Aarre

Viikonlopun mökkireissulla toiveet olivat korkealla, kun suuntasimme lauantaina taas kohti sienimetsää. Mutta eipä ollut onnea matkassa meillä sienestäjillä, muutaman hassun kanttarellin onnistuin ämpäriini keräämään. Onneksi edelliskerroilla saatiin pakastimen täytettä, joten pettymys ei ollut ihan kovin valtaisa. Ja karhuihinkaan ei törmätty, hyvä niin.

Pimu sen sijaan löysi metsästä varsinaisen aarteen (oheisessa kuvassa ylpeä löytäjä saaliinsa kera). Kyseessä oli jonkin eläimen luu, emme kyllä isännän kanssa pystyneet tunnistamaan, että minkä elukan. Pimulla meni pasmat aivan sekaisin, kun tällainen löytö tupsahti sen nenän eteen. Se nappasi luun suuhunsa ja lähti hölköttelemään pitkin metsää etsien sopivaa piilotuspaikkaa. Pitihän moinen aarre piilottaa, ettei kukaan vie sitä. Kun hyvä piilopaikka sitten löytyi, Pimu suurella hartaudella kaivoi ja kuopi luulle sopivan kolon, johon se laitettiin. Kolo peitettiin sammaleella ja mullalla, kuonon toimiessa hyvänä "puskutraktorina". Naurussa oli kyllä pitelemistä, kun Pimu niin keskittyneesti hoiti tämän piilotusoperaation. Kyllä se luu on nyt tallessa ja pysyy!