Kun ensimmäinen mökkiaamu valkeni aurinkoisena, lähti meidän koirimukset tapansa mukaan aamuiselle tutustumisretkelle. Ja sen retken seurauksena Typyä pisti ainakin häntään ja takajalkaan ampiainen Pimun saadessa iskun ainakin toiseen takajalkaansa. Pistoja saattoi olla enemmänkin, koska niiden paikantaminen on hiukan hankalaa karvapeitteen läpi. Lääkitsin nuoren neidin kyytabletin puolikkaalla, ihan varmuuden vuoksi. Pimu on jo sen verran karaistunut, että se toipui ampparihyökkäyksestä omin voimin.
Näihin ekoihin mökkipäiviin on sisältynyt kaikkea sitä perinteistä mitä aiemminkin; makkaranpaistoa, saunomista, kauppareissua, uimista, lintujen seuraamista, kävelylenkkejä mökkitiellä. Uutena perinteenä Typy on luonut aamu-uinnin, jonka se toteuttaa joka aamu. Pieni uintilenkki herättää väsyneemmänkin beaglen! Itse pesin tänään mattoja ja peseminen täytyi toviksi pysäyttää suruvaipan laskeutuessa kämmenselälleni paistattelemaan päivää. Siinä sitten ihastelin kaunista luontokappaletta, sillä enpä koskaan ennen ole noin läheltä päässyt perhosta ihastelemaan. Ja se viihtyi melko pitkän tovin mattojenpesuseuranani.
Vadelmat ovat kypsyneet ja ne maistuvat meidän neitokaisille. Typy poimii jopa itse omat vattunsa hamuamalla niitä suoraan oksilta suuhunsa. Pimu ei tätä konstia ole oppinut ja vanhalle matamille keräänkin kämmenelle kasan marjoja, jotta sekin saa suunsa makeaksi. Myös mustikat maistuvat erityisesti Typylle, Pimu taas ei niistä niinkään enää välitä. Eivät taida olla tarpeeksi sokerisia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.