Röhä

Typyllä on yskä. Köhä, röhä tai peräti kennelyskä. Näin tohtori totesi, kun kävimme eilen (taas) eläinlääkärin vastaanotolla meidän isokorvan kanssa. Mökkiviikonlopun aikana Typy alkoi kakomaan limaa ja köhimään siihen malliin, että päätimme käyttää sen lääkärissä, ihan varmuuden vuoksi. Typsyllä kun ei koskaan aiemmin ole tuollaista vaivaa ollut.

Verikokeen tuloksia odotellen...

Tarkkaa diagnoosia lääkäri ei pystynyt antamaan, sillä esim. kennelyskää ei voi todeta millään testillä tai kokeella. Verikoe osoitti, että Typsyllä on tulehdusarvot hieman koholla mutta kuumetta ei ole. Ruoka maistuu ja virkeystaso on ennallaan. Joten pahasti se ei ole sairas, onneksi. Seuraavat pari viikkoa tulee ottaa rauhallisesti eikä Hipun kanssa saisi painia vauhdikkaasti. Mökillä metsässä koheltaminen pitäisi sekin nyt jättää muutamaksi viikoksi. Koirapuistoihin meillä ei ole asiaa ja jos Typyllä on kennelyskä, on se saanut tartunnan koirapuistossa. Muualla kun emme ole menneinä viikkoina vieraita koiria tavanneet. Joten olen alkanut epäilemään, onko Rajasaaren retket ollenkaan hyvä juttu.

Tietysti syytän itseäni, että Typy sairastui. Mielestäni tuo meidän ihanuus on saanut kärsiä viimeisen reilun puolen vuoden aikana aivan liikaa ja eläinlääkärireissuja on ollut aivan liian usein. Toki, jos tarttuva tauti iskee, ei omistaja taida mitään sille mahtaa. Rokotukset toki pitää pitää ajantasalla. Mutta nukun nyt yöni paremmin, kun lääkärireissu on tehty ja hoito-ohjeet saatu.

Lomani on vasta aluillaan. Seuraavaksi suuntamme isännän kanssa minimatkalle Viron Haapsaluun. Kaverikaksikko menee hoitoon anoppini ja appiukkoni luo. Siellä Typsykkä saa varmasti hyvää hoitoa ja mahdollisuuden levätä rauhassa parannellen köhäänsä. Hipulle hoitoreissu on sen elämän ensimmäinen. Arvatkaa, kumpaa jännittää hoitoon meneminen enemmän; Hippulia vai emäntää...