jos tarttuva tauti iskee, ei omistaja taida mitään sille mahtaa. Rokotukset toki pitää pitää ajantasalla. Mutta nukun nyt yöni paremmin, kun lääkärireissu on tehty ja hoito-ohjeet saatu.

Lomani on vasta aluillaan. Seuraavaksi suuntamme isännän kanssa minimatkalle Viron Haapsaluun. Kaverikaksikko menee hoitoon anoppini ja appiukkoni luo. Siellä Typsykkä saa varmasti hyvää hoitoa ja mahdollisuuden levätä rauhassa parannellen köhäänsä. Hipulle hoitoreissu on sen elämän ensimmäinen. Arvatkaa, kumpaa jännittää hoitoon meneminen enemmän; Hippulia vai emäntää...

Elämän alussa ja lopussa

Hippu on saanut nyt kaikki pentu-ajan rokotukset. Isännän kanssa se on reippaasti käynyt tohtorin luona ja eilen sille laitettiin nelosrokotuksen tehoste sekä rabiesrokotus. Seuraavan kerran rokotusasialla liikutaan sitten vuoden päästä. Isännän mukaan Hipsuli on käyttäytynyt eläinlääkärissä oikein mallikkaasti eikä ole huomannutkaan, kun rokotuksia on sille pistelty. Hienoa Hippu!

Ensin katsotaan paino...

ja sitten lääkärisetä tutkii.
Kaikki kunnossa!

Eilisellä tohtorikäynnillä isäntä oli joutunut todistamaan, kun lääkäriasemalle tuotiin koira, joka oli lähdössä viimeiselle reissulleen. Koiran isäntä oli kyyneleet valuen kantanut vanhukselta näyttävää kaveriaan eläinlääkärin huoneeseen. Kyynel nousi minullakin silmään, kun isäntä tapauksesta kertoi. On sanoinkuvaamattoman kamala paikka, kun ystävän matka on päätepisteessä ja se on saateltava viimeiselle retkelleen. Tällä viikolla saimme itsekin suru-uutisia, sillä isäni mökkinaapurina sijaitsevan maalaistalon Jekku-beagle oli lähtenyt vehreämmille metsämaille. Jekun vei sairaus mutta ikääkin tuolla ihastuttavalla beagleherralla kyllä oli. Mukavia metsästysreissuja sinne jonnekin, Jekku!

Lopetan tämän kirjoitelmani kuitenkin iloisiin tunnelmiin. Kesälomani on alkamassa ihan kohta ja vietämme seuraavat nelisen viikkoa mm. Savonrannassa, Haukivuorella sekä Viron Haapsalussa. Meidän poppoon yhteinen loma julistetaan kuitenkin alkaneeksi missäs muualla kuin Puulan rannalla. Joten kuuleeko Kangasniemi, täältä tullaan!