Retkikuulumisia

Retkeläisten reissu Isojärven kansallispuistossa lähenee kohti loppua. Reissu on sujunut hyvissä merkeissä ja luonnon rauhassa on kuulemma levännyt sekä isännän että Pimun silmä. Paarmat ja hyttyset eivät ole verottaneet koko verivarantoja, joten senkin puoleen matkalaiset ovat sekä hyvissä fyysisissä että henkisissä voimissa. Ilolla olen kuunnellut isännän juttuja reissun antimisista ja siitä, että meidän vanhus on pysynyt hyvin matkassa mukana ja jaksanut retkeillä näistä helteistä huolimatta. Käpytikka on kuulemma nähty useampaankin kertaan ja metsorouva oli kiukkuisena hyökkinyt retkeläisiä kohti. Lintuparka oli hermostunut, koska Pimu oli mennyt hätyyttelemään rouvan jälkikasvua. Pimua siis jaksaa vielä vuosienkin jälkeen kiinnostaa linnunpoikaset ja muut metsän asukit, vaikkei innostus toki enää niin suurta ole kuin pentukoirana.

Onneksi kännykät on keksitty ja kuuluvuusalueet kattavat nykyään jo peräkorvetkin. Tämän ansiosta olen pystynyt säilyttämään mielenrauhani, kun tiedän matkakaverusten olevan kunnossa. Turhaan siis hermoilen, kyllä vanhat konkarit retkitaidot taitaa.