Voi tätä talven riemua! Lunta on viime päivinä satanut tänne pääkaupunkiseudulle niin paljon, että eilen näin jo innokkaita hiihtäjiä sivakoimassa pururadalla ja lumiukkojakin on ilmaantunut talojen pihoille. Nyt on tavaraa mistä ukkoja tehdä! Koiranomistajan kannalta tällainen sää on ihannetila, sillä koiria ei tarvitse lenkin jälkeen pestä eikä ole niin kylmä, että lenkkejä joutuisi vielä lyhentämään.
Ja meidän isokorvaiset kaverukset; kyllä vauhtia riittää. Typy on aivan tohkeissaan korkeista hangista ja nietoksista. Se juoksee pitkin peltoja ja ojia, työntää kuonoaan (ja koko päätänsä) lumeen ja ottaa sitten vauhdikkaat kierrokset niin että lumi pöllyää. Pimu tykkää myös kovasti lumesta. Sekin mönkii lumen seassa ja kaivelee sen alta kaikenlaista mielenkiintoista. Vaikka vauhti ei ole Typyn luokkaa, jalat kipittävät silti eteenpäin sen minkä ehtivät. Eli nyt ei lenkeillä madella vaan mennään reippaasti eteenpäin! Tuntuu kuin Pimusta tulisi lumen tulon myötä eri koira kuin mitä se on kesällä. Isäntäkin totesi eilen iltalenkiltä tultuaan, että koirilla on niin kova meno päällä, että hyvä, kun itse pysyy enää perässä. Ja allekirjoitan tämän, sillä eilisellä aamulenkillä Typy nykäisi usemman kuin kerran todella kovasti ja yhden repäisyn ansiosta kaaduin nurin pitkin pituuttani keskelle tietä.
Viikonlopuksi on luvattu kylmenevää ja on aika kaivaa Pimulle ja Typylle takit esiin. Mitähän Typy tuumaa rotsista, sillä vielä viime talvena sillä ei sellaista ollut. Jalat kun eivät pikkuisella olisi kestäneet kovaa pakkasta vaikka takki olisikin muuta kroppaa suojannut. Pimustahan tiedän jo sanoa, että se yrittää kaikin tavoin päästä takista eroon kierimällä lumihangessa. Ja Typyn tuntien se tykkää takista varmasti vielä vähemmän kuin Pimu. Sehän vaan hidastaisi vauhtia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.